It Took 25 Years To Look This Good!!

Ei stressiä, kaikki aikanaan!

Remontti jatkuu ja oikein hyvällä mallilla. Tietenkin hirveä huoli valmistuuko ajallaan , mut ketä kiinnostaa, kunhan täällä voi asua, niin se on tärkeintä! Saatiin tehtyä ystäväni Tiinan kanssa mulle ikioman rusetti, sillä kaikki tietävät että mun lempiväri on rusetti. Tiedän, kuulostaahan se oudolta sillä rusetti ei ole väri, mutta rusetti on mulle koko elämä. Mun ystävät muutenkin pitävät mua ihan idioottina kun mä rakastan niin paljon rusetteja että mulla on 23 rusetti pääkoristetta. Ei ole ehkä ihan tavanomaista, mutta mä rakastan niitä todella paljon että ilomielin pistän rahani niihin ja keräilen niitä ympäri maailmaa. Nyt olen ollut hieman laiska kun on pitänyt keskittyä kaikkeen muuhunkin kun remonttiin, mutta hyvin tää näyttää etenevän. Mulle on ihan sama miltä muu asunto näyttää, kunhan makuuhuone on upea! Olisihan tämä remppaaminen ja sisustaminen helpompaa kun olisi joku tekemässä sitä kanssani, mutta kun ei ole. Onneksi en ota tästä liikaa stressiä. Se valmistuu kun on sen aika. Ja vaikka ei tänä kesänä olisi valmis, niin onhan niitä kesiä vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Nyt siis nautitaan vain elämästä ja ihanista ystävistä.

Tänään vaihteeksi hengasimme täällä meillä päin, kun olen saanut tämän asunnon jonkin näköiseen järjestykseen. Kylässä olivat ystäväni Elena ja Iris, jotka ovat perhettä sillä Elena on veljeni kanssa kihloissa. Olemme nyt kolmen viikon välein nähneet kerran viikossa. Tein ruokaa ja nautimme 3 litraa viiniä. Meillä oli todella hauskaa, mutta toisaalta, milloin meillä kolmella hullulla ei olisi hauskaa. Huomenna olisi sitten ohjelmassa baby sitter hommia kummitytön ja hänen siskonsa kanssa. Odotan innolla, nyt joudun sanomaan teille hyviä unia... Ja hei hyvää kesää, sillä toukokuu lähestyy ja kesä kausi alkaa. Peace!

Prosessissa

Rusetin maalaus

Mun seinäkoriste on valmis

FOOOOD!!

Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan

Luin tänään artikkelin, jonka haluan jakaa myös teille. Tämä kirjoitus osui ja upposi. 

Sinä olet onnellinen. Mutta ulko-ovella päälle vyöryy pimeys, jalkakäytävä on jäätikkö ja pysäkillä bussi roiskauttaa loskat nilkoillesi.

Potuttaa.

Mielesi alkaa pyöriä harmien ympärillä. Siihen mennessä, kun pääset työpaikalle, olet jo saanut vakuutettua itsesi siitä, että elämässä kaikki on päin huonoa.

Ihan turhaan. Kaikki on hyvin.

En usko olevani ainoa, joka kamppailee oman mielen hallinnan kanssa. Ympärillä näkee ihmisiä, jotka paisuttelevat murheitaan, syyttävät joka ongelmasta muita tai ottavat kaiken niin raskaasti, että elämä alkaa ahdistaa. Yhteiskunnassa se näkyy: masennusta, itsemurhia, stressiä, kaikkeen kohdistuvaa vihaa.

Tapana on syyttää hyvinvointivaltion rappiota, työelämän vaatimuksia, maahanmuuttoa, nuivaa puolisoa tai pitkää talvea – aina on joku tai jokin, joka estää oman onnellisuuden. Entä jos se onkin ihan oma vika? Meidän kaikkien, jotka emme osaa johtaa itseämme.

Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Vaikeuksia ei voi kukaan välttää, mutta itse voi valita, miten niihin suhtautuu. Valinta ratkaisee, eteneekö vastoinkäymisistä synkkyyteen vai ei.

Oma mieli on hankala koulutettava. Joitain ihmisiä siinä auttaa hyvä kasvatus, toisia uskonto. Kun minä kohtasin elämäni ensimmäisen vaikean kriisin, psykologiset taitoni riittivät vain ahdistuksen syventämiseen. Kun lopulta tajusin, auttavat ajatukset olivat niin yksinkertaisia, että uskoin kaikkien tietävän ne:

Päästä irti – älä haudo vihaa sisälläsi.

 Ole kiitollinen – keskity hyvään.

Anna anteeksi – älä anna kokemasi vääryyden hallita itseäsi.

Hyväksy se, mihin et voi vaikuttaa. Heittäydy siihen, mihin voit vaikuttaa.

Erityisen hyödyllisen ajatuksen luin John C. Parkinin kirjasta F**k It: The Ultimate Spiritual Way. Kirja lupasi viedä äärimmäisen henkisyyden tielle. Sen keskeinen ajatus on "fuck it" – relaa, elämää tämä vain on.

Elä hyvällä mielellä. Se on suurin palvelus, jonka voi tehdä itselleen. Se myös sulostuttaa läheisten elämää.

Toisia voi johtaa hyvin vain, jos osaa johtaa itseään. Kun ymmärtää omaa ajatteluaan ja toimiaan, näkee tavat kehittää kykyä muissa. Hyvät johtajat kykenevät pelastamaan perheet, urheiluseurat, rykmentit, yritykset, taideyhteisöt ja valtiot.

Tässä kohtaa voi syyttää yhteiskuntaa. Mielenhallinnan merkitys on laiminlyöty. Koulussa on pakollista opetella derivointia muttei peruspsykologiaa, joka auttaisi kohtaamaan jokapäiväisen haasteen: oman itsensä kanssa elämisen.

Annan sen anteeksi. 

Lähde: Sami Sillanpää HELSINGIN SANOMAT

Saunailua!

