Wish me luck!

                  

Päätin ottaa itseäni tammikuussa niskasta kiinni ja alkaa pudottaa painoa. Tavoitteena olis painaa kesäkuuhun mennessä 60kg. Hankin itselleni sali kortin elixiaan ja aloin katsomaan mitä suuhuni laitan. Alkuun se oli vaikeeta, koska teki meili kakkua, karkkia, poppareita.. Kaikkea maan ja taivaan välillä! Mut sit mä ajattelin et jos mä haluun muutosta mun kehoon ja jos mä haluun voida hyvin ja hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, niin mun on pakko tehdä töitä.. Lihominen on helppoa, mut laihduttaminen ei ja se vaatii triplasti enemmän duunia, mut jos haluaa olla tyytyväinen itseensä, niin sen eteen on tehtävä työtä, koska kukaan muu ei tule tekemään sitä sun puolesta. Voin toki sanoa et jos haluu laihtua, kannattaa varmistaa se ettei ole masentunut. Kuten mun tapauksessa, tää masennus ei todellakaan auta tätä prosessia, mut silti on painettava kovaa eteenpäin. Aluksi lipsuin ihan hirveesti, mut sit koitin alkaa käymään salille, koulun jälkeen, eli suunilleen noin 3-5 kertaa vkossa! Mä olen niin ylpee itsestäni, vaikka en aina tykkää siitä et on lähtenyt muutama gramma tai vaan kilo, mut sekin on askel lähempänä mun tavoitetta. Jokainen menetetty gramma on tärkee! Oli ihan hirveä shokki mulle, ostaa joulukuussa 42 kokoa olevat housut, kun on ollut ennen lasta kokoa 34-36. Se 42 siinä housuissa tais valasta mua, niin paljon et päätin alkaa laihduttaa.. Kävin tossa helmikuussa ostamassa itselleni mekon ja se oli kokoa 38 ja painoa on tippunut tammikuusta lähtien 6kg. Vielä olis sellaset 12kg mitkä tuntuu mahdottomilta saada pois, mut kyllä mä ne saan! Toukokuussa olis tarkoitus lähteä pariisiin, joten ainakin siihen mennessä haluan voida shopata kaikkea ihanaa ja nauttia mun kropasta!