Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan

Luin tänään artikkelin, jonka haluan jakaa myös teille. Tämä kirjoitus osui ja upposi. 

Sinä olet onnellinen. Mutta ulko-ovella päälle vyöryy pimeys, jalkakäytävä on jäätikkö ja pysäkillä bussi roiskauttaa loskat nilkoillesi.

Potuttaa.

Mielesi alkaa pyöriä harmien ympärillä. Siihen mennessä, kun pääset työpaikalle, olet jo saanut vakuutettua itsesi siitä, että elämässä kaikki on päin huonoa.

Ihan turhaan. Kaikki on hyvin.

En usko olevani ainoa, joka kamppailee oman mielen hallinnan kanssa. Ympärillä näkee ihmisiä, jotka paisuttelevat murheitaan, syyttävät joka ongelmasta muita tai ottavat kaiken niin raskaasti, että elämä alkaa ahdistaa. Yhteiskunnassa se näkyy: masennusta, itsemurhia, stressiä, kaikkeen kohdistuvaa vihaa.

Tapana on syyttää hyvinvointivaltion rappiota, työelämän vaatimuksia, maahanmuuttoa, nuivaa puolisoa tai pitkää talvea – aina on joku tai jokin, joka estää oman onnellisuuden. Entä jos se onkin ihan oma vika? Meidän kaikkien, jotka emme osaa johtaa itseämme.

Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Vaikeuksia ei voi kukaan välttää, mutta itse voi valita, miten niihin suhtautuu. Valinta ratkaisee, eteneekö vastoinkäymisistä synkkyyteen vai ei.

Oma mieli on hankala koulutettava. Joitain ihmisiä siinä auttaa hyvä kasvatus, toisia uskonto. Kun minä kohtasin elämäni ensimmäisen vaikean kriisin, psykologiset taitoni riittivät vain ahdistuksen syventämiseen. Kun lopulta tajusin, auttavat ajatukset olivat niin yksinkertaisia, että uskoin kaikkien tietävän ne:

Päästä irti – älä haudo vihaa sisälläsi.

 Ole kiitollinen – keskity hyvään.

Anna anteeksi – älä anna kokemasi vääryyden hallita itseäsi.

Hyväksy se, mihin et voi vaikuttaa. Heittäydy siihen, mihin voit vaikuttaa.

Erityisen hyödyllisen ajatuksen luin John C. Parkinin kirjasta F**k It: The Ultimate Spiritual Way. Kirja lupasi viedä äärimmäisen henkisyyden tielle. Sen keskeinen ajatus on "fuck it" – relaa, elämää tämä vain on.

Elä hyvällä mielellä. Se on suurin palvelus, jonka voi tehdä itselleen. Se myös sulostuttaa läheisten elämää.

Toisia voi johtaa hyvin vain, jos osaa johtaa itseään. Kun ymmärtää omaa ajatteluaan ja toimiaan, näkee tavat kehittää kykyä muissa. Hyvät johtajat kykenevät pelastamaan perheet, urheiluseurat, rykmentit, yritykset, taideyhteisöt ja valtiot.

Tässä kohtaa voi syyttää yhteiskuntaa. Mielenhallinnan merkitys on laiminlyöty. Koulussa on pakollista opetella derivointia muttei peruspsykologiaa, joka auttaisi kohtaamaan jokapäiväisen haasteen: oman itsensä kanssa elämisen.

Annan sen anteeksi. 

Lähde: Sami Sillanpää HELSINGIN SANOMAT

Saunailua!

Tätä päivää olin odottanut pitkään. Tänään pääsee saunailemaan ystävien kanssa. Perjantai tuli ja se oli kerta kaikkiaan niin rankka, että kielsin ketään soittamasta minulle lauantaina ennen kl 14. Ja siihen asti mä taisinkin nukkua. Mä olin niin väsynyt ja mulla oli niin paljon univelkaa. Tää kolmivuoro työ ei ole ihan minua varten. Ja vihdoin ja viimein vapaa viikonloppu. Tätä siis oli tosiaan odotettu. Alexandran piti tulla meille ensiksi ja sitten olisimme täältä lähteneet samaa matkaa saunalle, mutta aikataulut meni ristiin ja päädyimmekkin näkemään keskustassa. Päästyämme Hostel Academicaan juhlat voivat alkaa. Meitä oli noin 20 ihmistä. Ensiksi naiset menivät saunaan ja sitten vuorostaan miehet. Saunomisen jälkeen katsoimme putousta ja nautimme hyvästä ruuasta ja juomista. Loppu ilta meni rupatellen ystävien ja muiden ihmisten kanssa. Kaikkia en tuntenut joten tuli tutustuttua muutamaan uuteen ihmiseen :) Muiden jatkaessa baariin noin kl 1.20 minä suuntasin kotiin. Tänään oli Kendrick Lamarin keikka mikä oli loppuun myyty. Ketuttaa todella paljon etten päässyt keikalle. Mut muuten ilta oli onnistunut.