Tätä päivää olin odottanut pitkään. Tänään pääsee saunailemaan ystävien kanssa. Perjantai tuli ja se oli kerta kaikkiaan niin rankka, että kielsin ketään soittamasta minulle lauantaina ennen kl 14. Ja siihen asti mä taisinkin nukkua. Mä olin niin väsynyt ja mulla oli niin paljon univelkaa. Tää kolmivuoro työ ei ole ihan minua varten. Ja vihdoin ja viimein vapaa viikonloppu. Tätä siis oli tosiaan odotettu. Alexandran piti tulla meille ensiksi ja sitten olisimme täältä lähteneet samaa matkaa saunalle, mutta aikataulut meni ristiin ja päädyimmekkin näkemään keskustassa. Päästyämme Hostel Academicaan juhlat voivat alkaa. Meitä oli noin 20 ihmistä. Ensiksi naiset menivät saunaan ja sitten vuorostaan miehet. Saunomisen jälkeen katsoimme putousta ja nautimme hyvästä ruuasta ja juomista. Loppu ilta meni rupatellen ystävien ja muiden ihmisten kanssa. Kaikkia en tuntenut joten tuli tutustuttua muutamaan uuteen ihmiseen :) Muiden jatkaessa baariin noin kl 1.20 minä suuntasin kotiin. Tänään oli Kendrick Lamarin keikka mikä oli loppuun myyty. Ketuttaa todella paljon etten päässyt keikalle. Mut muuten ilta oli onnistunut.

Valentine's Day!

Älä ylpeile sillä ettet ole koskaan kaatunut, vaan sillä että olet aina noussut ylös.

Kiitos kaikille mun ystäville jotka ovat kestäneet mun valitusta, kiukuttelua ja huonoja päiviä. Kiitos että olette jaksaneet kuunella hyvinä sekä huonoina aikoina. Kiitos että olette olleet tukenani ja palauttaneet minut takasin maan pinnalle, kun olen sitä tarvinnut. Vaikka olette joutuneet kokemaan paljon takiani, niin ette ole siltikään lähteneet. Paljon olen menettänyt, mutta paljon olen saanut. Ilman teitä elämäni olisi tyhjä, kiitos kaikesta, tämä päivä on teille! Love you ♥ 

Tänään kello oli soimassa kl 5.00. Ei siinä muu auttanut kun nousta ylös ja alkaa valmistautumaan ja sit töihin. Matkalla töihin lähetin kaikille mun tärkeille ystäville ystävänpäivä toivotukset. Suurin osa oli onnellisia kun se oli kuulemma niin kaunis toivotus. No niiden viestit taas piristi mun päivää. Töissä oli tänään todella tylsää ja melkein nukahdin. Onneksi sitten aika alkoi kulumaan nopeasti ja olikin jo aika päästä töistä. Töiden jälkeen menin Stephanielle ja sit lähdimme sieltä ostamaan lippuja leffaan. Koska meillä käytännössä oli tunti aikaa ennen leffan alkua, päätimme mennä Raffaello ravintolaan. Siis O.M.G se ruoka oli niin hyvää. Syötyämme olikin aika juosta leffaan katsomaan Flight-elokuvaa. Se oli todella hyvä, mut todella surullinen. Sille elokuvalle antaisin Academy Awardsin. Leffan jälkeen Stephanie meni töihin ja mä menin kotiin. Tänään oli kerrassaan ihana päivä. Ja muutenkaan mikä olisi sen ihanampaa kuin viettää ystävänpäivän oman parhaan ystävän kanssa.. Päivä tosiaan oli täynnä iloa ja naurua! 

Timin siskon lapset tänään ottivat minuun yhteyttä ja lähetettiin toisillemme ystävän päivä toivotuksia ja kyselimme toistemme kuulumisia. Siis, mä en ole nähnyt tyttöjä sen jälkeen kun minä ja Timi erottiin ja mulla on ollut heitä niin ikävä. Yhden kanssa juttelin hetken aikaa tänään, kun hän soitti, mutta lupasin soittaa heille huomenna, jotta voisin heidän kanssaan jutella. Mulla meinas ihan itku tulla kun heidän kanssaan juttelin, sillä haluaisin heitä nähdä ja olla osa heidän elämäänsä. thank god nykyisin on kaiken maailman älypuhelimia. Oli ihana kuulla tyttöjen kuulumiset. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille, toivon että kaikilla oli upea päivä!
Happy Valentine's Day to you all, I hope you all had a great day!
Joyeuse Saint-Valentin à vous tous, j'espère que vous avez tous passé une excellente journée! 

For the first time in a while, I felt ALIVE!

Tänään oli aivan upea päivä. Herätys aamu viideltä, se oli kaikkea muuta kuin kivaa, mut who gives a shit! Eli ylös ja valmistautumaan töihin. Töissä oli tosi kiva päivä tänään koska mun rakkaat vanhukset on niin huippuja. Töiden jälkeen tapasin ystäväni Juliuksen ja mentiin syömään kampin Memphikseen. Omnomnom burgeriii.. Meillä oli ihan tajuttoman hauskaa ja oli muutenkin kiva nähdä pitkästä aikaa. Syötyämme lähdimme eri teitä ja kävin pikasesti ostamassa itselleni kahdet housut. Sitten hyppäsin bussiin. Hypättyäni pois bussista tajusin että minun oli mentävä kaupan kautta, joten marssin sitten sinne ja siellä oli mun lempi myyjä Amina. Amina on mun hyvä ystävä ja sen kanssa on aina kiva hengaa meidän k-marketissa. Kun mä astun siihen, I disturb the peace! No meillä oli taas kassalla hyvät naurut ja yksi työn tekijöistä joka on siellä töissä pakkas kaikki mun ostokset, kun me ollaan pitkään heitetty vitsiä siitä et kun mä olen ollut 3 vuotta vakkari asiakas mun pitäs saada jotain erikois kohtelua, no nyt se vihdoin tuli. Tietenkin mä ja mun iso ego odotetaan et mulle ojennetaan joku kori missä on kaikkee hyvää, ihan vaan sen takia koska mä olen paras. Sekoitettuani koko kaupan tulin kotiin ja paras ystäväni Stephanie soitti, she misses me, well who wouldn't..!?! Oli taas kiva jutella sen kanssa, kun ei olla taas nähty pariin viikkoon ja puhuttu viikkoon. Mä olen tänään nauranut niin paljon et ihan oikeesti ensimmäistä kertaa I felt ALIVE!! Se oli paras tunne ikinä. Mä olen pelkkää hymyä ja just nyt mulla on kaksi sanaa... Kiitos Jumala!  

