Puhumisen maaginen voima!

Tänään näin ystäväni Labban, mentiin kampin Memphikseen lounastaamaan. Oli kyllä todella mukava lounas aika. Tuli juteltua ja naurettua paljon. Mutta kaikkein parasta oli tutustua toiseen. Ruuan jälkeen mentiin sokokselle missä Labba on töissä. Omg se osaa tehdä kynsiä.. Se teki mulle ranskalaisen manikyyrin punaisella värillä, I love them! Hirveän rupattelun asiosta en ehtinyt salille, mutta eipä se mua haitannut, illalla ehtii! Kun Labba oli tehnyt mulle kynnet, lähdin kotiin. Kotiin päästyäni Timi tulikin sitten hakemaan loput kamansa luotani. Oli kyllä todella haikea fiilis kun täältä lähti mulle tärkeitä ja rakkaita esineitä.. Mut niinkuin hän sen kauniisti sanois, "ne on mun." Tuntuu kun osa mua lähti niiden tavaroiden mukana. Nyt tajusin että se on oikeesti ohi. Mua ei läheskään sureta tää suhde yhtä paljon kun nuo tavarat. Timin lähdettyä oli hieman haikea fiilis, joten pakkasin kamat ja lähdin salille. Siellä sai purettua kaikki. Ehdin olla tunnin salilla ennen kuin se meni kiinni! Salin jälkeen tulee aina hyvä fiilis, ihan sama kuinka ketuttais! I love gym! Ja kaikista parasta oli saada puhua Labban ja Stephanien kanssa tästä. Se autto jo huikeesti. Puhuminen todella auttaa, siinä on jokin maaginen voima. Suosittelen sitä kaikille, jopa niille joille se on vierasta, koska se lohtu minkä siitä saa on aivan mahtava! Timin kanssa pysytään ystävinä ja hyvä niin, sillä oltiimme parisuhteessa tai ei se tulee aina olemaan mun paras ystävä ja mä aina tuun rakastaa sitä ihmistä!

Labba

Oli pakko ottaa kuva tästä, sillä tää on nopein käsien kuivaaja mitä mä olen ikinä nähnyt!

Labban tekemät ranskalaiset

I will miss you..

TIKISSÄ! 

Päivän look!

Välillä mä katson mun elämää taakse päin ja mä mietin et jos mä olisin jo nuorena saanut apua, puhumalla jollekkin, niin mä olisin voinut välttyä tältä kaikelta, or not! Mut mä itse huomaan et mulla puhuminen auttaa todella paljon. Jos mä saan puhua mun asian, niin tunnin päästä mulla on paljon parempi olo. Mulla olisi vielä masennus jos en olisi päässyt ammattilaiselle puhumaan. Mä tunnen ihmisiä joilla on ollut usean vuoden masennusta, mut ajatella et mä selvisin vuodella. Pahemmin olisi voinut käydä, mutta onneksi ei käynyt! Ja kiitos siitä kuuluu kaikille mun ystäville joille olen saanut ja saan yhä puhua jos jokin harmittaa. Mutta suurin kiitos kuulee mun terapeutille, joka oli siinä oikeaan aikaan, you saved me! Sitä harvoin kertoo ystävilleen miten tärkeitä ne on ja kuinka paljon niitä arvostaa. Sillä mä oikeesti arvostan ja oon kiitollinen joka ikiselle, joka on jaksanut kuunella mua vuoden kun mä voin huonosti ja jaksaa yhä. Toki mäkin kuuntelen. Mun on nyt opittava vaan sanoo se että mun pitää puhua. Jotkut ihmiset ei vaan tajua olla hiljaa omista jutuistaan. Mut sen mä sanon et mua on siunattu hyvillä ystävillä, sillä ilman niitä, mä en tiedä missä mä olisin. Ja siitä syystä ensi kuussa olisi tarkoitus mennä ottaa tatuointi kunnioittaen teitä kaikkia rakkaita ystäviäni! Love you!