Tyhjyys!

Heräsin tänään ihan hirveeseen painajaiseen. Painajaisessa Timi jätti mut, eikä enään halunnu olla mun kanssa missään tekemisissä. Mua stressaa ja ahdistaa, kun mä en tiedä miten asiat on. Mä elän epävarmuudessa ja mikään ei ole niinkuin pitäisi. Itkin koko aamun, ajatukseni olivat sekaisin enkä tiennyt mitä ajatella. Tarkoituksena oli hoitaa asioita, mut se jäikin siihen kun heräsin ihan liian myöhään. En saanut tänään mitään muuta aikaiseksi kun kyyneliä. Mä olen tehnyt kaikkeni ja jopa enemmän, mut sekään ei riitä. Oonko mä paha ihminen..? Onko mua vaikeeta rakastaa..? Se on täydellinen mulle, miks se ei tajua että mä olen täydellinen sille, vai olenko..? Onko se aina ollut mun mielikuvitusta että me kuulutaan yhteen, eikö me sitten kuuluta..? Tuhat kysymystä ja nolla vastausta. Mä olen ihan loppu, musta ei rutistu enään yhtään voimaa. Kaikki on mennyt. Kaiken mä tein ja mitä mä sain..? Ainut mikä mulla on jäljellä on upeita muistoja miehestä joka ei mua rakasta, ei halua olla mun kanssa kaksin ja kun se kattoo mua.. Nothing! Siitä on aikaa kun olen viettänyt koko päiväni itkien. Kai senkin päivän piti tulla. Mä vihaan tätä tunnetta. Mä pistin kaiken energian, ajan, rahan tuohon mieheen. Nyt mulla ei oo edes varaa maksaa mun vuokraa ja laskuja. Mut edes ne ei stressaa/ahdista mua niin paljon kun tämän ihmisen menettäminen. Miksi..? Jos meidät ei ole luotu toisillemme, miksi jumala pitää minut vielä täällä..? Mikä mun elämän tarkoitus on..? Jos tämän ei koskaan pitänyt toimia, miksi se lähetti tämän ihanan miehen mun apuun..? Mä en halunnut apupakettia vaan kumppanin. Mä en pysty edes kirjoittamaan tätä ilman että mun kyyneleet valuu pitkin poskiani. Mä olen epätoivoinen ja säälittävä. Miks juosta ihmisen perään joka ei sua halua..? Mä kutsun sitä rakkaudeks, jotkut muut kutsuu sitä tyhmyydeks. En tiedä mikä tää on, vai onko kumpaakaan. Tuntuu että mun koko elämä menee suoraan alamäkeä. Ei täällä ole enään mitään mulle, I'm done! Mun täytyy päästä pois!