                                                   Mikael Gabriel Ft. Diandra - Päästä mut pois

Mun on pitänyt kuunnelle tää biisi jo jonkin aikaa sitten, mut koskaan en ole ehtinyt.. Tänään tuli kuunneltua ja pakko myöntää et tykkään lyriikoista. Iso käsi mun ystävälle Miklulle! Mitä itse pidätte biisistä..?

We have to forgive others like Christ forgave us!

Today I'm talking about forgiveness. God ask us to forgive, and why is that..? Because you have to forgive to be forgiven. We have to forgive others like Christ forgave us. Do anyone of you know, what is the first step to forgiveness..? The first step is to eknowledge what was done. Because many times, we dont want to eknowledge what we've done. You know, when you dont forgive somebody, you give them power over your life. They are sleeping at night and you are walking aroud remembering everything they've done. This last weeks have been hard, until the Lord spoke to me on tuesday, and he said.. Forgiveness is not for the other persone, it's for you! And the longer you hold on to the pain, the past, the hurt and the memories, the longer you hold yourself to be happy and free. People often say that "this persone did this and that is why I'm this way." I use to say that too. My life have never been good. 13 years in a violent family. Everything I did or didn't do was because I had lived a certain kind of life. But now I understand that my mom and dad gave me life, that is all they were suppose to do. No matter how good or how bad that life was, it's up to me to make something good out of it. We all need to stop beeing victims and do something with our lives. All this time I have been mad at everybody who have hurt me. I have lost my sleep at night while the people who have hurt me sleep well. And for what..? The only persone hurting is me not them. So I decided to forgive them, and that same moment when I said "I forgive you", I felt free. Now is my turn to say I'm sorry to people I have hurt and hope they will forgive me. However, the most important thing is that I ask God to forgive me, and he will. 

I was debating with my brother yesterday and he said "It's good that you have found God, but not everybody finds him. And I said to my brother, you have to open your heart to find him. In january every direction I turned, there was drama, and I felt that I was losing friends for reasons I didn't even know. And I was mad at God, because everything I asked him, he didn't give it to me. Until one day he spoke through a friend of mine, and she said.. You have to be patient, God dont work when you want him to work, he work when it's time to work. So now I have been praying and waiting patiently, and you all know that I'm not a patient persone, but with God I have to be.

Today is the first of february, one month has gone by and no change has taken place in my life. Now I decided that it's time for me to be happy. Even though it is really annoying to call people and knowing that if I wouldn't call them, they would not call me, but that is what I have to do. Because later on, no one can come and say to me that I didn't tried.  Now I'll see who is worthy and who is not!

Minä uskon jumalaan, uskotko sinä..?

Mä olen nyt aloittanut työharjoittelun vanhainkodissa. Siis mä ihan oikeesti luulin että pyörryt ja oksennan.. Mut mut, positiivisesti yllätyin, kun pidinkin vanhuksista. Siis ne on aivan ihania. Tänään oli mun kolmas päivä siellä. Ihaninta on se että ne kehuu mua koko ajan siitä kuinka kauniisti mä heitä hoidan. Mä olen ennen vihannut vanhoja, siis mä en voinut sietää niitä. Mut kyllä se mieli muuttuu kun pääsee vaan hyvään paikkaan missä on ihania vanhuksia. Tein tänään ensimmäistä kertaa ilta vuoroa ja mun selkään sattuu niin paljon. Siis oli kuinka hennon näköinen mummo tahansa, mutta kun mummo rojahtaa yllättäen alas, niin ei oo enään kovin hento ja kevyt. Auts mun selkä!

Mä olen viime aikoina saarnannut paljon Jumalasta, mut siis.. Musta on aivan mahtavaa että mä olen löytänyt Jumalan vihdoin ja viimein. Pitkään mä sitä etsin ja metsästin, mutta nyt selvisikin että ihan vääristä paikoista mä sitä etsiskelin. "Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja Pyhään Henkeen, pyhän katolisen Kirkon, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän." Mä ihan oikeesti uskon ja voin sanoa että sen löytäminen on mitä ihanin asia. Kuinka moni teistä uskoo Jumalaan..? Mä tiedän että joidenkin mielestä tää voi olla hieman outoa, mut kukin uskoo mihin uskoo ja kukin tyylillään. Ketään ei saa arvostella tai tuomita. Ihmiset on erilaisia, kaikkia pitää kunnioittaa. Kaikista ihaninta on ehkä myös se että mun ystävät on löytäneet Jumalan. Ihana puhua ihmisen kanssa joka ihan oikeesti uskoo. Puhuin tänään taas sellaisen mukavan maratooni puhelun ystäväni Sandran kanssa. Kun olin lukemassa hänen tyttärelleen yhden kohdan raamatusta (Ps. 27), hän ilmoitta että hän on alkanut uskomaan Jumalaan. Katkesin naurusta, koska se oli todella hauska kuulla se hänen suustaan. Mutta on se ihana että hänkin on löytänyt Jumalan luokse. Se on oikeasti totta että ihmiset jotka rukoilevat yhdessä, pysyvät yhdessä. Nyt mä vain toivoisin että mä löytäisin suomesta sellaisen kirkon missä mun olis kiva käydä. Kun mä olin pariisissa mä kävin kirkossa viisi kertaa sen yhdeksän päivän aikana. Se on aika paljon mulle, sillä täällä mä käyn nolla kertaa vuodessa. Mä olin tänään todella onnellinen. En tiedä miksi mutta mä vaan olin. Ennen kuin lähdin töihin tänä aamuna mä pyysin Jumalalta yhtä asiaa ja se pyyntö oli että mä olisin onnellinen. Ja töihin päästyäni, mä olin pelkkää hymyä. Mä en oikeesti usko että jos joku olisi tänään tullut avautumaan mulle, että mulla olisi ollut mitään pahaa sanottavaa. I'm sooo happy!! Mulle oli ihan sama miten mä olen onnellinen, mut mä halusin vain olla onnellinen. Koska mä olen itkenyt paljon.. Koko 2012 oli pelkkää itkemistä. Koko ajan sai pelätä että milloin Timi tekee sitä ja milloin Timi tekee tätä. Ja koska masennus iskee taas ja mitä vittua tapahtuu seuraavaksi. Huh, mä olen niin täynnä sitä et tämä vuosi, mä haluan vain nauraa ja olla onnellinen ja olla huolehtimasta mistään. Life better be good this year! Ja mä olen sellainen ihminen et jos joku tekee mulle jotain pahaa, mä oikeesti kiroon sen pahinpaan helvettiin, no en enään. Nyt mä sanoisin että God will give you what you deserve. Ja se on totta, sitä varten on karma. Se mitä sä jollekkin teet nyt ei välttämättä heti kostaudu, mut venaa vaan kun sä sitä vähiten odotat. Paha sanoa näin, mut mä ihan oikeasti odotan mitä Timille käy. Mä oikeesti toivon että se saa juuri sen minkä ansaitseekin. En mä sano sitä että mä olisin joku pyhimys ja mä en olisi koskaan tehnyt kenellekkään mitään pahaa, mut ehkä just niitä mä tässä maksankin, who knows..? Mut tänä vuonna mä oikeesti aion olla ihana, enkä vaan sen takia et haluun et mulle tapahtuu hyviä asioita, mut myös sen takia että kun sä uskot jumalaan, sun sydän ei voi olla paha. Mä haluun olla hyvä, mut toisaalta, ei niinkuin mä en olis aina ollut!

