Puhuttiin Tiinan kanssa Runebergista ja totesin vain että vihaan niitä Fredrikan torttuja!
Shoes!
Why be sad, when you can be AWESOME!
Pääsin vihdoin kokeilemaan tätä taideteosta
Hame menee tunaukseen
Tätä pääsee lukee pojalle
Tämän avulla mäkin näytän hoikalta..
Koulutyttö mekko
UFF!
Vaikka eilen tuntui että seinät kaatuu päälle, tänään oli hyvä päivä! Se on todellakin totta mitä ihmiset sanovat kun he sanovat että "nuku yön yli, huomenna on parempi päivä." Tietenkin tähänkin päivään mahtui vastoinkäymisiä, mut ei se haittaa. Pitää muistaa ne parhaimmat hetket, ei ne kamalimmat hetket. Oonko mä friikki..? Puhuin ystäväni kanssa puhelimessa ja hänen mielestä olen friikki, kun olen halunnut tappaa itseni.. Mä en tajua mitä friikkiä siinä on..? Mulla oli paha olla, mä en vaan nähnyt mikä oli olennaista ja mikä oli hyvin sillä kun on masentunut, harvoin sitä näkee mitään hyvää. Jos mun ystävä on sitä mieltä et mä oon friikki, niin mitäköhän Timi musta ajattelee..? Eipä ihme ettei mun kanssa halua olla koska mä olen hullu! Tai siis olin, jos totta puhutaan! Musta on tän kesän ajan tuntunut taas siltä et mä olen minä.. Koska silloin kun mä olin masentunut mä olin.. Joku muu. Ihan kuin joku olisi vallannut mun kehon ja olisi puhunut mun suulla. Mä en tunnista sitä ihmistä jota mä olin. Kunpa ihmiset näkis sen, kuinka mä oikeesti olen muuttunut. Kaikista eniten turhauttaa se et teet kovaa työtä ja kukaan ei näe sitä. Vähän sama kun saat matikan kokeesta 8 ja sit joku tokasee et sä oisit voinut saada 10. Tänään tuli vaan sellanen olo et kelle mä voin kertoa ja kelle mä en.. Ja lähi aikoina mun silmät on todellakin auennut ja olen huomannut et jos mulla on huono päivä/paha olo tai mieli, niin on tiettyjä ihmisiä keitä mun pitää kaartaa pitkällä tikulla. Mä olen puhunut mun pahasta olosta ja mun ahdistuksista mun ystäville. Mut jos ne soittaa mulle, mä en puhu mun juttuja sanallakaan, mä kuuntelen heitä niin kauan kunnes heillä ei ole enään asiaa. Nyt on kulunu 3 viikkoo siitä kun en oo päässyt puhuu mun terapeutille ja nyt mä tunnen et seinät kaatuu ja oikeen kunnolla. Mun on pakko päästä puhuu jollekkin, joka pystyy olee tunnin puhumatta itsestään yhtään mitään, joku joka kuuntelee mua kunnes aika loppuu. Onneks mulla on tää blogi, ilman tätä en tiedä missä olisin.. Ja ilman tätä blogia tää prosessi parantua olisi ollut lähes mahdoton! Mä en ehtinyt tänään saunaan ja se harmittaa mua hirveesti, mut jospa mä huomenna menisin aikaisin salille ja siellä sit saunaa..? No katotaan jaksanko herää. Huomenna mennään Timin kanssa leffaan, mä toivon et se ei vihaa mua.. Tai siis et se ei oo vielä vihanen tosta mitä kerroin sille ja et se pystyy olee mun kanssa ihan normaalisti, ettei sen tarvii feikata. Kaikista pahin olis se et se olis mulle tyly. En tiedä kestäisinkö. Tää saattaa kuulostaa hyvin oudolta, mut enään 12 päivää siihen et mä tiedän onko mulla vielä poikaystävää jatkossa vai päättyykö se tähän. Mä itken joka kerta kun mä ajattelen sitä asiaa.. Mitä jos mulla ei oo enään 12 päivän jälkeen miestä.. Mitä mä sit teen..? Koitan ottaa kaikki irti näistä päivistä mitä voin, koska jos nämä ovat viimeisiä, niin haluun et mulla on ainakin hyviä muistoja siitä ihmisestä. Toki mun pitää olla positiivinen, mut en mä uskalla. If there is a god, I need help asap!
ensinäki sanon sulle ettet oo mikä friikki tai hullu! Sä oot masentunu, ja sulla on oikeus tuntea pahaoloa ja yritää kertoa sitä muille. Ne ihmiset joilla on elämässä kaikki hyvin, ne on onnellisia, nii ei ne tietenkää tajua miten toisella voi olla tälläiset ajatukset tai paha oloa! Mut ne jotka on käynyt edes jonkun verran sitä sama ku sinäki, ymmärrtää sua ennen ku saat lausen loppuun. Voimia sulle ♥
VastaaPoistaKiitos! Oikeassa olet, ne jotka ymmärtää mua niin ymmärtää mua ja ne jotka ei, niin ei! Life is..
Poista