Valentine's Day!

Älä ylpeile sillä ettet ole koskaan kaatunut, vaan sillä että olet aina noussut ylös.

Kiitos kaikille mun ystäville jotka ovat kestäneet mun valitusta, kiukuttelua ja huonoja päiviä. Kiitos että olette jaksaneet kuunella hyvinä sekä huonoina aikoina. Kiitos että olette olleet tukenani ja palauttaneet minut takasin maan pinnalle, kun olen sitä tarvinnut. Vaikka olette joutuneet kokemaan paljon takiani, niin ette ole siltikään lähteneet. Paljon olen menettänyt, mutta paljon olen saanut. Ilman teitä elämäni olisi tyhjä, kiitos kaikesta, tämä päivä on teille! Love you ♥ 

Tänään kello oli soimassa kl 5.00. Ei siinä muu auttanut kun nousta ylös ja alkaa valmistautumaan ja sit töihin. Matkalla töihin lähetin kaikille mun tärkeille ystäville ystävänpäivä toivotukset. Suurin osa oli onnellisia kun se oli kuulemma niin kaunis toivotus. No niiden viestit taas piristi mun päivää. Töissä oli tänään todella tylsää ja melkein nukahdin. Onneksi sitten aika alkoi kulumaan nopeasti ja olikin jo aika päästä töistä. Töiden jälkeen menin Stephanielle ja sit lähdimme sieltä ostamaan lippuja leffaan. Koska meillä käytännössä oli tunti aikaa ennen leffan alkua, päätimme mennä Raffaello ravintolaan. Siis O.M.G se ruoka oli niin hyvää. Syötyämme olikin aika juosta leffaan katsomaan Flight-elokuvaa. Se oli todella hyvä, mut todella surullinen. Sille elokuvalle antaisin Academy Awardsin. Leffan jälkeen Stephanie meni töihin ja mä menin kotiin. Tänään oli kerrassaan ihana päivä. Ja muutenkaan mikä olisi sen ihanampaa kuin viettää ystävänpäivän oman parhaan ystävän kanssa.. Päivä tosiaan oli täynnä iloa ja naurua! 

Timin siskon lapset tänään ottivat minuun yhteyttä ja lähetettiin toisillemme ystävän päivä toivotuksia ja kyselimme toistemme kuulumisia. Siis, mä en ole nähnyt tyttöjä sen jälkeen kun minä ja Timi erottiin ja mulla on ollut heitä niin ikävä. Yhden kanssa juttelin hetken aikaa tänään, kun hän soitti, mutta lupasin soittaa heille huomenna, jotta voisin heidän kanssaan jutella. Mulla meinas ihan itku tulla kun heidän kanssaan juttelin, sillä haluaisin heitä nähdä ja olla osa heidän elämäänsä. thank god nykyisin on kaiken maailman älypuhelimia. Oli ihana kuulla tyttöjen kuulumiset. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille, toivon että kaikilla oli upea päivä!
Happy Valentine's Day to you all, I hope you all had a great day!
Joyeuse Saint-Valentin à vous tous, j'espère que vous avez tous passé une excellente journée! 

Ilman ystäviä, mun maailma ei olisi mitään!

Rakkaat ystävät.. Mistä mä nyt aloittaisin. Vaikka miehet ja muut turhan päiväiset ihmiset ovat menneet ja tulleet ovista sisään ja ulos, te olette tulleet ja koskaan ette ole ovea päin katsoneet. Toki löytyy niitäkin "ystäviä" jotka ovat kävelleet elämästäni ulos. Eilen olin matkalla yö vuoroon ja juttelin ystäväni Latician kanssa puhelimessa. Tajusin kuinka paljon vuoden aikana on tapahtunut, mutta tajusin myös sen miten paljon olen kasvanut ja muuttunut. Vuosi sitten mä olin masentunut, mä olin läheisriippuvainen, mulla oli todella huono itsetunto, en uskonut itseeni laisinkaan.. Kaikin puolin olin aika valmis luovuttamaan ja tekemään kuolemaa. Mutta mulla oli kyllä maailman paras tukijoukko, joka kulki mun kanssa koko tämän matkan. Ja nyt voimme muistella niitä aikoja ja melkeinpä nauraa niille, kun taas silloin itkettiin. On se vaan niin totta että ajan kanssa asiat menee parempaan suuntaan. Se muutos ei tapahdu päivässä, viikossa tai kuukaudessa, mutta se tulee tapahtumaan. Pitää vain olla kärsivällinen ja antaa aikaa itselleen toipua kaikesta.

