Remonttia ja sisustamista!

Huhtikuun alussa mulla alkoi kunnon remontti. Päätin että teen kodistani juuri sellaisen kuin haluan. Tietenkään en arvannut että "sellainen mitä haluan" tulisi maksaa minulle omaisuuden. Eilen saimme ystäväni Jonin ja Rikun kanssa makuuhuoneeni valmiiksi. Huh, olipa meillä urakka! Mutta ei meillä mennyt kun vain kaksi viikkoa saada huone kuntoon ja nyt olen enemmän kuin tyytyväinen makuuhuoneeseeni. Pääsin viime yönä nukkumaan sinne ensimmäistä kertaa remontin alkamisen jälkeen, ja voin kertoa että nukuin kuin pieni vauva. Ihana levollinen yö. Olen kaksi viikkoa nukkunut olohuoneessa ja siinä kaikessa sotkussa. Nyt kun on makuuhuone valmis, on aika siirtyä eteiseen. Eteisen jälkeen olisi luvassa olohuone, sitten parveke. Eli vielä on paljon tehtävää! Laskeskelin että pelkästään makuuhuoneeseen meni hieman alle 800€. Ei ole mullakaan mikään halpa maku, mutta makuuhuonetta voisin katsella ikuisesti. Eli siis remontti/sisustaminen jatkuu, pistetään haisee ja tehdään tästä upea koti! Peace

 

Olohuoneen pöytä before..

Riku hioo

Kahden naisen voimalla koottu Ikea härpäke

Pöydän maalaus alkakoot

 

Joni ja mun upea seinä!

Uusi ruukku, vanha kasvi

Mun valtakunta!

Olohuoneen pöytä after

Valentine's Day!

Älä ylpeile sillä ettet ole koskaan kaatunut, vaan sillä että olet aina noussut ylös.

Kiitos kaikille mun ystäville jotka ovat kestäneet mun valitusta, kiukuttelua ja huonoja päiviä. Kiitos että olette jaksaneet kuunella hyvinä sekä huonoina aikoina. Kiitos että olette olleet tukenani ja palauttaneet minut takasin maan pinnalle, kun olen sitä tarvinnut. Vaikka olette joutuneet kokemaan paljon takiani, niin ette ole siltikään lähteneet. Paljon olen menettänyt, mutta paljon olen saanut. Ilman teitä elämäni olisi tyhjä, kiitos kaikesta, tämä päivä on teille! Love you ♥ 

Tänään kello oli soimassa kl 5.00. Ei siinä muu auttanut kun nousta ylös ja alkaa valmistautumaan ja sit töihin. Matkalla töihin lähetin kaikille mun tärkeille ystäville ystävänpäivä toivotukset. Suurin osa oli onnellisia kun se oli kuulemma niin kaunis toivotus. No niiden viestit taas piristi mun päivää. Töissä oli tänään todella tylsää ja melkein nukahdin. Onneksi sitten aika alkoi kulumaan nopeasti ja olikin jo aika päästä töistä. Töiden jälkeen menin Stephanielle ja sit lähdimme sieltä ostamaan lippuja leffaan. Koska meillä käytännössä oli tunti aikaa ennen leffan alkua, päätimme mennä Raffaello ravintolaan. Siis O.M.G se ruoka oli niin hyvää. Syötyämme olikin aika juosta leffaan katsomaan Flight-elokuvaa. Se oli todella hyvä, mut todella surullinen. Sille elokuvalle antaisin Academy Awardsin. Leffan jälkeen Stephanie meni töihin ja mä menin kotiin. Tänään oli kerrassaan ihana päivä. Ja muutenkaan mikä olisi sen ihanampaa kuin viettää ystävänpäivän oman parhaan ystävän kanssa.. Päivä tosiaan oli täynnä iloa ja naurua! 