Hyvää yötä ja jumalan siunausta kaikille, jumala olkoon kanssanne! :)

"Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle. Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma. Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti" Ps. 28

I will be just fine!

Tänään herättiin todella myöhään Eveliinan kanssa. Syötiin aamupalaa ja sit koitettiin näyttää ei niin darrasilta. Kaiken tuon aamu hässäkän jälkeen, lähdettiin yhdessä keskustaan. Eveliina hyppäsi junaan joka oli menossa hyvinkäälle ja minä suuntasin ostamaan itselleni kaksi mekkoa. Ostoksien jälkeen suuntasin ystävälleni Sannalle, jonka tyttärellä oli syntymäpäivät ja menin niitä juhlistamaan. Sannalla sitten tuli seurusteltua ja hengailtua lasten kanssa. Jossain vaiheessa iltaa vieraat alkoivat lähteä ja meitä jäi minä, Sanna ja Jenny. Juttelimme niitä ja näitä ja sitten kun Sannan pikkusisko Jenny tuli paikalle, niin jostain syystä alettiin puhumaan henkeviä. Oli jotenkin ihanaa päästä puhumaan omia asioita ja mm. masennuksesta. Silloin kun mä ekan kerran masennuin, mä en uskaltanu kertoa siitä yhtään mitään. En uskaltanut puhua ja mua hävetti hirveesti mitä muut musta ajattelisi. Kun Sanna alkoi puhumaan avoimesti masennuksesta, uskalsin minäkin puhua ja kertoa miltä minusta tuntui. Omalla tavalla se vapautti minua, koska sen koko ajan minä kamppailin masennuksen kanssa yksin. Ja olin muuten sata varma että kellään muulla ei ole masennusta ja kukaan ei ymmärtäisi ja että kaikki pitäisivät minua tyhmänä/hulluna. No eipä käynytkään niin, kuin aloin puhumaan masennuksesta, ihmiset joista en ikinä olisi uskonut että olisivat olleet joskus masentuneita kertoivat olleensa. Olin aivan ihmeissäni, silloin tajusin ensimmäistä kertaa etten ollut yksin. Sanna on mulle niin läheinen ystävä, että sille mä voin olla just sitä mitä mä olen ja mä voin sanoa just sitä mitä mä haluan ilman että musta tehdään tyhmä/hullu. Hänen luonaan mua ymmärretään. Sanna on kolmen pienen lapsen äiti ja mä kyllä katson häntä ylös. Hän on ihminen jota mä arvostan suuresti. No koko ilta menikin siinä että kukin kertoi omia kokemuksia ja ensimmäistä kertaa ehkä mäkin tajusin että ihan oikeesti, mä en ole yksin. Masennus on sairaus ja siitä pitää puhua. Mulla on mahdollisuus puhua, joten miksi en puhuisi. Se hiljaa oleminen ja itsensä tukahduttaminen ei auta asiaan millään tavalla. Lähdimme kaikki kolme Sannalta vähän ennen kahtatoista yöllä. Jenny sitten heitti minut himaan ja jatkoi matkansa kotiin. Kotiin päästyäni sain viestin entiseltä työkaveriltani missä hän kirjoitti "Sulla ei ainakaan ole asiat paperilla mitenkään huonosti. Sulla on ihana poika, opiskelet itsellesi ammattia ja asutte hienossa kämpässä ja sulla on paljon ystäviä. Mikä jätkä nyt ei haluais olla osa tota kaikkea!" Hymyilin ja totesin itselleni, et ei tässä mitään hätää ole.

Nyt kun mä olen päässyt Timistäkin yli, nyt mä vasta voin aloittaa uuden elämän. Sitä sanotaan että uusi vuosi, uusi alku, no niin minä teen! Kaikki turhat asiat/ihmiset saavat luvan lähteä, koska tänä vuonna mä aion tehdä historiaa. Musta ei ole koskaan tuntunut näin elävältä. Kiitos näille kolmelle tytölle että tajusin sen vihdoin ja viimein. Nyt olisi ehkä hyvä taas laatia to do-list ja toimia sen mukaisesti. Viime vuonna mä tein sen ja saavutin kaikki mitä olin sanonut tekeväni, toki menetin ihmisen jota rakastin, mut toisaalta, jos Timi ei ollut siinä kun mä häntä tarvitsin, niin voi hän painua helvettiin, näin karkeasti sanottuna. Et sä jätä masentunutta ihmistä yksin, millainen ihminen tekee niin..?