Kun mä masennuin, mä en uskaltanu puhua siitä kenellekkään, sillä mua hävetti mitä muut ihmiset minusta ajattelisi. Oli vain minä ja Timi. Mä en edes uskaltanut kertoa mun omille ystäville että mä olen masentunut. Kun ne soitti, mä jätin vastaamatta puhelimeen ja myöhemmin pistin vain viestiä että "en ole puhe tuulella, soitellaan myöhemmin." Kun mä pistin et soitellaan myöhemmin, mä itse tiesin etten mä aio heille soittaa. Mun oli helpompi kommunikoida mun ystävien kanssa teksti viestien avulla, sillä mä tiesin että jos mä puhuisin heille, niin se kysymys mitä mä en halunnut heidän kysyvän, olisi tullut esiin. Kysymys "mitä sulle kuuluu..?" olisi tullut jossain vaiheessa ja siinä vaiheessa en olisi osannut peitellä sitä pahaa oloani. Mutta siitä mä kyllä saan kiittää mun ystävääni Veeraa joka tuli meille enemmän kun mä jaksoin häntä katsella ja hän soitteli mulle usein, vaikka en olisi jaksanut jutella. Eniten hänen sanansa tekivät minut onnelliseksi. Hän sanoi "mä haluan kuulla mitä sulle kuuluu vaikka se ei aina olisikaan hyvää, sitä varten ystävät on. En mä aina halua kuulla hyvää." Mä olen aina kuunnellut mun ystäviä, ihan sama mikä heillä on, mut jotenkin mun on aina ollut vaikea avautua sillä osa mun ystävistä on aika minä minä minä ja muille en vain uskaltanut puhua, sillä ajattelin että olen ihan hirveä taakka. Kuten olin Timille. Mulla on muutenkin aina ollut sellainen olo että mä olen kaikille vain yksi iso taakka, mutta nähtävästi en ystävilleni. Ainakaan tosi ystävilleni.

Kun viimein päätin että jotenkin mun on saatava tämä mun paha olo ulos, mä aloin kirjoittamaan blogia ja sitä kautta kertomaan ihmiselle et "moi mä olen Blanche ja mä olen masentunut." Alkuun mua pelotti todella paljon mitä ihmiset musta ajattelisi. Mut sainkin yllättyä kun muutkin ystäväni alkoivat avautumaan siitä että hekin ovat olleet masentuneita ja osa on tällä hetkellä. Olin jotenkin yllättynyt että ihmiset joista ajattelin että he ovat todella tasapainoisia, niin ovat kokeneet saman. Omalla tavalla se oli ihana tunne, vaikka en masennusta toivo kenellekkään, niin silti oli ihanaa että en ollut ainut joka oli tämän kamalan sairauden joutunut kokemaan ja he ymmärsivät minua täysin. Taas kerran ystäväni olivat tukenani. Sen sijaan että olisi yksi jolle soittaa kun oli paha olla, niitä oli paljon. Ja mitä enemmän mä puhuin siitä ihmisille, sitä parempi olo mulle tuli. Silloin mä tajusin että se salailu, ei palvellut ketään, nyt mä olen vaaa, sillä mä puhun!

Timin lähdettyä mä lupasin etten mä masennu ja mä tein paljon töitä sen eteen. Ja siitä ystäväni Laticia muistutti minua eilen. Hän muistutti minua siitä kuinka valitin etten pärjää ilman Timiä ja kuinka en pääse koskaan yli mun läheisriippuvuudesta. Mä valitin vaikka ja mistä. Katsokaa mua nyt. Mä en ole masentunut, thank God, mä olen löytänyt jumalan, mä olen tehnyt kovaa työtä jotta en olisi läheisriippuvainen. Kun mä katson taakse, mä olen todella onnellinen minne suuntaan mun elämä on menossa. Se ei aina ole ollut hyvä, mutta se riippuu minusta, mitä minä tällä elämälläni teen.

Se mitä todella haluan sanoa on kiitos kaikille mun ystävilleni siitä että ne on ollut mun tukena. Kuunellut mua huonoina ja hyvinä aikoina. Koskaan en voisi kiittää teitä tarpeeksi. Mä olen todella onnellinen ja siunattu siitä että mulla edes on ystäviä. Elämä ei aina ole mahtavaa, mutta pitää vain osata iloita siitä mitä edes on. Ja juuri nyt, mä iloitsen mun ystävistäni.

I will be just fine!

Tänään herättiin todella myöhään Eveliinan kanssa. Syötiin aamupalaa ja sit koitettiin näyttää ei niin darrasilta. Kaiken tuon aamu hässäkän jälkeen, lähdettiin yhdessä keskustaan. Eveliina hyppäsi junaan joka oli menossa hyvinkäälle ja minä suuntasin ostamaan itselleni kaksi mekkoa. Ostoksien jälkeen suuntasin ystävälleni Sannalle, jonka tyttärellä oli syntymäpäivät ja menin niitä juhlistamaan. Sannalla sitten tuli seurusteltua ja hengailtua lasten kanssa. Jossain vaiheessa iltaa vieraat alkoivat lähteä ja meitä jäi minä, Sanna ja Jenny. Juttelimme niitä ja näitä ja sitten kun Sannan pikkusisko Jenny tuli paikalle, niin jostain syystä alettiin puhumaan henkeviä. Oli jotenkin ihanaa päästä puhumaan omia asioita ja mm. masennuksesta. Silloin kun mä ekan kerran masennuin, mä en uskaltanu kertoa siitä yhtään mitään. En uskaltanut puhua ja mua hävetti hirveesti mitä muut musta ajattelisi. Kun Sanna alkoi puhumaan avoimesti masennuksesta, uskalsin minäkin puhua ja kertoa miltä minusta tuntui. Omalla tavalla se vapautti minua, koska sen koko ajan minä kamppailin masennuksen kanssa yksin. Ja olin muuten sata varma että kellään muulla ei ole masennusta ja kukaan ei ymmärtäisi ja että kaikki pitäisivät minua tyhmänä/hulluna. No eipä käynytkään niin, kuin aloin puhumaan masennuksesta, ihmiset joista en ikinä olisi uskonut että olisivat olleet joskus masentuneita kertoivat olleensa. Olin aivan ihmeissäni, silloin tajusin ensimmäistä kertaa etten ollut yksin. Sanna on mulle niin läheinen ystävä, että sille mä voin olla just sitä mitä mä olen ja mä voin sanoa just sitä mitä mä haluan ilman että musta tehdään tyhmä/hullu. Hänen luonaan mua ymmärretään. Sanna on kolmen pienen lapsen äiti ja mä kyllä katson häntä ylös. Hän on ihminen jota mä arvostan suuresti. No koko ilta menikin siinä että kukin kertoi omia kokemuksia ja ensimmäistä kertaa ehkä mäkin tajusin että ihan oikeesti, mä en ole yksin. Masennus on sairaus ja siitä pitää puhua. Mulla on mahdollisuus puhua, joten miksi en puhuisi. Se hiljaa oleminen ja itsensä tukahduttaminen ei auta asiaan millään tavalla. Lähdimme kaikki kolme Sannalta vähän ennen kahtatoista yöllä. Jenny sitten heitti minut himaan ja jatkoi matkansa kotiin. Kotiin päästyäni sain viestin entiseltä työkaveriltani missä hän kirjoitti "Sulla ei ainakaan ole asiat paperilla mitenkään huonosti. Sulla on ihana poika, opiskelet itsellesi ammattia ja asutte hienossa kämpässä ja sulla on paljon ystäviä. Mikä jätkä nyt ei haluais olla osa tota kaikkea!" Hymyilin ja totesin itselleni, et ei tässä mitään hätää ole.