Valentine's Day!

Älä ylpeile sillä ettet ole koskaan kaatunut, vaan sillä että olet aina noussut ylös.

Kiitos kaikille mun ystäville jotka ovat kestäneet mun valitusta, kiukuttelua ja huonoja päiviä. Kiitos että olette jaksaneet kuunella hyvinä sekä huonoina aikoina. Kiitos että olette olleet tukenani ja palauttaneet minut takasin maan pinnalle, kun olen sitä tarvinnut. Vaikka olette joutuneet kokemaan paljon takiani, niin ette ole siltikään lähteneet. Paljon olen menettänyt, mutta paljon olen saanut. Ilman teitä elämäni olisi tyhjä, kiitos kaikesta, tämä päivä on teille! Love you ♥ 

Tänään kello oli soimassa kl 5.00. Ei siinä muu auttanut kun nousta ylös ja alkaa valmistautumaan ja sit töihin. Matkalla töihin lähetin kaikille mun tärkeille ystäville ystävänpäivä toivotukset. Suurin osa oli onnellisia kun se oli kuulemma niin kaunis toivotus. No niiden viestit taas piristi mun päivää. Töissä oli tänään todella tylsää ja melkein nukahdin. Onneksi sitten aika alkoi kulumaan nopeasti ja olikin jo aika päästä töistä. Töiden jälkeen menin Stephanielle ja sit lähdimme sieltä ostamaan lippuja leffaan. Koska meillä käytännössä oli tunti aikaa ennen leffan alkua, päätimme mennä Raffaello ravintolaan. Siis O.M.G se ruoka oli niin hyvää. Syötyämme olikin aika juosta leffaan katsomaan Flight-elokuvaa. Se oli todella hyvä, mut todella surullinen. Sille elokuvalle antaisin Academy Awardsin. Leffan jälkeen Stephanie meni töihin ja mä menin kotiin. Tänään oli kerrassaan ihana päivä. Ja muutenkaan mikä olisi sen ihanampaa kuin viettää ystävänpäivän oman parhaan ystävän kanssa.. Päivä tosiaan oli täynnä iloa ja naurua! 

Timin siskon lapset tänään ottivat minuun yhteyttä ja lähetettiin toisillemme ystävän päivä toivotuksia ja kyselimme toistemme kuulumisia. Siis, mä en ole nähnyt tyttöjä sen jälkeen kun minä ja Timi erottiin ja mulla on ollut heitä niin ikävä. Yhden kanssa juttelin hetken aikaa tänään, kun hän soitti, mutta lupasin soittaa heille huomenna, jotta voisin heidän kanssaan jutella. Mulla meinas ihan itku tulla kun heidän kanssaan juttelin, sillä haluaisin heitä nähdä ja olla osa heidän elämäänsä. thank god nykyisin on kaiken maailman älypuhelimia. Oli ihana kuulla tyttöjen kuulumiset. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille, toivon että kaikilla oli upea päivä!
Happy Valentine's Day to you all, I hope you all had a great day!
Joyeuse Saint-Valentin à vous tous, j'espère que vous avez tous passé une excellente journée! 

For the first time in a while, I felt ALIVE!

Tänään oli aivan upea päivä. Herätys aamu viideltä, se oli kaikkea muuta kuin kivaa, mut who gives a shit! Eli ylös ja valmistautumaan töihin. Töissä oli tosi kiva päivä tänään koska mun rakkaat vanhukset on niin huippuja. Töiden jälkeen tapasin ystäväni Juliuksen ja mentiin syömään kampin Memphikseen. Omnomnom burgeriii.. Meillä oli ihan tajuttoman hauskaa ja oli muutenkin kiva nähdä pitkästä aikaa. Syötyämme lähdimme eri teitä ja kävin pikasesti ostamassa itselleni kahdet housut. Sitten hyppäsin bussiin. Hypättyäni pois bussista tajusin että minun oli mentävä kaupan kautta, joten marssin sitten sinne ja siellä oli mun lempi myyjä Amina. Amina on mun hyvä ystävä ja sen kanssa on aina kiva hengaa meidän k-marketissa. Kun mä astun siihen, I disturb the peace! No meillä oli taas kassalla hyvät naurut ja yksi työn tekijöistä joka on siellä töissä pakkas kaikki mun ostokset, kun me ollaan pitkään heitetty vitsiä siitä et kun mä olen ollut 3 vuotta vakkari asiakas mun pitäs saada jotain erikois kohtelua, no nyt se vihdoin tuli. Tietenkin mä ja mun iso ego odotetaan et mulle ojennetaan joku kori missä on kaikkee hyvää, ihan vaan sen takia koska mä olen paras. Sekoitettuani koko kaupan tulin kotiin ja paras ystäväni Stephanie soitti, she misses me, well who wouldn't..!?! Oli taas kiva jutella sen kanssa, kun ei olla taas nähty pariin viikkoon ja puhuttu viikkoon. Mä olen tänään nauranut niin paljon et ihan oikeesti ensimmäistä kertaa I felt ALIVE!! Se oli paras tunne ikinä. Mä olen pelkkää hymyä ja just nyt mulla on kaksi sanaa... Kiitos Jumala!  