Kaikki kuulolle.. I have news!

Tänään oli taas yks upee koulu päivä takana. Siis huomioikaa tuo sana upee.. Sillä mä harvoin pistän sanan koulu ja upee samaan lauseeseen. Mut tänään ne saa kulkee samassa rivissä. Tänään opeteltiin tekemään vuodepesuja. Tänään meidän kanssa oli samaan aikaan koulussa palomies opiskelijoita, siis nam, sanon minä! Ne oli tietty eri luokas, mut aina kun ne käveli meidän luokan ohi niin ne hymyili ja kun me käveltiin niiden luokan ohi me hymyiltiin takas. Söpöö, ihan kun olisi taas ylä asteella. Mul oli tänään matikan koe ja mä olin onneksi harjotellut. Mä oon aika susi matikassa, joten hieman ennen kokeen alkamista mun sydän tykytti niin paljon et mulle iski ihan tajuton yskä. Te varmaan haluutte tietää miten meni koe..? No ihan jees, oli ihan helppo ja sillain ihan kiva. Ööö.. It was fucking awesome!! Mä pääsin läpi!! Siis juuri minä.. Minä Blanche, pääsin matikasta läpi, kyllä! Kun mä sain kuulla et pääsin läpi, mä itkin.. Mä itkin ilosta ja soitin Timille. Mä oon niin susi matikassa et jos mä pääsen läpi, niin paratiisin ovet on tainut aueta. Meitä on tosiaan 13 opiskelijaa ja kolme ei päässyt läpi. Koulun jälkeen suuntasin salille ja vietin siellä mukavasti aikani. Salin jälkeen suuntasin kotiin ja puhuin ystäväni Lellun ja Alexandran kanssa puhelimessa. Voi että mulla on ollut ikävä Alexandraa, sen kanssa kun puhuu niin saa kyllä vuoden naurut, nyt mulla on hikka!

Puhuttiin Alexandran kanssa siitä että pitäskö meidän hakee Wolverinesien cheerleaders ryhmään, ihan huvin ja urheilun vuoksi. Vois olla hauskaa puuhaa kesäksi. Muutenkin ne on jotain niin kamalaa katottavaa, niin voitas mennä Alexandran kaa nostaa sitä fiilistä. Tänään tulee avalta erilaiset äidit ohjelma, jossa Alexandra kertoo synnytys ajastaan ja vauva arjestaan. Mä oon kyllä niin onnellinen että Alexandra on päässyt mukaan tällaiseen ohjelmaan ja mä olen saanut olla mukana. Molempia jännittää tämä jakso sillä mekin näemme sen ensimmäistä kertaa kuten te muutkin. Eli jos olet kotona kl 21.30, niin ole hyvä ja avaa tv'si ava kanavalle.

 Alexandran haastis löytyy tästä.
Jos olet vailla uutta harrastusta, niin tässä olisi yksi vaihtoehto!

 

Mulatos Locos & the brotherhood!

Tänään heräsin  jo yhdeksältä kun mun piti mennä kirjastoon tekemään luokkalaiseni kanssa koulu juttuja, mutta hän sitten peruutti sen, joten jäin vain sänkyyn makaamaan. Olen poistanut tunnukseni facebookista, mutta tänään jouduin menenään sinne takaisin, sillä ystäväni oli laittanut minulle sinne eri hotelli linkkejä. Oli se kyllä outoa olla siellä takaisin, mutta ajattelin näin alustavasti olla kuukauden ellei enemmänkin pois sieltä. Facebookin kautta kantautuu välillä niin paljon draamaa, niin ainakin nyt elämäni on vähemmän dramaattinen. Eipäs tarvii lukea ihmisten tyhmiä tilapäivityksiä.

Äiti soitti, puhuttiin hetken. Äidin kanssa on kiva jutella, mut aina sen puhelun jälkeen tulee hirvee tyhjyys. Vaikka äitini ei olekkaan asunut suomessa 7-8 vuoteen, silti kaipaa jotain perheen jäsentä lähelle. Mä kadehdin ihmisiä joilla on hyvät välit sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Kadehdin sitä kun ne voi nähdä toisiaan milloin haluu ja viettää niiden kaa juhlapyhät. Ehkä juuri senkin takia oli hirvee pala päästää Timistä irti, sillä se oli mun perhe. Se teki meistä perheen. Mä oon aina ollu rikkinäisessä perheessä, kerrankin mun elämässä mä haluaisin olla perheessä mikä ei olis rikki. Pitäs varmaan pistää ilmoitus jonnekkin et "etsitään EI rikki menevää perhettä!" Mut mä oon jo tottunut siihen että ihmiset tulee mun elämään ja lähtee. Kukaan ei jää. En tiedä johtuuko se siitä että mä häädän kaikki ihmiset pois mun olemuksella vai ihmiset ei vaan halua jäädä, mut jos mulla on jotain hyvää, loppu peleissä mä tiedän et se tulee lähtee pois. Mikä mussa on vikana..? Ihan oikeesti, etsin todellakin vastausta tuohon ja jos jollain on jokin käsitys, ole kiltti ja kerro. Mä tiedän että masennuksen aikana mä olin aivan kamala. Mua ei meinannut edes tunnistaa, sillä olin aivan vastakohta itsestäni. Mut oikeuttaako se siihen että sen takia kun mä olen sairas, mua ei enään voi rakastaa..? Joskus mä mietin et mikä mun tarkoitus on tässä maailmassa. Joskus mietin että olisi parempi jos en olisi täällä. Ajatuksia ajatuksien jälkeen ja mihinkään en löydä vastausta. Mistä niitä vastauksia saa..? Jumalalta.. Missä hän on kun mä sitä tarvitsen..? Siinä on taas toinen kysymys, mihin kukaan ei aio vastata. Elämä siis on täynnä kysymyksiä mihin kukaan ei vastaa! Niitä pähkäilee päässään aikansa kunnes unohtaa. Tosi v***n kiva. Mä katson mun elämää ja hyvinä päivinä mä nään sen rikkauden mikä mulle on annettu. Ihanat ystävät, jotka todella välittää, terveys, työpaikka, missä on hyvä olla, koulutus mahdollisuus, maailman upein lapsi, jonka olen saanut kasvattaa ylpeydellä, upea kämppä, joille useammat ovat kateellisia, positiivisuutta, onnellisuutta, upea vartalo, mutta silti tuntuu että jokin puuttuu. Joillain ei edes ole kattoa pään päällä tai ruokaa tai vaatteita tai edes puhdasta vettä. Mulla on kaikki tuo ja enemmän ja silti mä valitan. On se niin kummaa, mutta toisaaltaan minä ja ne joilla ei ole ruokaa, vettä tai kotia, meidän elämämme ja tarinamme on aivan eri. Eli niitä ei vaan voi verrata.