Timin siskon lapset tänään ottivat minuun yhteyttä ja lähetettiin toisillemme ystävän päivä toivotuksia ja kyselimme toistemme kuulumisia. Siis, mä en ole nähnyt tyttöjä sen jälkeen kun minä ja Timi erottiin ja mulla on ollut heitä niin ikävä. Yhden kanssa juttelin hetken aikaa tänään, kun hän soitti, mutta lupasin soittaa heille huomenna, jotta voisin heidän kanssaan jutella. Mulla meinas ihan itku tulla kun heidän kanssaan juttelin, sillä haluaisin heitä nähdä ja olla osa heidän elämäänsä. thank god nykyisin on kaiken maailman älypuhelimia. Oli ihana kuulla tyttöjen kuulumiset. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille, toivon että kaikilla oli upea päivä!
Happy Valentine's Day to you all, I hope you all had a great day!
Joyeuse Saint-Valentin à vous tous, j'espère que vous avez tous passé une excellente journée! 

For the first time in a while, I felt ALIVE!

Tänään oli aivan upea päivä. Herätys aamu viideltä, se oli kaikkea muuta kuin kivaa, mut who gives a shit! Eli ylös ja valmistautumaan töihin. Töissä oli tosi kiva päivä tänään koska mun rakkaat vanhukset on niin huippuja. Töiden jälkeen tapasin ystäväni Juliuksen ja mentiin syömään kampin Memphikseen. Omnomnom burgeriii.. Meillä oli ihan tajuttoman hauskaa ja oli muutenkin kiva nähdä pitkästä aikaa. Syötyämme lähdimme eri teitä ja kävin pikasesti ostamassa itselleni kahdet housut. Sitten hyppäsin bussiin. Hypättyäni pois bussista tajusin että minun oli mentävä kaupan kautta, joten marssin sitten sinne ja siellä oli mun lempi myyjä Amina. Amina on mun hyvä ystävä ja sen kanssa on aina kiva hengaa meidän k-marketissa. Kun mä astun siihen, I disturb the peace! No meillä oli taas kassalla hyvät naurut ja yksi työn tekijöistä joka on siellä töissä pakkas kaikki mun ostokset, kun me ollaan pitkään heitetty vitsiä siitä et kun mä olen ollut 3 vuotta vakkari asiakas mun pitäs saada jotain erikois kohtelua, no nyt se vihdoin tuli. Tietenkin mä ja mun iso ego odotetaan et mulle ojennetaan joku kori missä on kaikkee hyvää, ihan vaan sen takia koska mä olen paras. Sekoitettuani koko kaupan tulin kotiin ja paras ystäväni Stephanie soitti, she misses me, well who wouldn't..!?! Oli taas kiva jutella sen kanssa, kun ei olla taas nähty pariin viikkoon ja puhuttu viikkoon. Mä olen tänään nauranut niin paljon et ihan oikeesti ensimmäistä kertaa I felt ALIVE!! Se oli paras tunne ikinä. Mä olen pelkkää hymyä ja just nyt mulla on kaksi sanaa... Kiitos Jumala!  

                                                   Mikael Gabriel Ft. Diandra - Päästä mut pois

Mun on pitänyt kuunnelle tää biisi jo jonkin aikaa sitten, mut koskaan en ole ehtinyt.. Tänään tuli kuunneltua ja pakko myöntää et tykkään lyriikoista. Iso käsi mun ystävälle Miklulle! Mitä itse pidätte biisistä..?

Ilman ystäviä, mun maailma ei olisi mitään!