Nyt kun mä olen päässyt Timistäkin yli, nyt mä vasta voin aloittaa uuden elämän. Sitä sanotaan että uusi vuosi, uusi alku, no niin minä teen! Kaikki turhat asiat/ihmiset saavat luvan lähteä, koska tänä vuonna mä aion tehdä historiaa. Musta ei ole koskaan tuntunut näin elävältä. Kiitos näille kolmelle tytölle että tajusin sen vihdoin ja viimein. Nyt olisi ehkä hyvä taas laatia to do-list ja toimia sen mukaisesti. Viime vuonna mä tein sen ja saavutin kaikki mitä olin sanonut tekeväni, toki menetin ihmisen jota rakastin, mut toisaalta, jos Timi ei ollut siinä kun mä häntä tarvitsin, niin voi hän painua helvettiin, näin karkeasti sanottuna. Et sä jätä masentunutta ihmistä yksin, millainen ihminen tekee niin..?

It's never too late to live happily ever after!

Monday, you came again! Tällä viikolla ollaan taas koulussa. Mä toivon et tää viikko menee nopeesti et pääsen takas töihin. Mulla on ikävä mun "vauvoja" siis mä olen 3-5 vuotiaiden ryhmässä, eli ei ne mitään vauvoja ole.. mut mut mut.. Ne on mun vauvoja! on se jännää kuinka ne taas pitää mun poikaa ihan vauvana.. J täyttää ihan kohta 3 vuotta. Et käytännössä sekään ei ole enään vauva. No mutta se niistä vauvoista. Tänään oli taas terapia. Oli tosi kiva päästä sinne, koska tässä on ollut viikko välissä. Mun piti muistella aikoja kun mä olin vauva/lapsi ja aaall the way to aikuisikä. Olipa rankkaa! Oli joitain asioita mitä mä en edes muistanu ja sit oli niitä asioita mitä mä en halunnut muistaa. Siitä mä olen niin onnellinen et mä kerroin mun koko elämästä itkemättä. Se on jo askel parempaa. Olin aivan rikki sen jälkeen, no eipä siinä hirveesti ehtiny sitä sen enempää ajatella kun menin sitten laittamaan itselleni kynnet. Kynsien laiton jälkeen suuntasin salille. Yleensä kun mulla on huono olla tai mieltäni painaa jokin asia, ainoa ihminen jolle haluan soittaa on Timi. Mut sit mä aina havahdunkin etten mä voi. Tai siis, kyl mä voisin, mut se on vaan lähinnä sitä etten mä viitti. Mua aina pelottaa et jos sitä alkaa ahdistaa tai jotain muuta. Mut se on mun parasystävä, mitä mä teen..? Lähetin sille siis viestiä et on paha olo ja olisin halunnu soittaa mut en ehkä uskalla tai viitti. Hän sitten soitti mulle, mut mä en sillä hetkellä pystyny puhuu ja soitin sitten salin jälkeen. Kerrankin musta tuntu et meidän eron jälkeen me ollaan pystytty puhuu puhelimessa ilman et mä itkin tai se vittuilee mulle tai et se ois ollut kiehumis pisteessä. Meillä oli hauska puhelu. Me naurettiin ja sain siltä hyviä neuvoja. Mä arvostan sitä ihmistä enemmän kuin se uskookaan. Mä olen nyt oppinut sen että kun Timiltä ei odota mitään, se yllättää. On se tyhmää ajatella näin, mut kyl mä toivon että kun mä olen selvittänyt kaikki reijät ja aukot mun elämässä, niin me löydetään toisemme. Koska silloin mä tiedän et mä pystyn olemaan sille se mitä se tarvii. Mä rakastan sitä ihmistä niin paljon ja välillä se sattuu et me ei olla yhdessä, kunnes mä tajuun et se on tällä hetkellä parempi, mut kuka tietää mitä myöhemmin voi tapahtua.

