Every day is a different day!: Juoksemista ja kuvauksissa heilumista!

Tänään herättiin ja vein pojan päiväkotiin, sieltä menin terveyskeskukselle hakemaan yhdet paperit, sieltä suuntasin kohti keskustaan ja menin salille. Salin jälkeen menin työterveyslääkärille. Sieltä sitten suuntasin kotiin. Söin ja lähdin kohti kamppia. Mun piti viedä puhelin huoltoon, mut sit paikan päällä ne ilmoitti et niillä ei oo mulle mitään vara puhelinta, eli mun pitää itse hankkia sellainen.. Eli jos jollain olisi lainata mulle kahdeksi viikoksi puhelinta, arvostaisin, rakkaat lukijat! Joten suuntasin sitten pohjois-haagaan auttamaan ystävääni Alexandraa muutossa. Alexandraa kuvataan sellaiseen ohjelmaan joten pääsin itsekkin kuvauksiin mukaan. Olen kyllä todella onnellinen että pitkän etsimisen jälkeen Alexandra vihdoin sai asunnon. Ei sitä oo kun venattu täs parisen vuotta! Onnea siis uudelle asunnolle. Pakkasimme kaikki kimsut ja kamsut autoon ja sitten he heittivät minut kotiin. Pakatessa Alexandra heitti pois tarpeettomia kenkiä ja vaatteita. Löysin sieltä itselleni kahdet uudet kengät ja yhden takin. Mä oon niin väsynyt että voisin vaan sammua tähän ja nyt. Alexandra järjestää baby showerit, mutta ei tiennyt missä sen järjestäisi, joten kysyi minulta voisivatko juhlat olla luonani, toki minä suostuin! On se kivaa et voi auttaa ystävää, mut välillä just pelottaa se et auttaa hirveesti ystäviä ja sieltä ei tuu mitään kiitosta takas, tai ihmiset ei vaan osaa arvostaa. Pikkasen pelottaa aina kun auttaa muita. Mulle on niin monet kerrat käynyt niin et vaikka Alexandra on ihana ja luotettava, toki pelottaa. Mut ehkä mäkin vaan stressaan liikaa. Mut mulla vaan on ollut niin paljon huonoja kokemuksia.. Aina kun ystäväni ovat tarvinneet apuani, olen auttanut, mutta kun minä tarvitsen, niin kummasti kaikki ystävät katoavat. Ei vaan tunnu kovin kivalta tai reilulta, mut kaipa munkin pitää vaan oppia se kantapään kautta et kaikkia ei vaan auta, vaikka kuinka tarvitsis apua!!