Rakkaat ystävät.. Mistä mä nyt aloittaisin. Vaikka miehet ja muut turhan päiväiset ihmiset ovat menneet ja tulleet ovista sisään ja ulos, te olette tulleet ja koskaan ette ole ovea päin katsoneet. Toki löytyy niitäkin "ystäviä" jotka ovat kävelleet elämästäni ulos. Eilen olin matkalla yö vuoroon ja juttelin ystäväni Latician kanssa puhelimessa. Tajusin kuinka paljon vuoden aikana on tapahtunut, mutta tajusin myös sen miten paljon olen kasvanut ja muuttunut. Vuosi sitten mä olin masentunut, mä olin läheisriippuvainen, mulla oli todella huono itsetunto, en uskonut itseeni laisinkaan.. Kaikin puolin olin aika valmis luovuttamaan ja tekemään kuolemaa. Mutta mulla oli kyllä maailman paras tukijoukko, joka kulki mun kanssa koko tämän matkan. Ja nyt voimme muistella niitä aikoja ja melkeinpä nauraa niille, kun taas silloin itkettiin. On se vaan niin totta että ajan kanssa asiat menee parempaan suuntaan. Se muutos ei tapahdu päivässä, viikossa tai kuukaudessa, mutta se tulee tapahtumaan. Pitää vain olla kärsivällinen ja antaa aikaa itselleen toipua kaikesta.

Kun mä masennuin, mä en uskaltanu puhua siitä kenellekkään, sillä mua hävetti mitä muut ihmiset minusta ajattelisi. Oli vain minä ja Timi. Mä en edes uskaltanut kertoa mun omille ystäville että mä olen masentunut. Kun ne soitti, mä jätin vastaamatta puhelimeen ja myöhemmin pistin vain viestiä että "en ole puhe tuulella, soitellaan myöhemmin." Kun mä pistin et soitellaan myöhemmin, mä itse tiesin etten mä aio heille soittaa. Mun oli helpompi kommunikoida mun ystävien kanssa teksti viestien avulla, sillä mä tiesin että jos mä puhuisin heille, niin se kysymys mitä mä en halunnut heidän kysyvän, olisi tullut esiin. Kysymys "mitä sulle kuuluu..?" olisi tullut jossain vaiheessa ja siinä vaiheessa en olisi osannut peitellä sitä pahaa oloani. Mutta siitä mä kyllä saan kiittää mun ystävääni Veeraa joka tuli meille enemmän kun mä jaksoin häntä katsella ja hän soitteli mulle usein, vaikka en olisi jaksanut jutella. Eniten hänen sanansa tekivät minut onnelliseksi. Hän sanoi "mä haluan kuulla mitä sulle kuuluu vaikka se ei aina olisikaan hyvää, sitä varten ystävät on. En mä aina halua kuulla hyvää." Mä olen aina kuunnellut mun ystäviä, ihan sama mikä heillä on, mut jotenkin mun on aina ollut vaikea avautua sillä osa mun ystävistä on aika minä minä minä ja muille en vain uskaltanut puhua, sillä ajattelin että olen ihan hirveä taakka. Kuten olin Timille. Mulla on muutenkin aina ollut sellainen olo että mä olen kaikille vain yksi iso taakka, mutta nähtävästi en ystävilleni. Ainakaan tosi ystävilleni.

Kun viimein päätin että jotenkin mun on saatava tämä mun paha olo ulos, mä aloin kirjoittamaan blogia ja sitä kautta kertomaan ihmiselle et "moi mä olen Blanche ja mä olen masentunut." Alkuun mua pelotti todella paljon mitä ihmiset musta ajattelisi. Mut sainkin yllättyä kun muutkin ystäväni alkoivat avautumaan siitä että hekin ovat olleet masentuneita ja osa on tällä hetkellä. Olin jotenkin yllättynyt että ihmiset joista ajattelin että he ovat todella tasapainoisia, niin ovat kokeneet saman. Omalla tavalla se oli ihana tunne, vaikka en masennusta toivo kenellekkään, niin silti oli ihanaa että en ollut ainut joka oli tämän kamalan sairauden joutunut kokemaan ja he ymmärsivät minua täysin. Taas kerran ystäväni olivat tukenani. Sen sijaan että olisi yksi jolle soittaa kun oli paha olla, niitä oli paljon. Ja mitä enemmän mä puhuin siitä ihmisille, sitä parempi olo mulle tuli. Silloin mä tajusin että se salailu, ei palvellut ketään, nyt mä olen vaaa, sillä mä puhun!