Äidin puhelun jälkeen soittelin ja tekstailin muille ystävilleni ja sit kaikki päättivät tulla meille. Koitin äkkiä siivota ja käydä sitten kaupassa. Meille tuli ystäväni Capsu, Dauda ja Charles. Kokkasimme, söimme, joimme, kuuntelimme musiikkia ja hengasimme. Ystäväni Dauda oli hankkinut uuden tatuoinnin josta hän selitti ihan tohkeissaan. Meillä oli kyllä todella hauskaa. Capsu kun juuri valmistui parturi kampaajaksi, niin hän leikkasi molempien poikien hiukset ja teki minulle aivan upean nutturan. Myöhemmin meille tuli ystäväni Dunia ja James. Meidän piti alun perin lähtee yhdeksän jälkeen liikkumaan, mut koska nekruilla on laaja käsite ajasta, pääsimme lähtemään vasta vähän vaille kaksitoista. Suuntasimme keskustaan ja lähdimme ravintola Suolaan. Kukaan meistä ei ollut koskaan ollut siellä, joten olimme alkuun hyvin skeptisiä, mutta kivaa oli ja tuli jopa törmättyä muutamaan tuttuun. Suolassa olimme sitten pilkkuun asti ja sieltä lähdettyä, suuntasimme pizzeriaan ostamaan kebabit ja lähdimme Capsun kanssa meille. Jamesin ja Daudan piti tulla kans, mutta he päättivät feidata meidät. Siinä vaiheessa yötä, ei hirveesti edes kiinnostanu. Pääsimme meille ja vedimme kebabit naamaan ja menimme nukkumaan.

Kun lähtee ulos mulatos locosien kanssa, pitää osata varautuu et meno on kovaa. Nää äijät ei hidastele eikä vetkuttele. They go hard! Niiden meno on välillä niin hullua et pitää olla aika taitava et pysyy perässä. Huomaa et oon hengannut ihan liikaa niiden kanssa kun osaan dissaa niitä paremmin kuin ne ite. Me dissataan toisiamme, nauretaan toisillemme ja ollaan vahingon ilosia, mut loppujen lopuksi me rakastetaan toisiamme ja ollaan yhtä suurta perhettä. Me ollaan Capsun kanssa tehty kaikkemme että päästäis mulatos locosiin, mut kaiken vaivan ja yrittämisen jälkeen ei vieläkään, mutta meistä tehtiin brotherhoodien jäsenet, whee! Äijien kaa on niin helppo hengaa, en tiedä miks, mut nää ainakin on niin hällä väliä porukkaa. Ihana ilta oli takana!

Long time no see..

Mä olisin tänään voinut jäädä makaa ikuisiksi ajoiksi mun sänkyyn, aah so nice! Matelin sängyssä kl 16 asti ja sitten painuin suihkuun. Olin menossa ystäväni juhliin. Mun ei alun perin pitänyt lähtee eikä todellakaan juoda, mut kato mitä käy kun sulla on whatsapp. No aloin sitten valmistautuu ja sitten suuntasin ensin bussilla viikkiin ja viikistä pitäjänmäkeen jossa tapasin ystäväni Capsun ja menimme sitten juhliin yhtä matkaa. Juhlien pitäjä oli Capsun serkku Twaha, jonka itsekkin tunnen noin kahdensan vuoden takaa, ellei enemmänkin. En ollut nähnyt häntä todella pitkää aikaan ja oli senkin takia kiva mennä morjestaa ystäviä joita ei tosissaan ollut nähnyt yli kahteen vuoteen. Juhlissa sitten tapasin kaikki ja oli aivan mahtava kuulla ihmisten kuulumiset. Monet olivat saaneet lapsia, menneet naimisiin, ostaneet asunnon jne. Jotenkin tuli silloin niin kiusallinen olo, mut alkoholia kun oli veressä, niin enpä hirveesti jäänyt miettimään! Juhlissa oli todella kivaa ja sieltä sitten suuntasimme Club Vaticaniin, jossa bileet jatkuivat. Ennen Vaticaniin lähtöä, tuli kyllä battlattua muutaman ihmisen kanssa siitä että Club Vatican ei ole homo baari. Siinä on aikaisemmin ollut Jenny Woo, joka oli tunnetusti homo baari, mutta siitä on nyt vaihtunut omistaja ja lookki. Himmeen tappelemisen jälkeen kaikki uskalsivat tulla ja voin sanoa että ei jäänyt kellekkään epäselväksi miten hauskaa meillä oli. Ite join viisi siideriä ja salmari shotin, jonka Twaha osti kaikille juhlijoille! Hieman jälkeen yksi, minä ja Capsu ulostauduimme ja saimme kyllä kuulla siitä. Kävimme mäkin kautta ja sitten hyppäsimme molemmat omiin busseihimme.

Dauda, Capsu & minä

Mervi, minä & Heidi

Sanela, minä & Xhyljeta

Kia & minä

Minä, Rama & Twaha 

Minä & Jane

Hyvä viikko taas takana!