Mulla kesti hirveän kauan löytää onni. Mä ajattelin et jos mä en ole Timin kanssa, mä en voi olla onnellinen, mut arvatkaa vaan mikä yllätys se oli kun mä osasin olla onnellinen ilman sitä ja vaan sen takia koska mulla on huippuja ystäviä! Se on niin totta että koskaan ei ole liian myöhäistä olla onnellinen. Mä tiedän että tälle mun onnen tielle tulee mutkia matkaan, mut mä aion voittaa ne. Mä olen vielä nuori ja vaikka olis mitä ongelmia mun pitää alkaa elää, nyt ei viidestoista päivä, vaan nyt! Jos mä en nyt alota, mä en tuu aloittaa koskaan. Mulla on paras tuki olla onnellinen, eli miksi en ottaisi sitä vastaan. Nyt olisi kai aika karsia ihmisiä elämästä. Jättää ne jotka mua ansaitsee ja kävellä pois niiden ihmisten elämästä jotka ei mua ansaitse. Elämä on täynnä valintoja, mun pitää vaan osata tehdä oikeat valinnat. Nyt se alkaa, wish me luck!

Broken!

Joskus sä meinaat tulla takas ja joskus sä meet pois.. Minkä ihmeen takia sä v*******t mulle..? Kysynpä vaan. Enkö mä jo kerran häätänyt sua pois.. Enkö mä jo kerran näyttänyt et mä oon vahvempi kuin sinä.. Ja silti sä pelleilet mun kanssa. Tupsahdat mun elämään kun mä en sua halua ja pilaat kaiken. Jos et jo kerran tajunnut, niin lähde menee, sua ei kaivata eikä todellakaan tule ikävä. Be gone!

Jos mietit hetken aikaa ketä minä tuossa tarkoitan, niin puhun masennuksesta. Eilen oli taas niin huono yö. Kaikki ajatukset pyöri päässä ja en vaan millään saanut nukutuksi. Pääni oli sekaisin. Oli taas niitä huonoja päiviä. Poika on isällään ja mulla on hirveä ikävä, onneksi näen sen jo torstaina. Soittelen hirveän useesti pojalle kun hän on poissa, sillä ikävä on kova ja se on vähän niinkuin jäänyt meidän jutuksi. Mä luulin että mä olin päässyt yli Timistä, no karu totuus potkas mua takapuoleen, enpä ole. Ja nähtävästi ei ole poikanikään. Hän kyseli minulta puhelimessa että missä Timi on. Kertoi kaipaavansa Timiä kovasti ja että haluaisi tämän viereen nukkumaan. Sai minut oikeen kyynelehtimään, sillä hän ei ole päässyt yli hänestä. Mutta pitäisikö..? Timi on ollut pojalleni isä reilusti yli puolitoista vuotta. Pojan ollessa kotona hän saattaa kysyä missä Timi on..? Ja kun kerron hänelle että Timi on omassa kodissaan, niin hän toruu koko sen ajatuksen ja sanoo minulle, "Timi on pelaamassa jalkapalloa, hän tulee takas ihan kohta." Miten sitä selittää pienelle lapselle että tämä ei tule takaisin. Tämä kyseinen henkilö ei meitä rakasta eikä meistä välitä.. Miten..? Ja vielä niin että hän ymmärtäisi. Tämä on meille molemmille todella rankkaa. Toivon että ajan kanssa pääsemme eteenpäin ja unohdamme koko ihmisen. Minusta on todella törkeetä että kun erosimme, hän hylkäsi myös pojan. Mitä pahaa poikani oli hänelle tehnyt.. Eihän poikani ole Timin biologisesti, mutta oli niin suuri tekijä tämän elämässä. Miten sitä vaan lähdetään pois, katsomatta taakse..? Taas näitä mun upeita kysymyksiä mitä mä koitan kysellä ja keneltäkään en saa vastausta. Joka kerta kun poikani puhuu Timistä, rupean itkemään, sillä silloin muistan meidän hyviä hetkiä. Tiedättekö miksi ihmiset eroaa tänä päivänä niin paljon..? Koska kukaan ei ole enään valmis tekemään töitä minkään eteen. Helvetti soikoon onko kaikki syntynyt kulta lusikka suussa..? Mihin unohtu ne ajat kun yritettiin. Jos oli ongelmia tehtiin töitä sen eteen, eikä vaan heitetty hanskoja tiskiin ja sanottu morjens! Tällä viikolla en pääse terapiaan ja nyt alan jo seota. Mua itkettää, suututtaa, ketuttaa, ärsyttää, väsyttää... Öisin en saa unta vaikka kuinka väsyttää. Todella tärkeä ystäväni soitti ja purki mieltään minulle todella tärkeästä jutusta ja vaikka mulla oli aikainen herätys, minä kuuntelin. Koitin soittaa sen jälkeen toiselle ystävälleni ja purkaa mieltäni, niin hänen sanoja käyttäen.. "Kirjoita blogiin.." Kiitos ystävä, kun jaksat todella kuunnella, v***u! Mä ymmärrän että ihmisillä on töitä, mutta 10min ei olisi tappanut häntä. Mä oikeesti kaipaan Stephania niin paljon. Koska se aina ties mitä sanoa ja se aina osas saada mulle paremman mielen. Vihaako jumala mua niin paljon että se ottaa kaikki ihmiset pois mun elämästä joille mä voin puhua. Ensin Timi ja nyt Stephanie. Mä olen väsynyt joka päivä, mut silti mä meen eteenpäin. Pistän kauniin hymyn huulille ja feikkaan et kaikki on hyvin vaikka todellisuus on se että mä haluisin itkee ja käpertyy mun pimeeseen huoneeseen sängyn alle. Sillä toive ajattelulla että joku tulisi ja pelastaisi mut tästä kaikesta. Joku joka hymyilisi mulle ja sanoisi että me selvitään tästä yhdessä.. Ihan kuka vaan! Mä huudan sisäisesti ja mä vuodan sisäisesti, mutta kukaan ei kuule eikä näe, sillä mä olen niin hyvä feikkaa. Joskus mä jopa onnistun huijaa jopa itseäni. "Joskus vahvakin ihminen kaatuu." Milloin mä kaadun, ja jos kaadun, kuka mut sieltä nostaa..?