Timin lähdettyä mä lupasin etten mä masennu ja mä tein paljon töitä sen eteen. Ja siitä ystäväni Laticia muistutti minua eilen. Hän muistutti minua siitä kuinka valitin etten pärjää ilman Timiä ja kuinka en pääse koskaan yli mun läheisriippuvuudesta. Mä valitin vaikka ja mistä. Katsokaa mua nyt. Mä en ole masentunut, thank God, mä olen löytänyt jumalan, mä olen tehnyt kovaa työtä jotta en olisi läheisriippuvainen. Kun mä katson taakse, mä olen todella onnellinen minne suuntaan mun elämä on menossa. Se ei aina ole ollut hyvä, mutta se riippuu minusta, mitä minä tällä elämälläni teen.

Se mitä todella haluan sanoa on kiitos kaikille mun ystävilleni siitä että ne on ollut mun tukena. Kuunellut mua huonoina ja hyvinä aikoina. Koskaan en voisi kiittää teitä tarpeeksi. Mä olen todella onnellinen ja siunattu siitä että mulla edes on ystäviä. Elämä ei aina ole mahtavaa, mutta pitää vain osata iloita siitä mitä edes on. Ja juuri nyt, mä iloitsen mun ystävistäni.

I will be just fine!

Tänään herättiin todella myöhään Eveliinan kanssa. Syötiin aamupalaa ja sit koitettiin näyttää ei niin darrasilta. Kaiken tuon aamu hässäkän jälkeen, lähdettiin yhdessä keskustaan. Eveliina hyppäsi junaan joka oli menossa hyvinkäälle ja minä suuntasin ostamaan itselleni kaksi mekkoa. Ostoksien jälkeen suuntasin ystävälleni Sannalle, jonka tyttärellä oli syntymäpäivät ja menin niitä juhlistamaan. Sannalla sitten tuli seurusteltua ja hengailtua lasten kanssa. Jossain vaiheessa iltaa vieraat alkoivat lähteä ja meitä jäi minä, Sanna ja Jenny. Juttelimme niitä ja näitä ja sitten kun Sannan pikkusisko Jenny tuli paikalle, niin jostain syystä alettiin puhumaan henkeviä. Oli jotenkin ihanaa päästä puhumaan omia asioita ja mm. masennuksesta. Silloin kun mä ekan kerran masennuin, mä en uskaltanu kertoa siitä yhtään mitään. En uskaltanut puhua ja mua hävetti hirveesti mitä muut musta ajattelisi. Kun Sanna alkoi puhumaan avoimesti masennuksesta, uskalsin minäkin puhua ja kertoa miltä minusta tuntui. Omalla tavalla se vapautti minua, koska sen koko ajan minä kamppailin masennuksen kanssa yksin. Ja olin muuten sata varma että kellään muulla ei ole masennusta ja kukaan ei ymmärtäisi ja että kaikki pitäisivät minua tyhmänä/hulluna. No eipä käynytkään niin, kuin aloin puhumaan masennuksesta, ihmiset joista en ikinä olisi uskonut että olisivat olleet joskus masentuneita kertoivat olleensa. Olin aivan ihmeissäni, silloin tajusin ensimmäistä kertaa etten ollut yksin. Sanna on mulle niin läheinen ystävä, että sille mä voin olla just sitä mitä mä olen ja mä voin sanoa just sitä mitä mä haluan ilman että musta tehdään tyhmä/hullu. Hänen luonaan mua ymmärretään. Sanna on kolmen pienen lapsen äiti ja mä kyllä katson häntä ylös. Hän on ihminen jota mä arvostan suuresti. No koko ilta menikin siinä että kukin kertoi omia kokemuksia ja ensimmäistä kertaa ehkä mäkin tajusin että ihan oikeesti, mä en ole yksin. Masennus on sairaus ja siitä pitää puhua. Mulla on mahdollisuus puhua, joten miksi en puhuisi. Se hiljaa oleminen ja itsensä tukahduttaminen ei auta asiaan millään tavalla. Lähdimme kaikki kolme Sannalta vähän ennen kahtatoista yöllä. Jenny sitten heitti minut himaan ja jatkoi matkansa kotiin. Kotiin päästyäni sain viestin entiseltä työkaveriltani missä hän kirjoitti "Sulla ei ainakaan ole asiat paperilla mitenkään huonosti. Sulla on ihana poika, opiskelet itsellesi ammattia ja asutte hienossa kämpässä ja sulla on paljon ystäviä. Mikä jätkä nyt ei haluais olla osa tota kaikkea!" Hymyilin ja totesin itselleni, et ei tässä mitään hätää ole.

Nyt kun mä olen päässyt Timistäkin yli, nyt mä vasta voin aloittaa uuden elämän. Sitä sanotaan että uusi vuosi, uusi alku, no niin minä teen! Kaikki turhat asiat/ihmiset saavat luvan lähteä, koska tänä vuonna mä aion tehdä historiaa. Musta ei ole koskaan tuntunut näin elävältä. Kiitos näille kolmelle tytölle että tajusin sen vihdoin ja viimein. Nyt olisi ehkä hyvä taas laatia to do-list ja toimia sen mukaisesti. Viime vuonna mä tein sen ja saavutin kaikki mitä olin sanonut tekeväni, toki menetin ihmisen jota rakastin, mut toisaalta, jos Timi ei ollut siinä kun mä häntä tarvitsin, niin voi hän painua helvettiin, näin karkeasti sanottuna. Et sä jätä masentunutta ihmistä yksin, millainen ihminen tekee niin..?

Partying with Elaviina part. 2

Tänään olin jotenkin niin huonolla tuulella heti kun heräsin.. En tiedä mistä se johtui. Poika meni isänsä luokse ja minä sitten jäin kotiin hillumaan. Vietin aikani paljon koneella, niille jotka eivät vielä tienneet, olen palannut 2 kuukauden tauon jälkeen takaisin facebookiin. En oikeastaan tiedä miksi palasin, mutta on jo sellainen olo että haluan pois sieltä. Illan tullen aloin valmistautumaan ja lähdin keskustaan tapaamaan ystävääni Eveliinaa, joka on hyvinkäältä kotoisin. Hän tuli helsinkiin tapaamaan minua. Kävimme ensin hieman shoppailemassa ja sitten menimme Memphikseen syömään. Kun olimme syöneet tulimme minun luokseni valmistautumaan ja sitten lähdimme Club Vaticaniin juhlimaan. Mulla on viime aikoina mennyt todella kovaa. Siis alkoholi maistuu enemmän kuin laki sallii. Mut tänään päätin olla selvinpäin, ainakin melkein. Club Vaticanissa oli ilmainen sisäänpääsy, joten maksoimme vain narikasta. Sisällä tuli otettua yksi shotti ja kaksi monsteria, loput illan kittasimme vettä. Tuli tanssittua niin paljon että loppu illasta olimme niin väsyneitä. Lähdimme pilkun aikaan  kotiin ja sain silloin tietää että yö taksa oli noussut 5€. Siis ihan oikeesti, tarviiko kaikkea korottaa..? No kotiin päästyämme nauroimme Eveliinan kanssa illan tapahtumista ja menimme sänkyyn. Sängyssä kuuntelimme Eveliinan poikaystävän eli Robinin musiikkia. Ja koska mä en ollut aikaisemmin kuullut muita biisejä kuin Frontside ollien, niin kuulin kaksi muutakin biisiä häneltä. Meidän oli tarkoitus mennä jopa katsomaan se dokumentti elokuva, mutta viimeinen näytös tuli jo viideltä. Oli taas aivan mahtava ilta Eveliinan kanssa!

Sydänystävä..!?!

Tänään olin taas niin väsynyt aamulla, et huh! Olin tallentanut erilaiset äidit sarjan jakson, joten katsoin sen aamulla, ennen lähtöäni. Duunissa oli taas perus päivä ja pääsin ihka ensimmäiseen hyve keskusteluun. Duunin jälkeen menin suoraan keskustaan tapaamaan ystävääni Labbaa. Olin varmasti hyvin viehättävän räjähtäneen näköinen. Mentiin sitten pizza hutiin syömään. Ikäväkseni sain kuulla erittäin ikävän ja järkyttävän uutisen. Oli kyllä hieman mieli maassa, mutta olin silti hyvin onnellinen että näin Labban. On vaan ihmisiä joiden kanssa klikkaa heti ja Labba on juuri sellainen. Me ei olla tunnettu kovinkaan kauan, ehkä kuukauden tai vähän päälle ja ollaan nähty kaksi kertaa, mut se ihminen ymmärtää mua ja mä sitä. Ihan uskomatonta miten voi näinkin lyhyeen ajan jälkeen klikata. Mä stressasin hirveesti sitä Stephanien lähtöä sinne jenkkeihin, sillä mietin et jos mulla ei ole Stephanie auttamassa mua huonona päivänä, niin kukas sitten. Ja mä pyysin ja rukoilin jumalalta ystävää joka olis siinä, kun mä tarviin ja mä olisin siinä kun hän tarvii.. Nyt musta tuntuu et mä olen sen löytäny.. Labba! Mä muistan pari kuukautta sitten sanoneeni Stephanielle, et jumala tulee antaa mulle jonkun sen tilalle, mut mä en tiedä sitä vielä. Ja oikeassahan mä olin, koskaan ei voi tietää mitä jumala tekee sun elämässä. Mä kovasti toivon et musta ja Labbasta oikeesti tulee sydänystäviä, sillä se on todella huippu tyyppi. On se niin surullista kun kaikilla on aina hirveen kiire ja kukaan ei ehdi nähdä, kai sitä on priorisoitava asiat ja tehtävä aikaa/tilaa ystäville.

Bye bye Stephanie!

Herättyäni tänään oli kyllä todella hidas olo. Jotenkin ei jaksanut tehdä mitään. Olisin halunnut jäädä kotiin hengailee, mutta kun ei. Piti mennä tekemään koulutyötä loukkalaisteni kanssa pasilan kirjastolle. Ennen lähtöäni juttelin ystäväni Maribelin kanssa ja siinä unohdin tarkistaa oliko mulla avaimia mukana. Päätin lähteä siis pyörällä ja suljin oven. Päästyäni kirjastoon teimme koulutyön ja saatuamme sen valmiiksi pyöräilin takaisin kotiin. Koti ovella huomasin sitten että olin unohtanut avaimeni kotiin. Koitin soitella naapurilleni, mutta hän ei vastannut, päästyäni rappuun kävin koputtelemassa ovelle, mutta eivät olleet kotona. Päätin laittaa heille sitten viestiä sillä aikaa kun istuin rapussa. Soitin Timille joka piti mulle hetken aikaa seuraa. Päätin sitten kokeilla soittaa ystävälleni Sophialle joka asuu tuossa kiven heiton päässä, olisiko hän kotona. Onnekseni hän oli ja menin sinne odottamaan naapurini paluuta kotiin. Ehdin olla noin puolisen tuntia Sophialla ja sainkin viestiä että naapurini on kotona. Mä olen niin huono tässä, mä en tajua miten mä aina unohdan avaimeni. Pitäs huolehtia paremmin. Varsinkin nyt kun asun yksin eikä Timillä enään ole meille avainta. Kiitän kyllä suuresti naapureitani että ne aina pelastaa mut. Pitää ens viikolla viedä heille jotain kiitokseksi. Päästyäni vihdoin ja viimein kotiin, suuntasin suihkuun ja piti pikasesti valmistautua illan juhlia varten. Tänään pidettiin Stephanien läksiäiset. Kun olin valmis suuntasin tuonne vesisateeseen ja vihdoin ja viimein pääsin Stephanielle. Päästyäni sinne, sinne alkoi ilmestymään muitakin. Hieman ennen yhtätoista lähdimme Stephanielta Club Vaticaniin. Siellä vasta alkoi kunnon pirskeet! Tapasin siellä myös pari vanhaa tuttavaa ja työkaverini Grissen. Meillä oli kyllä todella hauskaa. Illan saldo oli kolme lasia skumppaa, neljä jekkupommia, yksi salmari shotti ja kolme karpalo vodkaa. Huh, on siinäkin saldo! Hieman ennen kl 3 lähdimme Vaticanista ja suuntasimme mäkkiin syömään ja sieltä lähdin sitten kotiin.

Illan look

Kippis!

Solomon, Stephanie, Frida & Odd

Minä & Grisse

Minä & Antti

Jeij!

Chillisti keskellä viikkoa!

Mulla on ongelma.. No kelläpä ei olis, mut mun ongelma on se että mä nukun hyvin huonosti. Mä saan nopeasti unta, mut sit mä herään joka kerta kun mä käännyn. Ennen mun ongelma oli se etten saanut edes unta, saatoin pyöriä monta tuntia ennen kuin sain unta. Mut silloin kyllä tiesin mistä se johtui. Oli hieman masennusta enkä ollut vielä tottunut nukkumaan yksin. Nyt yksin nukkuminen ei enään haittaa, vai haittaako..? Musta tuntuu et mun aivot ja mun alitajunta ei olla ihan samalla kartalla. Miten  mä saan noi kaksi vetämään yhtä köyttä..? Mä oon joka päivä tällä viikolla nukahtanut kl 20 joka on tarkoittanut sitä että olen saanut nukkua noin yhdeksän tuntia. Ja arvatkaa vaan olenko silti väsynyt aamulla. Miksi..? Tänään kuitenkin oli työ päivä. Duunissa piti olla kl 9 ja sitten lähdimme viiden lapsen kanssa retkelle. Teime retken hakaniemen torille ja kävimme tutustumassa kauppahalliin. Retki oli lasten mielestä kiva ja jännä. Osa lapsista ei ollut ikinä kulkenut bussilla koko elämänsä aikana, joten bussilla kulkeminen oli jo itsessään hyvin jännää. Ostin kauppahallista juustokakun joka makso 5€.. Oli se kyllä aika hyvää, mutta tuo hinta oli ihan hirvee. Sitten olikin aika palata päiväkotiin jotta lapset saisivat syödä lounaan ja nukkumaan. Lapsia oli tänään koko talossa niin vähän sillä tänään alkoi koululaisilla syysloma vko. Duunista pääsin kl 17 ja suuntasin bussilla suoraan keskustaan. Siellä sit näin ystäväni Satun. Kävimme kahvittelemassa kampissa ja sitten kiersimme muutaman kaupan. Kävelimme sitten kaisaniemeen jossa kävimme euro kaupassa ja sitten menimme forumiin naamiais kauppaan. Naamiais kaupassa löysin itselleni korvat ja nenän siihen mun halloween asuun, mutta arvatkaa vaan mahtuiko se nenä tähän minun afrikkalaiseen nenääni! Tosi kiva nenä, en ois halunnukkaan! Tämän vkon sali treeni on nolla. Mä en vaan jaksa mennä ja todella masentavaa on se et kun menet töihin on pimeetä, kun pääset töistä on pimeetä.. Niinkuin aikaisemmin jo valitin, I NEED LIGHT!! Multa jäi sauna tänään välistä ja nyt tosiaan harmittaa. No ens viikkoon sitten. Huomenna vielä pitäs jaksaa ja sit viikonloppu alkaa. Whee! Huomenna onneks alkaa työt vasta 10.45 eli saan nukkua!