Maanantai 29.10

Tää viikko on taas koulua. Nää koulupäivät tuntuu aika pitkiltä.. I need coffee! No mutta joka tapauksessa, koulun jälkeen suuntasin salille ja sitten kävin ystäväni Labban duunissa hakemassa vapaa lipun elokuviin. Mun ja Labban on tarkoitus mennä elokuviin keskiviikkona, niin päätin käydä hakemassa meidän liput jo etukäteen. Kävin ostamassa liput ja sitten näin ystäväni Jamesin. Menimme aluksi Jamesin kanssa Memphikseen syömään ja sitten menimme Apolloon yhdelle. Meillä oli niin hauskaa. Jamesin kanssa oli aivan huippua jutella kaikista maan ja taivaan välisistä asioista. Tuntuu et me ollaan ihan samalla aaltopituudella ja me ollaan koettu niin samoja asioita. Ihanaa et joku ymmärtää mua täysin. Pakko sanoa että en ole kyllä ikinä nauranut niin paljon. Kaiken juttelun ja nauramisen jälkeen, James saattoi mut bussiin ja lähdin kotiin. Upea päivä takana. 

Minä & James

Brother from a nother mother!!

Tiistai 30.10

Kouluun, taas! Mun on pakko hankkia netti mun puhelimeen, mä en kestä näitä oppi tunteja ilman. Huomenna tulee palkka päivä, thank god! Tänään oli taas sali päivä. Salin jälkeen menin Labban duuniin ja se lakkas mun kynnet ja syötiin mustikka muffinssia ja juteltiin. Sit olikin aika mennä kotiin.

Keskiviikko 31.10

Paycheck, thank you! Palkka tuli, whee! Tätä onkin odotettu, sillä on monta asiaa mitä pitää ostaa ja taas sitä rahaa menee. Perus koulu päivä ja tietenkin mun onnekseni mun kengän vetoketju päätti hajota just pahinpaan aikaan. Mutta onneksi koulusta on lyhyt matka kotiin, joten kävelin kotiin vaihtamaan kenkiä. Kotiin päästyäni hengailin hetken aikaa ja sit olikin aika mennä tapaamaan Labba keskustaan. Step up revolution, here we come! Siis muuta en voi sanoa kuin OMG! Step up 4 oli kaikista paras.. Siis ne tanssit, miehet, maisema.. Whoo! Me ollaan niin Labban kaa lähdös ens kesänä miamiin. Meitsi aikoo treenaa itsensä niin tikkiin kuntoon ettei mitään rajaa. Ihan huippu leffa! Leffan jälkeen käytiin hakikses, kun Labban piti lainaa sen poikaystävälle rahaa, sit sen jälkeen mentiin Eliel kahvilaan istuu ja sit lähdettiin kotiin. Me ollaan Labban kaa the new mob.. Me ollaan hyvä tiimi!

Minä & Labba!

3D lasit!

The MOB princess

Uusi MOBin jäsen!

Torstai 1.11

Katos, nyt onkin jo marraskuu. Wau, kohta on sit joulu.. Voihan .... No ehkä mä selviän! On se jännää että kaikki mä tiedän et kesän jälkeen tulee syksy ja syksyn jälkeen tulee talvi, mut jumaliste et se yllättää joka vuos!! Tänään oli siis ihan perus koulu päivä TAAS. Koulun jälkeen suuntasin kisikselle stomppaamaan. Jos joku ei tiedä mikä se on, niin tästä pääsee kattomaan millasta se on. Ja ensikertalaiseksi voin kyllä sanoa että on kyllä haastava. Hyvin meni, mutta itse huomasin että keskityin liikaa askeliin enkä niinkään paljoo rytmin kuuntelemiseen. Mutta kivaa oli Alexandran, Gabin, Caprin ja muiden tyttöjen kanssa! Kisiksen jälkeen suuntasin kotiin. Kotiin päästyäni kävin yläkerran naapureille antamassa muffinseja ja sitten suuntasin alakerran naapureille tarjoamaan heillekkin muffinseja. Alakerran naapurin kanssa sitten päädyin ihastelemaan legoja ja tämä ihana melkein 3-vuotias pikku poika antoi minulle Tarzan legon! Mulla on kyllä ihanat naapurit! Loppu ilta pälpätin ystäväni Nikon kanssa sitten puhelimessa.

Capri & Kiki

 

Minä, Capri & Kiki vauva

Tarzan lego ukkeli

Perjantai 2.11 

Aamulla kun heräsin ihmettelin reidessäni olevaa mustelmaa. Siis mulle tulee niin harvoin mustelmia että hetkeksi jo pelästyin, kunnes muistin sen tulleen eilisestä stomppauksesta. Tänään saatiin sairaala vaatteet (ne valkoiset puvut mitkä kaikilla hoitsuilla on aina päällä) ja sit päästiin pistämään. Pistokset olivat ihon alle ja lihakseen. Oli kyllä todella ihana päivä. Aluksi tietty hieman jännitti et osaako sitä pistää, mut hyvin se sitten meni. Pääsin hienosti läpi! Opettaja oli hyvin ylpeä. Harmikseni kukaan ystäväni ei suostu antaa mun pistää niitä, täytyyhän mun päästä harjottelee lisää..!?! Koitin soittaa tatuointi aikaakin tänään, mut ne ei vastannut puhelimeen. No ens viikolla sit uus yritys! Koulun jälkeen suuntasin keskustaa, kävin hakemassa itselleni hanskat ja lapaset ja ostin itselleni 300€ laskettelu asun. Whee! Talvi nyt mä olen valmis, voit tulla! Tällainen viikko taas takana.

Meidän luokka

Hoitsu at your service!!

Mitä saisi olla..?