For sale: One heart. Horrible condition. Will take anything for it. Please. Just cut it out of my chest and end this suffering!

Sydänystävä..!?!

Tänään olin taas niin väsynyt aamulla, et huh! Olin tallentanut erilaiset äidit sarjan jakson, joten katsoin sen aamulla, ennen lähtöäni. Duunissa oli taas perus päivä ja pääsin ihka ensimmäiseen hyve keskusteluun. Duunin jälkeen menin suoraan keskustaan tapaamaan ystävääni Labbaa. Olin varmasti hyvin viehättävän räjähtäneen näköinen. Mentiin sitten pizza hutiin syömään. Ikäväkseni sain kuulla erittäin ikävän ja järkyttävän uutisen. Oli kyllä hieman mieli maassa, mutta olin silti hyvin onnellinen että näin Labban. On vaan ihmisiä joiden kanssa klikkaa heti ja Labba on juuri sellainen. Me ei olla tunnettu kovinkaan kauan, ehkä kuukauden tai vähän päälle ja ollaan nähty kaksi kertaa, mut se ihminen ymmärtää mua ja mä sitä. Ihan uskomatonta miten voi näinkin lyhyeen ajan jälkeen klikata. Mä stressasin hirveesti sitä Stephanien lähtöä sinne jenkkeihin, sillä mietin et jos mulla ei ole Stephanie auttamassa mua huonona päivänä, niin kukas sitten. Ja mä pyysin ja rukoilin jumalalta ystävää joka olis siinä, kun mä tarviin ja mä olisin siinä kun hän tarvii.. Nyt musta tuntuu et mä olen sen löytäny.. Labba! Mä muistan pari kuukautta sitten sanoneeni Stephanielle, et jumala tulee antaa mulle jonkun sen tilalle, mut mä en tiedä sitä vielä. Ja oikeassahan mä olin, koskaan ei voi tietää mitä jumala tekee sun elämässä. Mä kovasti toivon et musta ja Labbasta oikeesti tulee sydänystäviä, sillä se on todella huippu tyyppi. On se niin surullista kun kaikilla on aina hirveen kiire ja kukaan ei ehdi nähdä, kai sitä on priorisoitava asiat ja tehtävä aikaa/tilaa ystäville.

Bye bye Stephanie!

Herättyäni tänään oli kyllä todella hidas olo. Jotenkin ei jaksanut tehdä mitään. Olisin halunnut jäädä kotiin hengailee, mutta kun ei. Piti mennä tekemään koulutyötä loukkalaisteni kanssa pasilan kirjastolle. Ennen lähtöäni juttelin ystäväni Maribelin kanssa ja siinä unohdin tarkistaa oliko mulla avaimia mukana. Päätin lähteä siis pyörällä ja suljin oven. Päästyäni kirjastoon teimme koulutyön ja saatuamme sen valmiiksi pyöräilin takaisin kotiin. Koti ovella huomasin sitten että olin unohtanut avaimeni kotiin. Koitin soitella naapurilleni, mutta hän ei vastannut, päästyäni rappuun kävin koputtelemassa ovelle, mutta eivät olleet kotona. Päätin laittaa heille sitten viestiä sillä aikaa kun istuin rapussa. Soitin Timille joka piti mulle hetken aikaa seuraa. Päätin sitten kokeilla soittaa ystävälleni Sophialle joka asuu tuossa kiven heiton päässä, olisiko hän kotona. Onnekseni hän oli ja menin sinne odottamaan naapurini paluuta kotiin. Ehdin olla noin puolisen tuntia Sophialla ja sainkin viestiä että naapurini on kotona. Mä olen niin huono tässä, mä en tajua miten mä aina unohdan avaimeni. Pitäs huolehtia paremmin. Varsinkin nyt kun asun yksin eikä Timillä enään ole meille avainta. Kiitän kyllä suuresti naapureitani että ne aina pelastaa mut. Pitää ens viikolla viedä heille jotain kiitokseksi. Päästyäni vihdoin ja viimein kotiin, suuntasin suihkuun ja piti pikasesti valmistautua illan juhlia varten. Tänään pidettiin Stephanien läksiäiset. Kun olin valmis suuntasin tuonne vesisateeseen ja vihdoin ja viimein pääsin Stephanielle. Päästyäni sinne, sinne alkoi ilmestymään muitakin. Hieman ennen yhtätoista lähdimme Stephanielta Club Vaticaniin. Siellä vasta alkoi kunnon pirskeet! Tapasin siellä myös pari vanhaa tuttavaa ja työkaverini Grissen. Meillä oli kyllä todella hauskaa. Illan saldo oli kolme lasia skumppaa, neljä jekkupommia, yksi salmari shotti ja kolme karpalo vodkaa. Huh, on siinäkin saldo! Hieman ennen kl 3 lähdimme Vaticanista ja suuntasimme mäkkiin syömään ja sieltä lähdin sitten kotiin.

