Monday, you came again! Tällä viikolla ollaan taas koulussa. Mä toivon et tää viikko menee nopeesti et pääsen takas töihin. Mulla on ikävä mun "vauvoja" siis mä olen 3-5 vuotiaiden ryhmässä, eli ei ne mitään vauvoja ole.. mut mut mut.. Ne on mun vauvoja! on se jännää kuinka ne taas pitää mun poikaa ihan vauvana.. J täyttää ihan kohta 3 vuotta. Et käytännössä sekään ei ole enään vauva. No mutta se niistä vauvoista. Tänään oli taas terapia. Oli tosi kiva päästä sinne, koska tässä on ollut viikko välissä. Mun piti muistella aikoja kun mä olin vauva/lapsi ja aaall the way to aikuisikä. Olipa rankkaa! Oli joitain asioita mitä mä en edes muistanu ja sit oli niitä asioita mitä mä en halunnut muistaa. Siitä mä olen niin onnellinen et mä kerroin mun koko elämästä itkemättä. Se on jo askel parempaa. Olin aivan rikki sen jälkeen, no eipä siinä hirveesti ehtiny sitä sen enempää ajatella kun menin sitten laittamaan itselleni kynnet. Kynsien laiton jälkeen suuntasin salille. Yleensä kun mulla on huono olla tai mieltäni painaa jokin asia, ainoa ihminen jolle haluan soittaa on Timi. Mut sit mä aina havahdunkin etten mä voi. Tai siis, kyl mä voisin, mut se on vaan lähinnä sitä etten mä viitti. Mua aina pelottaa et jos sitä alkaa ahdistaa tai jotain muuta. Mut se on mun parasystävä, mitä mä teen..? Lähetin sille siis viestiä et on paha olo ja olisin halunnu soittaa mut en ehkä uskalla tai viitti. Hän sitten soitti mulle, mut mä en sillä hetkellä pystyny puhuu ja soitin sitten salin jälkeen. Kerrankin musta tuntu et meidän eron jälkeen me ollaan pystytty puhuu puhelimessa ilman et mä itkin tai se vittuilee mulle tai et se ois ollut kiehumis pisteessä. Meillä oli hauska puhelu. Me naurettiin ja sain siltä hyviä neuvoja. Mä arvostan sitä ihmistä enemmän kuin se uskookaan. Mä olen nyt oppinut sen että kun Timiltä ei odota mitään, se yllättää. On se tyhmää ajatella näin, mut kyl mä toivon että kun mä olen selvittänyt kaikki reijät ja aukot mun elämässä, niin me löydetään toisemme. Koska silloin mä tiedän et mä pystyn olemaan sille se mitä se tarvii. Mä rakastan sitä ihmistä niin paljon ja välillä se sattuu et me ei olla yhdessä, kunnes mä tajuun et se on tällä hetkellä parempi, mut kuka tietää mitä myöhemmin voi tapahtua.
Mulla kesti hirveän kauan löytää onni. Mä ajattelin et jos mä en ole Timin kanssa, mä en voi olla onnellinen, mut arvatkaa vaan mikä yllätys se oli kun mä osasin olla onnellinen ilman sitä ja vaan sen takia koska mulla on huippuja ystäviä! Se on niin totta että koskaan ei ole liian myöhäistä olla onnellinen. Mä tiedän että tälle mun onnen tielle tulee mutkia matkaan, mut mä aion voittaa ne. Mä olen vielä nuori ja vaikka olis mitä ongelmia mun pitää alkaa elää, nyt ei viidestoista päivä, vaan nyt! Jos mä en nyt alota, mä en tuu aloittaa koskaan. Mulla on paras tuki olla onnellinen, eli miksi en ottaisi sitä vastaan. Nyt olisi kai aika karsia ihmisiä elämästä. Jättää ne jotka mua ansaitsee ja kävellä pois niiden ihmisten elämästä jotka ei mua ansaitse. Elämä on täynnä valintoja, mun pitää vaan osata tehdä oikeat valinnat. Nyt se alkaa, wish me luck!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti