Juoksemista ja kuvauksissa heilumista!

Tänään herättiin ja vein pojan päiväkotiin, sieltä menin terveyskeskukselle hakemaan yhdet paperit, sieltä suuntasin kohti keskustaan ja menin salille. Salin jälkeen menin työterveyslääkärille. Sieltä sitten suuntasin kotiin. Söin ja lähdin kohti kamppia. Mun piti viedä puhelin huoltoon, mut sit paikan päällä ne ilmoitti et niillä ei oo mulle mitään vara puhelinta, eli mun pitää itse hankkia sellainen.. Eli jos jollain olisi lainata mulle kahdeksi viikoksi puhelinta, arvostaisin, rakkaat lukijat! Joten suuntasin sitten pohjois-haagaan auttamaan ystävääni Alexandraa muutossa. Alexandraa kuvataan sellaiseen ohjelmaan joten pääsin itsekkin kuvauksiin mukaan. Olen kyllä todella onnellinen että pitkän etsimisen jälkeen Alexandra vihdoin sai asunnon. Ei sitä oo kun venattu täs parisen vuotta! Onnea siis uudelle asunnolle. Pakkasimme kaikki kimsut ja kamsut autoon ja sitten he heittivät minut kotiin. Pakatessa Alexandra heitti pois tarpeettomia kenkiä ja vaatteita. Löysin sieltä itselleni kahdet uudet kengät ja yhden takin. Mä oon niin väsynyt että voisin vaan sammua tähän ja nyt. Alexandra järjestää baby showerit, mutta ei tiennyt missä sen järjestäisi, joten kysyi minulta voisivatko juhlat olla luonani, toki minä suostuin! On se kivaa et voi auttaa ystävää, mut välillä just pelottaa se et auttaa hirveesti ystäviä ja sieltä ei tuu mitään kiitosta takas, tai ihmiset ei vaan osaa arvostaa. Pikkasen pelottaa aina kun auttaa muita. Mulle on niin monet kerrat käynyt niin et vaikka Alexandra on ihana ja luotettava, toki pelottaa. Mut ehkä mäkin vaan stressaan liikaa. Mut mulla vaan on ollut niin paljon huonoja kokemuksia.. Aina kun ystäväni ovat tarvinneet apuani, olen auttanut, mutta kun minä tarvitsen, niin kummasti kaikki ystävät katoavat. Ei vaan tunnu kovin kivalta tai reilulta, mut kaipa munkin pitää vaan oppia se kantapään kautta et kaikkia ei vaan auta, vaikka kuinka tarvitsis apua!!

Uudet popot

Päivän look

Uudet popot 

Bye bye haaga

 

Baby shower!!

Jos nauru pidentää ikää, I'm never gona die!

Tänään oli pojan ensimmäinen tarha päivä pitkän loman jälkeen. Jaysonista oli ihana palata ja nähdä tuttuja lapsia! Kävin itse hoitamassa pari asiaa ja tulin kotiin. Sain levättyä vähän yli tunnin kunnes piti hakea poika hoidosta. Matkalla kotiin, ystäväni Vivika odotti meitä ostarilla. Kävimme kaupassa ja tulimme kotiin tekemään ruokaa. Juttelimme koko illan niitä ja näitä! Oli kyllä ihana vaan rentoutua ja jutella. Jossain vaiheessa Jayson meni nukkumaan ja jatkoimme juttelemista. Jäimme suustamme kiinni ja huomasimme kellon olevan niin paljon, ettei busseja enään mennyt kovinkaan hyvin Vivikalle, joten hän soitti Ollille, jotta tämä tulisi hakemaan hänet. Olli tulikin ja sitten pyysi minua alas katsomaan uutta autoaan, jonka oli saanut ilmaiseksi isältään.. Ei vituttanut yhtään.. Ei niin! Kunnon perheauto! Juttelimme hetken aikaa, kunnes meidän jutut alko menee härömmäks ja härömmäks ja totesimme että nyt olisi hyvä aika mennä nukkumaan. Noiden kahden kanssa voi kyllä nauraa kunnolla. Mä nauroin tän päivän aikana niin paljon et mua sattuu vatsalihaksiin.. Eipä tarvii käydä salilla kun voi kutsuu ystäviä kylään naurattamaan!

Noora's birthday party!