Illan look

Kippis!

Solomon, Stephanie, Frida & Odd

Minä & Grisse

Minä & Antti

Jeij!

Ihmisen anatomia ja fysiologia!

Kuten otsikko jo kertookin, tänään ei tehty mitään muuta paisti luettiin anatomiaa.. Herättyäni aamulla, valmistauduin ja suuntasin ystävieni Jullen ja Tiinan luokse opiskelemaan anatomiaa. Siis eihän sitä halua lauantai päivänä tehdä muuta kuin opiskella.. Anatomiaa tuli opiskeltua mahtavat kuusi tuntia. Apua, ihan liikaa asioita mun aivoille. Mutta mulla oli kyllä paras tukiopettaja. Vaikka olinkin ihan tyhmä ja kysyin tyhmiä kysymyksiä, koskaan ei tullut sellaista oloa et ois oikeesti tosi tyhmä ja huono! Toivotaan nyt vaan et anatomian tentti menee hyvin. Lupasin heillekkin sit infoo miten meni. Pitäs mennä varmaan ens kuussa sinne taas harjoittelee lääkelaskuja. Vaikka tuli opiskeltua koko lauantai päivän, millään muulla tavalla en olisi tätä päivää halunnut viettää, tää oli ihan huippu päivä!

Puhumisen maaginen voima!

Tänään näin ystäväni Labban, mentiin kampin Memphikseen lounastaamaan. Oli kyllä todella mukava lounas aika. Tuli juteltua ja naurettua paljon. Mutta kaikkein parasta oli tutustua toiseen. Ruuan jälkeen mentiin sokokselle missä Labba on töissä. Omg se osaa tehdä kynsiä.. Se teki mulle ranskalaisen manikyyrin punaisella värillä, I love them! Hirveän rupattelun asiosta en ehtinyt salille, mutta eipä se mua haitannut, illalla ehtii! Kun Labba oli tehnyt mulle kynnet, lähdin kotiin. Kotiin päästyäni Timi tulikin sitten hakemaan loput kamansa luotani. Oli kyllä todella haikea fiilis kun täältä lähti mulle tärkeitä ja rakkaita esineitä.. Mut niinkuin hän sen kauniisti sanois, "ne on mun." Tuntuu kun osa mua lähti niiden tavaroiden mukana. Nyt tajusin että se on oikeesti ohi. Mua ei läheskään sureta tää suhde yhtä paljon kun nuo tavarat. Timin lähdettyä oli hieman haikea fiilis, joten pakkasin kamat ja lähdin salille. Siellä sai purettua kaikki. Ehdin olla tunnin salilla ennen kuin se meni kiinni! Salin jälkeen tulee aina hyvä fiilis, ihan sama kuinka ketuttais! I love gym! Ja kaikista parasta oli saada puhua Labban ja Stephanien kanssa tästä. Se autto jo huikeesti. Puhuminen todella auttaa, siinä on jokin maaginen voima. Suosittelen sitä kaikille, jopa niille joille se on vierasta, koska se lohtu minkä siitä saa on aivan mahtava! Timin kanssa pysytään ystävinä ja hyvä niin, sillä oltiimme parisuhteessa tai ei se tulee aina olemaan mun paras ystävä ja mä aina tuun rakastaa sitä ihmistä!

Labba

Oli pakko ottaa kuva tästä, sillä tää on nopein käsien kuivaaja mitä mä olen ikinä nähnyt!

Labban tekemät ranskalaiset

I will miss you..

TIKISSÄ! 

Päivän look!

Välillä mä katson mun elämää taakse päin ja mä mietin et jos mä olisin jo nuorena saanut apua, puhumalla jollekkin, niin mä olisin voinut välttyä tältä kaikelta, or not! Mut mä itse huomaan et mulla puhuminen auttaa todella paljon. Jos mä saan puhua mun asian, niin tunnin päästä mulla on paljon parempi olo. Mulla olisi vielä masennus jos en olisi päässyt ammattilaiselle puhumaan. Mä tunnen ihmisiä joilla on ollut usean vuoden masennusta, mut ajatella et mä selvisin vuodella. Pahemmin olisi voinut käydä, mutta onneksi ei käynyt! Ja kiitos siitä kuuluu kaikille mun ystäville joille olen saanut ja saan yhä puhua jos jokin harmittaa. Mutta suurin kiitos kuulee mun terapeutille, joka oli siinä oikeaan aikaan, you saved me! Sitä harvoin kertoo ystävilleen miten tärkeitä ne on ja kuinka paljon niitä arvostaa. Sillä mä oikeesti arvostan ja oon kiitollinen joka ikiselle, joka on jaksanut kuunella mua vuoden kun mä voin huonosti ja jaksaa yhä. Toki mäkin kuuntelen. Mun on nyt opittava vaan sanoo se että mun pitää puhua. Jotkut ihmiset ei vaan tajua olla hiljaa omista jutuistaan. Mut sen mä sanon et mua on siunattu hyvillä ystävillä, sillä ilman niitä, mä en tiedä missä mä olisin. Ja siitä syystä ensi kuussa olisi tarkoitus mennä ottaa tatuointi kunnioittaen teitä kaikkia rakkaita ystäviäni! Love you!