                                                   Mikael Gabriel Ft. Diandra - Päästä mut pois

Mun on pitänyt kuunnelle tää biisi jo jonkin aikaa sitten, mut koskaan en ole ehtinyt.. Tänään tuli kuunneltua ja pakko myöntää et tykkään lyriikoista. Iso käsi mun ystävälle Miklulle! Mitä itse pidätte biisistä..?

Ilman ystäviä, mun maailma ei olisi mitään!

Rakkaat ystävät.. Mistä mä nyt aloittaisin. Vaikka miehet ja muut turhan päiväiset ihmiset ovat menneet ja tulleet ovista sisään ja ulos, te olette tulleet ja koskaan ette ole ovea päin katsoneet. Toki löytyy niitäkin "ystäviä" jotka ovat kävelleet elämästäni ulos. Eilen olin matkalla yö vuoroon ja juttelin ystäväni Latician kanssa puhelimessa. Tajusin kuinka paljon vuoden aikana on tapahtunut, mutta tajusin myös sen miten paljon olen kasvanut ja muuttunut. Vuosi sitten mä olin masentunut, mä olin läheisriippuvainen, mulla oli todella huono itsetunto, en uskonut itseeni laisinkaan.. Kaikin puolin olin aika valmis luovuttamaan ja tekemään kuolemaa. Mutta mulla oli kyllä maailman paras tukijoukko, joka kulki mun kanssa koko tämän matkan. Ja nyt voimme muistella niitä aikoja ja melkeinpä nauraa niille, kun taas silloin itkettiin. On se vaan niin totta että ajan kanssa asiat menee parempaan suuntaan. Se muutos ei tapahdu päivässä, viikossa tai kuukaudessa, mutta se tulee tapahtumaan. Pitää vain olla kärsivällinen ja antaa aikaa itselleen toipua kaikesta.

Kun mä masennuin, mä en uskaltanu puhua siitä kenellekkään, sillä mua hävetti mitä muut ihmiset minusta ajattelisi. Oli vain minä ja Timi. Mä en edes uskaltanut kertoa mun omille ystäville että mä olen masentunut. Kun ne soitti, mä jätin vastaamatta puhelimeen ja myöhemmin pistin vain viestiä että "en ole puhe tuulella, soitellaan myöhemmin." Kun mä pistin et soitellaan myöhemmin, mä itse tiesin etten mä aio heille soittaa. Mun oli helpompi kommunikoida mun ystävien kanssa teksti viestien avulla, sillä mä tiesin että jos mä puhuisin heille, niin se kysymys mitä mä en halunnut heidän kysyvän, olisi tullut esiin. Kysymys "mitä sulle kuuluu..?" olisi tullut jossain vaiheessa ja siinä vaiheessa en olisi osannut peitellä sitä pahaa oloani. Mutta siitä mä kyllä saan kiittää mun ystävääni Veeraa joka tuli meille enemmän kun mä jaksoin häntä katsella ja hän soitteli mulle usein, vaikka en olisi jaksanut jutella. Eniten hänen sanansa tekivät minut onnelliseksi. Hän sanoi "mä haluan kuulla mitä sulle kuuluu vaikka se ei aina olisikaan hyvää, sitä varten ystävät on. En mä aina halua kuulla hyvää." Mä olen aina kuunnellut mun ystäviä, ihan sama mikä heillä on, mut jotenkin mun on aina ollut vaikea avautua sillä osa mun ystävistä on aika minä minä minä ja muille en vain uskaltanut puhua, sillä ajattelin että olen ihan hirveä taakka. Kuten olin Timille. Mulla on muutenkin aina ollut sellainen olo että mä olen kaikille vain yksi iso taakka, mutta nähtävästi en ystävilleni. Ainakaan tosi ystävilleni.