Yöllä salamoi ja ukkosti oikeen kunnolla, joten kelasin et aamulla kun herään, niin meidän kauppakeskus on 45 asteen kulmas ja puut on kaatunut.. Heräsin ja kaikki näytti samalta, mikä pettymys! Tänään oli Nooran syntymäpäivä juhla. Noora piti juhlat sen äidillä joka asuu meidän naapurissa. Menimme Jaysonin kanssa toivottamaan Nooralle oikein ihanaa syntymäpäivää. Juhlissa oli aivan ihanat tarjoilut ja juotavaa oli emennän kui tarpeeksi. Aivan ihanat juhlat. Olimme Jaysonin kanssa 5,5 tuntia juhlissa ja sitten oli meidän aika mennä kotiin nukkumaan. Jayson päättikin vetää itku potku raivarit, koska hänellä oli juhlissa niin kivaa ettei malttanut lähteä kotiin. Nooralla on aivan upea perhe! Yleensä en suostu menemään Jaysonin kanssa mihinkään juhliin missä nautitaan alkoholia, mut noissa oli ihanaa se kun kaikki vieraat piti huolta ja huolehti pojasta, jos mä en ollut näkemässä. Kerrassaan upea päivä! Juhlien aikana Timi soitti ja ilmoitti että he olivat voittaneet jyväskylän. Mä oon niin ylpee Timistä! 

 

Synttäri sankari

Hyväää kakkuaaa

Jayson & Essi-koira

Minä, Dodi & Jayson

Ada & Zahra

Minä, Noora, Jayson & Mette

Minä & Zahra

Tunteiden hallitseminen

Tänään heräsin jo vähän kahdeksan jälkeen. Poika nukkui yhä, joten makasin sängylläni. Poika heräsi tunnin myöhemmin kuin minä ja sitten söimme aamupalaa ja aloimme valmistautua lähtöön. Tänään tapasimme ystäväni Sannan. Sanna on entinen työkaverini, joten häntä näemme hyvin harvoin, mutta kun näemme niin meillä on aina ihanaa. Ymmärrämme toisiamme todella hyvin! Näimme maunulan ostarilla ja siitä menimme sitten maunulan leikkipuistoon. Huoh, nyt mä muistan miks mä vihaan sitä aluetta niin paljon.. Siis tuntu kun siellä olisi ollut juoppojen kokous tänään. Ollessamme leikkipuistossa veljeni tuli moikkaamaan Jaysonia. Puistoilimme noin kaksi tuntia ja sitten olikin aika lähteä kotiin. Sillä koti ovella meitä odotti aivan ihanan hurmaava mies auton kanssa. Timi ehdotti eilen et jos tänään on kaunis päivä niin vois mennä stadikalle uimaan. Ja kun tuli kaunis päivä, päätimme toteuttaa tämän. Lähdimme ajamaan stadikalle ja siellä Jayson pääsi kanssani uimaan. Voi että se oli niin innoissaan. Olisi voinut jäädä vaikka asumaan sinne veteen. Olimme siellä parisen tuntia ja sitten Timi heitti meidät kotiin. Taas ollut upea päivä takana!

Maunulassa

Mä oon ihminen joka on hyvin itsevarma ja jos musta tuntuu epävarmalta, niin mä teen asialle jotain. Tänään mä tajusin kuinka epävarma mä olen itsestäni.. Tänään oli eka kerta koko kesän aikana et pistän uikkarit päälle ja aluksi mua pelotti, mut sit olin ihan ok. Mä pelkään ehkä eniten et Timi ei pidä mua enään kauniina tai viehättävänä ihmisenä ja alkaakin kattelee muita tyttöjä. En tiedä, tämä kaikki voi olla vaan mun omassa päässä kehitettyä tai sit asiat on niin, who knows..? Meillä on viime aikoina ollut aivan ihanaa Timin kanssa.. Oikeastaan koko kuukausi on mennyt täydellisesti, mut koko ajan mulla on sellanen kutina, et se kattelee muita tyttöjä.. Voi olla että kaikki tämä johtuu vaan siltä kun haluan häneltä enemmän huomiota, esim läheisyyttä ja hellyyttä. En tiedä miks, mut mua vaan pelottaa.. Ja musta on ollut aivan ihanaa kun Timi on ehdottanut tapaamisia meidän kanssa. Koska ennen musta tuntui että vaan mä halusin koko ajan nähdä. Nyt alkaa tuntuu siltä et hänkin haluaa. Mä oon ihminen joka menee pika speedillä eteenpäin, kun taas tämä toinen osapuoli tulee hitaasti mutta varmasti. Mä oon kovasti odottanut että se sanois mulle et se rakastaa mua, mut sitä ei oo vielä kuulunut. Mä oon niin malttamaton et haluun haljeta, mut munkin on opittava antaa muille aikaa niin paljon kun ne sitä tarvii. Kyllä se sieltä tulee vielä joku kaunis päivä. Vaikka se sanoo mulle et oon rakas, se ei kuitenkaan ole sama asia. Baby steps, eks niin..?

