Piti ottaa härkää sarvista kiinni!

Eilen oli todella huono päivä ja alkoi taas synkät ajatukset pyöriä päässä, mut onneksi tänään otin itseäni sarvista kiinni ja heräsin tunti ennen herätys kelloani, kävin suihkussa, pakotin itseni syömään ja aloin valmistautua. itsensä pakottaminen on niin vaikeeta ja varsinkin jos ei oikeesti vaan tee mieli syödä. Mä en ole kolmeen viikkoon syönyt mitään. Ja painon suhteen sen kyllä huomaa. Paino on tippunut nopeemmin kuin koskaan aikaisemmin. Koitin tänään syödä puuroa ja hyvä kun en oksentanu sitä, kun ei vaan mennyt alas. Lähdin sitten aikaisin aamulla liikenteeseen, kävin Cyber shopissa hakemassa tilaukseni, sieltä menin ystäväni kampaamo liikkeeseen moikkaa ystävääni Hoangia ja sit kävin hoitamassa asioita kelassa ja työkkärillä. Soitin Timille, koska olisin halunnut nähdä hänet, mutta hän oli minulle vihainen, joten emme sit nähneet. Eilen lähetin Timille pitkän viestin, mutta pienessä osassa viestiä luki "Mulle tuli pitkän ajan jälkeen taas sellanen fiilis et mä haluun kuolla.. Siitä oli jo aikaa kun ajattelin niin, joten oli hieman outo tunne." Ja se sai hänet suuttumaan. Tiedän että olen ollut masennuksen aikana hyvin itsetuhoinen, mutta en ole enään. Nyt minulle tuli vaan ajatus siitä, en ollut tekemässä itselleni mitään kuitenkaa, mutta ymmärrän hyvin että hän pelästyi. Kun olin hoitanut kaikki asiat, lähdin kotiin ja kotona minua alkoi ahdistaa. Sen sijaa että jäin märehtimään tänne, pyysin ystävääni Tiinaa kanssani shoppailemaan. Nyt mun on pakko sanoo et onneks mulla ei oo luottokorttia, koska mä olisin ihan kamalissa veloissa. Katsotaan miten ensi kuussa maksan laskut ja vuokran. Lähdimme Tiinan kanssa kiertämään kolme UFFia. Oli kyllä kivaa, löysin yhden mekon, yhden kirjan pojalleni, yhden hameen ja yhden "litistäjän." Meillä oli tooodella hauskaa Tiinan kanssa ja kyllä tuli naurettua koko viikon edestä! Tiinan kanssa on kyllä aina kivaa, sillä naisella on aina hyvät jutut!

Puhuttiin Tiinan kanssa Runebergista ja totesin vain että vihaan niitä Fredrikan torttuja!

 

Shoes!

Why be sad, when you can be AWESOME!

Pääsin vihdoin kokeilemaan tätä taideteosta

Hame menee tunaukseen

Tätä pääsee lukee pojalle

Tämän avulla mäkin näytän hoikalta..

Koulutyttö mekko

UFF!

Vaikka eilen tuntui että seinät kaatuu päälle, tänään oli hyvä päivä! Se on todellakin totta mitä ihmiset sanovat kun he sanovat että "nuku yön yli, huomenna on parempi päivä." Tietenkin tähänkin päivään mahtui vastoinkäymisiä, mut ei se haittaa. Pitää muistaa ne parhaimmat hetket, ei ne kamalimmat hetket. Oonko mä friikki..? Puhuin ystäväni kanssa puhelimessa ja hänen mielestä olen friikki, kun olen halunnut tappaa itseni.. Mä en tajua mitä friikkiä siinä on..? Mulla oli paha olla, mä en vaan nähnyt mikä oli olennaista ja mikä oli hyvin sillä kun on masentunut, harvoin sitä näkee mitään hyvää. Jos mun ystävä on sitä mieltä et mä oon friikki, niin mitäköhän Timi musta ajattelee..? Eipä ihme ettei mun kanssa halua olla koska mä olen hullu! Tai siis olin, jos totta puhutaan! Musta on tän kesän ajan tuntunut taas siltä et mä olen minä.. Koska silloin kun mä olin masentunut mä olin.. Joku muu. Ihan kuin joku olisi vallannut mun kehon ja olisi puhunut mun suulla. Mä en tunnista sitä ihmistä jota mä olin. Kunpa ihmiset näkis sen, kuinka mä oikeesti olen muuttunut. Kaikista eniten turhauttaa se et teet kovaa työtä ja kukaan ei näe sitä. Vähän sama kun saat matikan kokeesta 8 ja sit joku tokasee et sä oisit voinut saada 10. Tänään tuli vaan sellanen olo et kelle mä voin kertoa ja kelle mä en.. Ja lähi aikoina mun silmät on todellakin auennut ja olen huomannut et jos mulla on huono päivä/paha olo tai mieli, niin on tiettyjä ihmisiä keitä mun pitää kaartaa pitkällä tikulla. Mä olen puhunut mun pahasta olosta ja mun ahdistuksista mun ystäville. Mut jos ne soittaa mulle, mä en puhu mun juttuja sanallakaan, mä kuuntelen heitä niin kauan kunnes heillä ei ole enään asiaa. Nyt on kulunu 3 viikkoo siitä kun en oo päässyt puhuu mun terapeutille ja nyt mä tunnen et seinät kaatuu ja oikeen kunnolla. Mun on pakko päästä puhuu jollekkin, joka pystyy olee tunnin puhumatta itsestään yhtään mitään, joku joka kuuntelee mua kunnes aika loppuu. Onneks mulla on tää blogi, ilman tätä en tiedä missä olisin.. Ja ilman tätä blogia tää prosessi parantua olisi ollut lähes mahdoton! Mä en ehtinyt tänään saunaan ja se harmittaa mua hirveesti, mut jospa mä huomenna menisin aikaisin salille ja siellä sit saunaa..? No katotaan jaksanko herää. Huomenna mennään Timin kanssa leffaan, mä toivon et se ei vihaa mua.. Tai siis et se ei oo vielä vihanen tosta mitä kerroin sille ja et se pystyy olee mun kanssa ihan normaalisti, ettei sen tarvii feikata. Kaikista pahin olis se et se olis mulle tyly. En tiedä kestäisinkö. Tää saattaa kuulostaa hyvin oudolta, mut enään 12 päivää siihen et mä tiedän onko mulla vielä poikaystävää jatkossa vai päättyykö se tähän. Mä itken joka kerta kun mä ajattelen sitä asiaa.. Mitä jos mulla ei oo enään 12 päivän jälkeen miestä.. Mitä mä sit teen..? Koitan ottaa kaikki irti näistä päivistä mitä voin, koska jos nämä ovat viimeisiä, niin haluun et mulla on ainakin hyviä muistoja siitä ihmisestä. Toki mun pitää olla positiivinen, mut en mä uskalla. If there is a god, I need help asap!