Minusta tuntuu että mä en vaan kelpaa sille.. Kaikki mitä mä teen tai sanon on aina väärin. Onko musta noin vaikeeta olla ylpeä, kysynpä vain? Mä en ole täydellinen, enkä mä voi elää sitä elämää mitä mun äiti haluu. Miks vanhemmat eivät ymmärrä sitä että koska he eivät päässeet unelmaansa kiinni, niin ne luulee et me halutaan tehdä samaa mitä ne halusi. Mä olen mä ja sä olet sä, ei ole kahta samanlaista! Tuntuu hyvin pahalta kun kukaan ja varsinkaan sun oma äiti ei usko että sä kykenet johonkin.. Eikö vanhempien pitäisi olla lastensa motivoijia ja kannustajia? Mä päätin tänä vuonna et mä haluun et musta tulee psykologi vaikka mun pitäs opiskella koko elämäni, niin mä aijon tavoitella mun unelmaa.. Mut mun äiti ei usko että mä jaksan opiskella kun mulla on lapsi ja sano että "älä turhia toivo"! Jotenkin tosi surullista, että mun elämä on luettu kun mulla on lapsi. Mä vaan toivoisin et joku olisi musta ylpeä! Mä olen hyvä äiti ja ihminen ja mä aion päästä niihin tavoitteisiin mitä mä itselleni asetan oli se sitten itkun ja hien kautta, mutta se tulee tapahtumaan! Elämä ja ihmiset osaavat olla julmia, joten pitää olla sinut itsensä kanssa. Koska muuten ihmiset tulee polkemaan sinua maanrakoon. Jos olet sinut itsesi kanssa, ihmisten puheet eivät pysty koskettamaan sinua.. Ne voi puhua, mutta olet koskematon!
Believe in yourself, and yourself only!
Ite oon saanu kuulla kans, et nyt on elämä vähintääki pilalla, ku oon lapsen tehny (kumma kun en oo ite huomannu moista O_o), ei tosin äidiltä, vaan yhdeltä kaverilta.
VastaaPoistaAnna äitis sanojen mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos, ja sitpähän saat näytettyä sille mistä kana pissii, kun valmistut :)
Kiitos Helena ihanista sanoista! En ole itsekkään huomannut että lapsi olisi esteenä mihinkään.. Toki lapsen saanti hidastaa tiettyjä asioita ja silloin on pistettävä asiat tärkeys järjestykseen, mutta jos on kovinkin kova tahto, kyllä sä pystyt mihin vain!! <3
PoistaEi sun yhtään pidä ajatella, et lapsi estäis sua toteuttamasta unelmias, vaikka äiti niin sanois. Äidit ei aina oo oikeessa. ;) Mut varmasti tuntuu tosi inhottavalta, kun oma äiti ei usko lapseensa. :( Vanhempien pitäis nimenomaan olla lastensa kannustajia niin kuin sanoit. Mut onneks sulla on ystäviä, jotka uskoo suhun ja Jay on varmasti ylpee sit kun äidistä tulee psykologi! Elämää on niin paljon edessä et on aikaa toteuttaa vaikka mitä unelmia! Välillä mustakin tuntuu, et on liian myöhäistä tehdä jotain, mut sit rupeen miettimään, et hei haloo, mähän oon vasta 22. Elämää ja mahdollisuuksia on niin paljon edessä! :)
PoistaKiitos Vivika! Kiitos että joku uskoo siihen että mä pystyn siihen ja että musta tukee joku.. On se ikävää kun omalla äidillä on sellainen mielikuva että lapsi hidastaa.. No mun äiti ei ole ikinä sanonut tätä ääneen, mutta sen puhetavasta huomaa miten pettynyt se on siihen että mulla on lapsi ja en ole naimisissa tämän kyseisen tyypin kanssa. Mä en ollut koskaan mikään unelma tytär, i guess :(
Poista