Happy Halloween!

Tänään koittaa kauan odotettu halloween juhlat. Näistä on stressattu ja nähty niin paljon vaivaa, et ihmisten on paree arvostaa. Taas  hirveellä kiireellä tehtiin ruuat ja siivottiin. Tällä kertaa en emme olleen aikataulusta jäljessä niin pahasti. Juhlat meni sujuvasti ja meillä oli hurjan hauskaa. Ihmiset jotka saapuivat olivat pukeutuneet ja oli ihana nähdä ihmisten luovia pukuja. Meillä oli talossa Lilo, Pärski, Minnie, Tiikeri, Esmeralda, Hullu hatuntekijä, Hertta kuningatar, Jack Sparrow, Aristokraateista kissa ja hovimestari ja monia muita. Juhlat jatkuivat kahteentoista asti, jonka jälkeen siirryimme ensin Tivoliin. Huonon menon takia lähdimme Tivolista Onnelaan jossa olimme melkein pilkkuun asti. Mua aina stressaa ihan hirveesti pitää juhlia, sillä tuntuu aina että ihmiset eivät osaisi arvostaa sitä kaikkea mitä teen, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa sellainen olo et sain edes jotain arvostusta. Oli kyllä ihana saada kaikki ystävät koolle, mutta päätin etten enään pidä mitään juhlia. Seuraavat juhlat mitkä pidän on poikani 3-vuotis syntymäpäivät ja omani.

Huomasin tänään että vaikka en ole mikään siivous hullu ja välillä asuntoni näyttää hieman sotkuiselta, niin en kyllä ikinä voisi asua toisen ihmisen kanssa, varsinkaan kämppiksen. Mua jotenkin ällöttää se että ihmiset ei aina tajua että jos sotkevat, niin myös siivoovat. Ennen juhlieni alkua keittiöni näytti aivan kamalalta, siis kermaa oli vaikka ja missä ja kaikki astiat ja roskat oltiin vain jätetty ympäriinsä. Kiitos toki leivonta avusta, mutta pieni hienovaraisuus ei olisi pahitteeksi. Ehkä mä itse olen vaan sellainen ihminen että jos olen jonkun toisen luona ja syödään tai tehdään jotain, niin mä aina siivoaan omat jälkeni. Se on minulle opetettu ja äitini olisi yhä raivona jos emme veljeni kanssa tekisi niin. Koska ne kuuluvat hyviin käytöstapoihin. Käytöstavoista kun olemme nyt puhuneet.  

Esmeralda & Minnie

Lilo & Minnie

Tikru

Minnie & Tikru

Pärsky, Edgar, Laura, Minnie & Hullu hatuntekijä

 

Hullu hatuntekijä, pärsky, Edgar, Laura & Minnie

Timi ja sen kaveri

Kun asuimme Timin kanssa erillään ennen kuin muutimme yhteen, olimme molemmat todella siistejä. Timin asunto oli aina siisti ja aina kun sinne menin, sitä oli kiva jättää siistiin kuntoon. Siivoilin aina sen laatikoita yms minkä kerkesin. Ja oma kotini näytti aina siltä etten muuta tekisi kuin siivoaisi päivät pitkät. En voi sietää sotkua. Mut sitten kun masennuin ja kodin siistinä pitäminen ei ollut enään ykkösenä, niin huomasin kuinka sotkuinen osasin olla. Timi kun oli siisti, niin sitä häiritse se etten siivonnut. Ymmärrän kyllä täysin, sotku on rumaa. Nyt kun ei ole enään masennusta ja kaikki on taas hyvin, niin välillä miettii et mitä ihmettä sitä on silloin kelannut et on päästäny asuntonsa siihen kuntoon. Mutta kun on sairas, sitä ei ensimmäisenä mieti, miltä mun koti näyttää! Olen tässä tehnyt hirveesti itse tutkiskelua ja välillä kyllä huomaan että Timille olisi kyllä kiitoksen paikka, siitä kuinka paljon hän auttoi ja teki, koska minua rakasti. Harmi vain ettei rakasta enään! 

 

Puhtaus!