Mä oon kyllä ittestäni niin ylpeä kun olen pärjännyt kuukauden jo ilman hoitohenkilöä. Alkuun mua pelotti et masennun jos en pääse puhumaan, mut ei mua masenna. Mun ystävät, Jayson ja Timi tekee mun elämästä niin kauniin ja ihanan, et miks masentais..? Ne valaisee mun jokasta päivää ja antaa mulle aina yhden syyn elää! Mä niin odotan sitä et todetaan et mä olen täysin parantunut, sit mä tuun huokasee ja itkee ilosta, koska siinä vaiheessa ei voi muuta sanoa kun, was about time! Masennus on ihan hirveä sairaus, kukaan ei voi ymmärtää millaista se on ennen kun on sen itse kokenut. Mun onneksi mä tunnen paljon ihmisiä jotka on masentuneita tai on ollut ja niistä mä saan lisää voimaa ja vertaistukea. Suuri kiitos kuitenkin kuuluu Timille joka on kestänyt mua puolitoista vuotta ja on yhä mun elämässä. Ihan itkettää, miten paljon mä oon pistänyt sen kokee ja kuinka paljon se joutu kestää mua ja kaikkea mitä sen mukana tuli. There is god, koska ilman sitä meidän yhdessä olo ei olisi kestänyt. Pelkkä ajatus siitä ihmisestä ja mä itken ilosta.. Missä mä olisin ilman sitä..?!? Kysynpä vain.. Nykyään hallitsen itseäni paljon paremmin. Jos suututtaa en ekana pura sitä Timiin. Jos voin jättää jotain sanomatta, jätän. Mä olen tyytyväinen et mä nyt nään kunnolla, eikä mikään masennus ole sumentamassa ajatuksiani.

Picnik retki ja puistoilu!

Tänään sain nukkua pitkään, thank god! Mä oon ollut kyllä joka aamu kovin väsynyt vaikka ollaan herätty yhdentoista aikoihin. Söimme aamupalaa ja teimme aamutoimet ja sitten aloimme valmistautumaan ulkoilua varten. Ystäväni Laura tuli luoksemme kahden lapsensa kanssa ja sitten lähdimme picnikille lähellämme olevaan rantaan. Päästyämme rannalle, pistimme viltit ruohikolle ja eväät esiim. Oli ihanan aurinkoista ja lämminta. Lapset leikkivät ja söivät eväitä. Parhautta! Kun olimme syöneet melkein kaikki eväämme, suuntasimme leikkipuistoon jossa olimme sitten loppu ilta. Kokonaisvaltaisesti olimme olleet yli viisi tuntia ulkona. Uskomatonta et noin kauan olimme, kun tuntui että olisimme olleet vain pari tuntia. Päästyämme kotiin, annoin Jaysonille iltapalaa ja sitten menimme molemmat aikaisin nukkumaan. Molemmat olimme niin väsyneitä pitkän päivän jälkeen. Poika kun ei nuku päikkäreitä enään, ainakaan kotona, niin väsyy nopeesti. 

Holding hands!

Reppariin!

Hymy poika

Tyttöystävä ja sen poikaystävä!

J & L

Korkeasaari.. Missä elefantit ja kirahvit..?

Tänään heräsin siihen että poikani tuli viereeni. Herättyämme söimme aamupalaa, teimme aamutoimet ja valmistauduimme lähtöön. Olimme menossa kolmisin korkeasaareen! Jayson oli ihan innoissaan siitä että pääsee katsomaan leijonia. Näimme Timin kulosaaressa ja sitten kävelimme korkeasaareen. Näimme kyllä kyseisen leijonan ja sen jälkeen poika nukahtikin. Hyvä ajoitus! Olimme korkeasaaressa vähän yli kaksi tuntia ja sitten lähdimme kotiin. Päivä oli taas hyvin simppeli, mut ihana!

Siis ihan oikeesti, mä en tajua tätä suomen eläintarhaa.. Missä kaikki hienot eläimet ovat..? Ruotsilla on kuulema norsuja.. Ja siis todella ärsyttävää kun maksaa sisään ja sit näkee tyhjiä häkkejä.. C'moon!