Kun viimein päätin että jotenkin mun on saatava tämä mun paha olo ulos, mä aloin kirjoittamaan blogia ja sitä kautta kertomaan ihmiselle et "moi mä olen Blanche ja mä olen masentunut." Alkuun mua pelotti todella paljon mitä ihmiset musta ajattelisi. Mut sainkin yllättyä kun muutkin ystäväni alkoivat avautumaan siitä että hekin ovat olleet masentuneita ja osa on tällä hetkellä. Olin jotenkin yllättynyt että ihmiset joista ajattelin että he ovat todella tasapainoisia, niin ovat kokeneet saman. Omalla tavalla se oli ihana tunne, vaikka en masennusta toivo kenellekkään, niin silti oli ihanaa että en ollut ainut joka oli tämän kamalan sairauden joutunut kokemaan ja he ymmärsivät minua täysin. Taas kerran ystäväni olivat tukenani. Sen sijaan että olisi yksi jolle soittaa kun oli paha olla, niitä oli paljon. Ja mitä enemmän mä puhuin siitä ihmisille, sitä parempi olo mulle tuli. Silloin mä tajusin että se salailu, ei palvellut ketään, nyt mä olen vaaa, sillä mä puhun!

Timin lähdettyä mä lupasin etten mä masennu ja mä tein paljon töitä sen eteen. Ja siitä ystäväni Laticia muistutti minua eilen. Hän muistutti minua siitä kuinka valitin etten pärjää ilman Timiä ja kuinka en pääse koskaan yli mun läheisriippuvuudesta. Mä valitin vaikka ja mistä. Katsokaa mua nyt. Mä en ole masentunut, thank God, mä olen löytänyt jumalan, mä olen tehnyt kovaa työtä jotta en olisi läheisriippuvainen. Kun mä katson taakse, mä olen todella onnellinen minne suuntaan mun elämä on menossa. Se ei aina ole ollut hyvä, mutta se riippuu minusta, mitä minä tällä elämälläni teen.

Se mitä todella haluan sanoa on kiitos kaikille mun ystävilleni siitä että ne on ollut mun tukena. Kuunellut mua huonoina ja hyvinä aikoina. Koskaan en voisi kiittää teitä tarpeeksi. Mä olen todella onnellinen ja siunattu siitä että mulla edes on ystäviä. Elämä ei aina ole mahtavaa, mutta pitää vain osata iloita siitä mitä edes on. Ja juuri nyt, mä iloitsen mun ystävistäni.

We have to forgive others like Christ forgave us!

Today I'm talking about forgiveness. God ask us to forgive, and why is that..? Because you have to forgive to be forgiven. We have to forgive others like Christ forgave us. Do anyone of you know, what is the first step to forgiveness..? The first step is to eknowledge what was done. Because many times, we dont want to eknowledge what we've done. You know, when you dont forgive somebody, you give them power over your life. They are sleeping at night and you are walking aroud remembering everything they've done. This last weeks have been hard, until the Lord spoke to me on tuesday, and he said.. Forgiveness is not for the other persone, it's for you! And the longer you hold on to the pain, the past, the hurt and the memories, the longer you hold yourself to be happy and free. People often say that "this persone did this and that is why I'm this way." I use to say that too. My life have never been good. 13 years in a violent family. Everything I did or didn't do was because I had lived a certain kind of life. But now I understand that my mom and dad gave me life, that is all they were suppose to do. No matter how good or how bad that life was, it's up to me to make something good out of it. We all need to stop beeing victims and do something with our lives. All this time I have been mad at everybody who have hurt me. I have lost my sleep at night while the people who have hurt me sleep well. And for what..? The only persone hurting is me not them. So I decided to forgive them, and that same moment when I said "I forgive you", I felt free. Now is my turn to say I'm sorry to people I have hurt and hope they will forgive me. However, the most important thing is that I ask God to forgive me, and he will. 

I was debating with my brother yesterday and he said "It's good that you have found God, but not everybody finds him. And I said to my brother, you have to open your heart to find him. In january every direction I turned, there was drama, and I felt that I was losing friends for reasons I didn't even know. And I was mad at God, because everything I asked him, he didn't give it to me. Until one day he spoke through a friend of mine, and she said.. You have to be patient, God dont work when you want him to work, he work when it's time to work. So now I have been praying and waiting patiently, and you all know that I'm not a patient persone, but with God I have to be.

Today is the first of february, one month has gone by and no change has taken place in my life. Now I decided that it's time for me to be happy. Even though it is really annoying to call people and knowing that if I wouldn't call them, they would not call me, but that is what I have to do. Because later on, no one can come and say to me that I didn't tried.  Now I'll see who is worthy and who is not!