Food a la Stephanie!

Tää päivä on mennyt taas vähän madellen.. Jotenkin ei oo jaksanut tehdä yhtään mitään. Huomaa et syksy on täällä ja kohta talvi tulee.. Kukaan ei halua liikkua, kaikki haluaa jäädä lämpimän peiton alle. Sitä mäkin haluaisin tehdä, olla vaan kotona tekemättä yhtään mitään. No iltaa kohden sain kuitenkin itseni ylös ja painoin salille. Salin jälkeen kävin kaupassa ostamassa minulle ja Stephanielle sauna siiderit ja suuntasin Stephanielle. Sinne päästyäni kuulin ettei hän juokkaan siideriä.. No sentään mä yritin. Se oli vähän niinkuin kiitos sille kun se jakso valmistaa mulle erillisen ruuan koska mulla nyt valitettavasti on niitä allergioita. Arvostan sitä kyllä todella paljon, sillä kukaan muu ei varmasti olisi nähnyt niin paljon vaivaa. Love that girl! Tunti tuloni jälkeen paikalla saapui ystävämme Hanski. Söimme ja sitten olikin aika saunoa. Voi että meillä oli saunassa kivaa. Olisi pitänyt instagrammaa kaikki hetket.. They would have been hilarious! Saunan jälkeen kävimme mäkissä ostamassa flurryt.. Minä ostin 4 nugetit sen sijaan, sillä lokakuu on liian kylmä aika syödä jäätelöä. Mäkin jälkeen suuntasimme Hanskin kanssa keskustaan bussi pysäkille ja Stephanie lähti kotiinsa. 

Joka kerta kun viettää Stephanien kaa aikaa, haluu vaan et se kestää sillä enään 2 viikkoa ja se lentää Seattleen asumaan. Mä en kestä, mulle tulee sitä ihan hirvee ikävä! Mä olen todella onnellinen et sillä menee hyvin. Koskaan sä et halua nähdä sun ystävien voivan huonosti, toki on sellaisia hetkiä kun oma elämä kusee ja ei jaksa kuunnella/katella muiden onnellisuutta. Mut Stephanie on niin hyvä ihminen et se ansaitsee parasta, sillä se on tehnyt kovaa duunia sen eteen, nyt se palkitaan! Esim nyt mä olen huomannut etten mä jaksa kuunnella ihmisiä jotka seurustelee ja sitä miten hyvin niillä menee, joten koitan minimoida sitä puhumista sellasten ihmisten kanssa. Ei kaikki ihmiset jotka seurustelee puhu pelkästään niiden suhteesta, onneks niitäkin löytyy! 

 

FOOOD!!

Sauna juoma

You become what you believe - not what you wish or want, but what you truly believe

Tänään heräsin tosiaan 4.30 ja tajusin että eilisen taakka painoi niin kovasti harteilla, joten hain sairaslomaa ja ilmoitin poissa olostani töihin. Jotenkin ei tuntunut hyvältä jäätä kotiin, joten lähdin salille. Huh, no salilla tulikin sitten hikoiltua oikeen kunnolla. Tänään ei leikitty, piti päästä purkaa kaikkea mitä en ollut vielä purkanu. Salilla tuli oltua 1h 45min. Tänään keskityin reisiin, pakaroihin ja vatsaan. Koko loppu ilta tulikin vietettyä koneella ja neljä tuntia puhelimessa kolmen eri ystäväni kanssa. Tää on kyllä ollut paras päivä ikinä! Mä huomaan et joka sunnuntai mul on hirveen huono päivä ja ahdistaa. Mut maanantait on parhaita.. Eli kuka sano et maanantait on kamalia..?

Huomenna olis taas uus sali päivä ja tyttöjen ilta ihanan ystäväni Stephanien kanssa. Stephanie muutaa jenkkeihin kuukauden päästä ja jotenkin tuntuu et mun tuki ja turva katoo kokonaan. Se on sellainen ihminen jolle voin soittaa ja itkeä kaikesta ja se on myös sellainen joka sanoo asiat niinkuin ne on, ei kaunistele, ei mielistele. Ja vaikka ne saattaakin tuntua alkuun pahalta, hän on aina oikeassa. Min älskling! 

Koitin tänään katella lippuja sinne Miamiin ja ei oo todellista miten kallista liput olivat. Alkaa vaikuttaa epätoivoselta tää matka ja sinne lähteminen. Pitää nyt vaan osata etsiä ja koittaa bongaa hyvä diili, jos sellainen löytyis. Tosin jos en pääse matkalle, niin saan jouluksi ystäväni Alexandran tänne kylään leipomaan ja kattoo leffaa. Mulla on kyllä upeimmat ystävät! Hyvä tästä vuodesta tulee ja uusi vuosi tulee olemaan vielä upeampi vuosi. Ilman masennusta, ilman ongelmia. Pelkkää onnea ja onnellisuutta!

Diamond!