Pysähdy ja katso ympärillesi

Mä olin jo tänään perjantaissa, mut sit heräsin todellisuuteen. Onneks se on jo huomenna, tosin huomenna on hirveesti siivottavaa ja leivottavaa. Lauantai on mun "not so scary" juhlat, joten paljon on tehtävää! Ajattelin että tänään olisin jotain ehtinyt, no en ehtinyt! Kotiin päästyäni ehdin tehdä mulle ja pojalle ruokaa, pestä pyykkiä ja leikkiä legoilla. Sit olikin kauan odotettu sauna. Poika rakastaa sauna päiviä. Se odottaa sitä kuin kuuta nousevaa. No on se sauna aika jeesh! Huh, jotenkin olen vaan niin kypsä tätä viikkoa. Jos en itse pitäis mitään juhlia, ottaisin koko viikon chillisti. Istuisin koko viikonlopun neljän seinän sisällä ja vaan olisin. Kattoisin leffoja, söisin roska ruokaa ja lukisin kirjaa. Just niin perus erakko kun vain voi olla. Mä varmaan sulkisin puhelimenikin. Koko ajan on menty ja tultu ja taas menty. Jotenkin musta tuntuu et mä halua pysähtyy hetkeksi. Joskus on hyvä pysähtyä. Se että on mennyt lujaa, on hyvä asia, olen nähnyt ystäviäni taukoamatta, olen nauttinut elämästä kaikin puolin, käynyt bilettämässä ja tehnyt kovasti töitä. Ja kyllä mä myönnän et se oli hyvä mulle, mut nyt mä tarviin aika lisän. Mut just nyt mä olen todella onnellinen missä mä seison. Ja just tällä hetkellä en haluais seistä kenenkään muun kengissä.

Bye bye Stephanie!

Herättyäni tänään oli kyllä todella hidas olo. Jotenkin ei jaksanut tehdä mitään. Olisin halunnut jäädä kotiin hengailee, mutta kun ei. Piti mennä tekemään koulutyötä loukkalaisteni kanssa pasilan kirjastolle. Ennen lähtöäni juttelin ystäväni Maribelin kanssa ja siinä unohdin tarkistaa oliko mulla avaimia mukana. Päätin lähteä siis pyörällä ja suljin oven. Päästyäni kirjastoon teimme koulutyön ja saatuamme sen valmiiksi pyöräilin takaisin kotiin. Koti ovella huomasin sitten että olin unohtanut avaimeni kotiin. Koitin soitella naapurilleni, mutta hän ei vastannut, päästyäni rappuun kävin koputtelemassa ovelle, mutta eivät olleet kotona. Päätin laittaa heille sitten viestiä sillä aikaa kun istuin rapussa. Soitin Timille joka piti mulle hetken aikaa seuraa. Päätin sitten kokeilla soittaa ystävälleni Sophialle joka asuu tuossa kiven heiton päässä, olisiko hän kotona. Onnekseni hän oli ja menin sinne odottamaan naapurini paluuta kotiin. Ehdin olla noin puolisen tuntia Sophialla ja sainkin viestiä että naapurini on kotona. Mä olen niin huono tässä, mä en tajua miten mä aina unohdan avaimeni. Pitäs huolehtia paremmin. Varsinkin nyt kun asun yksin eikä Timillä enään ole meille avainta. Kiitän kyllä suuresti naapureitani että ne aina pelastaa mut. Pitää ens viikolla viedä heille jotain kiitokseksi. Päästyäni vihdoin ja viimein kotiin, suuntasin suihkuun ja piti pikasesti valmistautua illan juhlia varten. Tänään pidettiin Stephanien läksiäiset. Kun olin valmis suuntasin tuonne vesisateeseen ja vihdoin ja viimein pääsin Stephanielle. Päästyäni sinne, sinne alkoi ilmestymään muitakin. Hieman ennen yhtätoista lähdimme Stephanielta Club Vaticaniin. Siellä vasta alkoi kunnon pirskeet! Tapasin siellä myös pari vanhaa tuttavaa ja työkaverini Grissen. Meillä oli kyllä todella hauskaa. Illan saldo oli kolme lasia skumppaa, neljä jekkupommia, yksi salmari shotti ja kolme karpalo vodkaa. Huh, on siinäkin saldo! Hieman ennen kl 3 lähdimme Vaticanista ja suuntasimme mäkkiin syömään ja sieltä lähdin sitten kotiin.

Illan look

Kippis!

Solomon, Stephanie, Frida & Odd

Minä & Grisse

Minä & Antti

Jeij!

Happy happy!

Kuten otsikko jo itsessään kertoo paljon, tänään oli juuri tuollainen päivä. HAPPY day! Aamupäivällä suuntasin Akateemiseen ostamaan itselleni matkaliput Pariisiin. Paris here I come 21.12-29.12! Mä tuun olemaan Pariisissa 25.12 asti ja sit lähden junalla Marseilleen viideksi päiväksi ystäväni Dalian luokse. Ollessani Pariisissa tulen asumaan hotellissa ja todennäköisesti tulen olemaan yksin. Saas nähdä miten sujuu loma yksin. Tänä vuonna mä olen halunnut unohtaa koko joulun ja senpä takia näytänkin sille keskisormea ja suuntaan Pariisiin. Ostettuani liput menin tunniksi salille ja sitten suuntasin kampin Finnkinoon moikkaamaan ystävääni Leoa. Samalla kattelin mitä elokuvia sieltä tulisi, no juuri sopivasti alkoi Magic Mike ja päätin mennä sitä katsomaan. Siitä on noin 5 vuotta kun olen ollut elokuvissa yksin. Se oli kyllä aika hauskaa ja uuuh la laa, Magic Mike oli kuuma! Törmäsin myös ystävääni Natskuun joka siellä on myös töissä. Leffan jälkeen tulin kotiin. Mä olen nyt huomannut että vaikka mä olen yksin, mulla ei oo yksinäinen olo. Koko ajan on joku skypessä, facebookissa, whatsappissa tai luurin päässä. I feel loved! Mä kun olen läheisriippuvainen, niin siitä on myös kiva "parantua" tälleen pikku hiljaa. Jonain päivänä mä olen problem free ja sit mä tiedän että musta tulee hyvä tyttöystävä/vaimo jollekkin, mut niin kauan kun mulla on näitä, mun pitää työstää niitä asioita.

Tietoa läheisriippuvuudesta: Läheisriippuvuus

Kaikkea sekin joutuu tekemään työssän! 

Magic Mike