Oh sweet saturday! Tänään lähdetään tyttöjen kanssa ulos. Herättyäni söin aamupalaa ja aloin lakkaamaan kynsiäni. Sitten kävin suihkussa ja aloin valmistautumaan iltaa varten. Ennen kuin lähdin ystävälleni, tiskasin ja siivosin pintapuolisesti tätä sekasortoa. Aloittelimme Stephaniella ja sitten lähdimme kohti circusta. Circuksessa oli tooodella paljon tuttuja ja oli aivan ihanat bileet. Parhainta oli nähdä kaikkia ystäviä ja päästä tanssimaan. Kerrassaan upea ilta. Ja en olis uskonut että olisi voinut olla näinkin kivaa selvinpäin, mutta pakko myöntää et kyllä oli. Taas yks upee viikonloppu ihanien ystävien kanssa!

 

Labba, Minä, Stephanie & Hanski

Duunista duuniin..

Tänään heräsin todella pirteänä ja aloin valmistautua töihin. Mikä se parempi tapa kuin aloittaa aamu piiretyillä! Töissä oli aivan ihanaa ja nopeasti se päivä sitten menikin. Töiden jälkeen tulin kotiin hakemaan pyörän ja suuntasin kuvauksiin vallilaan. Näin matkalla naapurini joka oli saanut vauvan, jäin onnittelemaan ja sitten jatkoin matkaa. Kuvaus paikalla meikkasin ja laitoin hiukset, sitten katsoimme nellin kanssa muutamat youtube videot ja sitten olikin aika aloittaa kuvauksia. Olimme aikataulusta hienosti myöhässä. Kuvaukset sujuivat hienosti, saas nähdä millaisia kuvia sieltä oikeen tulee. Kuvausten jälkeen jäimme juoruamaan ja sitten pyöräilin kotiin. Pääsin kotiin kl 21.30 ja aloin katsomaan nelosen perjantai elokuvan. Hyvä kun jaksoin katsoa elokuvaa loppuun kun nukahdin. Huomenna saan viettää aikaa ihanan poikani kanssa. Elämä on ihanaa!

 

G-Dragon - One of a kind 

Today is the hardest day of them all..

Tänään on itkettänyt ihan hirveesti. Selkeesti ei ollenkaan mun päivä. No, joskus pitää itkee et jaksaa taas nauraa. I need god right now.. Miten olis se 15 miljoonan lotto voitto ja sit mulle olis ihan vitun sama miten päin hemmettiä tää mun elämä menis.. Ihan oikeesti. Melkein heti herättyäni naapurini Anita tuli luokseni kylään poikansa kanssa. Jossain vaiheessa päätimme tilata pizzaa ja kebabia. Anitan lähdettyä, kävin kaupassa ja sit tunti pari sen jälkeen ystäväni Olli tuli tuomaan mulle sellasen sarjan ja sit se vähän niinkuin jäi asumaan tänne. Olli lähti noin 00.15 ja mä nukahdin siinä yhden aikoihin. Onneksi menen huomenna vasta 10.45 töihin sillä muuten herääminen olisi miltein mahdotonta. Tänään olin niin surullinen, mut ihanaa että sain kaksi ihanaa yllätys vierasta. Ne piristi mun päivää! Ja ei unohdeta ihanaa ystävääni Stephanie'a joka jaksaa aina soittaa mulle ja kysellä kuulumisia! Hyviä ystävie ei ole koskaan liikaa. 

Kahdet kissanristiäiset ja peli!

Tänään heräsin kl 11. Thank god on viikonloppu, saa nukkua pitkään eikä tarvitse mennä töihin. Jess! Aamun tuli vietettyä koneella ja sitten aloin valmistautua. Ensimmäisenä suuntasin ystäväni sophian tupareihin, olin siellä noin 45 min, kunnes oli aika lähteä ystäväni Iivin synttäreille. Sinne päästyäni, onnittelin sankariaja söin kakkua. Ehdin olla siellä noin tunnin kunnes oli aika lähteä velolle, josta ystäväni Stephanie haki minut autollaan ja lähdimme sitten hänen luokseen. Hän kävi suihkussa, pukeutui ja sitten lähdimme TO THE BIG GAME!! Tänään oli Wolverines - Roosters finaali peli. Peli oli tiukka ja todella jännittävä. Valitettavasti meidän pojan eivät tuoneet tänä vuonna voittoa kotiin, mutta olen hyvin ylpeä heistä kaikista sillä pojat palasivat loppuun asti todella hyvin. Pelin jälkeen lähdimme Stephanielle, jonne tuli sitten ystävämme Hanski. Katsoimme criminal mindsia ja sitten suuntasimme kohti Apolloa, missä kaikki Wolverines pelaajat olivat. Hanski päätti viime tingassa lähteä kotiin, so it was just us two! Apollossa oli paljon tuttuja joten tuli moikkailtua monia ystäviä ja tuttuja ja jopa Timiä. Ilta sujui hyvin, kunnes Timi alkoi olla todella humalassa ja tilasimme taksin meille kotiin.

Oli ihana nähdä timiä, sillä siitä oli viikko kun ollaan nähty. Eikä olla edes pahemmin puhelimessakaan juteltu. Kyllä harmittaa hirveesti ettei pojat voittanut, mut joskus on pakko hävitä että voi voittaa. Kaikista parasta oli kuitenkin päästä nukkumaan Timin viereen.. Jotenkin musta tuntu kokonaiselta, kun se oli siinä vieressä. Kerrankin on kiva kun sänky ei oo kylmä kun siihen hyppää!

Mun kirjoittamat kortit sankareille!

 

Päivän look!

Iivin tarjoilut

Lisää tarjoiluja

Iivi cake

Go Wolverines!

Helsingin Drumline!

Go Timbo