Butterick's

Euro kauppa

 

Minniee korvat & nenä

Tiger

Tiimari

Aschan kahvila

Sunday chilling!

Miten tää herääminen on näin vaikeeta joka aamu.. Joko se viikko jo meni..!?! Tänään ei kyllä huvittanut tehdä mitään, paitsi koomata kotona. Herättyäni kävin suihkussa ja kävin naapurilla tekee hiukset, sit kävin kaupassa ja kotiin tullessa Alexandra odotti jo ovella. Alexandra ja pieni Kimora tulivat koomaa kanssani. Katsoimme Stomp the Yard & Step Up 3D elokuvat syöden poppareita. Oli taas ihana sunnuntai päivä. Yleensä sunnuntai päivät on pahimpia, joten oli kivaa saada seuraa, kun itse olen liian laiska menemään minnekkään. Nyt taitaa olla tämä viikko takana, ensi viikkoa odotellessa.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille lukijoille, pitäkää mieli virkeänä!

Ihmisen anatomia ja fysiologia!

Kuten otsikko jo kertookin, tänään ei tehty mitään muuta paisti luettiin anatomiaa.. Herättyäni aamulla, valmistauduin ja suuntasin ystävieni Jullen ja Tiinan luokse opiskelemaan anatomiaa. Siis eihän sitä halua lauantai päivänä tehdä muuta kuin opiskella.. Anatomiaa tuli opiskeltua mahtavat kuusi tuntia. Apua, ihan liikaa asioita mun aivoille. Mutta mulla oli kyllä paras tukiopettaja. Vaikka olinkin ihan tyhmä ja kysyin tyhmiä kysymyksiä, koskaan ei tullut sellaista oloa et ois oikeesti tosi tyhmä ja huono! Toivotaan nyt vaan et anatomian tentti menee hyvin. Lupasin heillekkin sit infoo miten meni. Pitäs mennä varmaan ens kuussa sinne taas harjoittelee lääkelaskuja. Vaikka tuli opiskeltua koko lauantai päivän, millään muulla tavalla en olisi tätä päivää halunnut viettää, tää oli ihan huippu päivä!

Askartelua!

Tänään oli jostain syystä todella hyvä fiilis, olisin voinut jäädä koko päiväksi vaan makaamaan sängylle. Sweet bed, mikään ei tunnun niin hyvältä kuin oma sänky! No tänään ei kuitenkaan ollut niitä laiskottelu päiviä, joten ylös, ulos ja salille. Salilla tuli taas vietettyä tunnin ja juoksin juoksumatolla 10min. En ole aikaisemmin pystynyt siihen astmani takia. Alan nyt huomaamaan miten hyvässä kunnossa alan olemaan. Meitsi on melkein TIKIS, just saying! Salin jälkeen kävin kaupassa ja tulin kotiin. Pari tuntia siitä ystäväni Tiina tuli luokseni tekemään koristeita mun halloween juhlaan, joka on kahden viikon päästä. En malta millään odottaa että näen ihmisten luovat asut. Juhlista tulee upeat! Mutta nämä taitavat kyllä olla viimeiset bileet tältä vuodelta mitä järjestän, sillä koristeiden tekeminen oli melkoista helvettiä.. Saatiin kaikki koristeet tyhtyä 1.10 yöllä. Ja sit piti jäädä yksin siivoomaan kaikki roina.. Pääsin kolmen jälkeen vasta nukkumaan.. Ei näin, huomenna on aikainen herätys.. Tai no aikainen ja aikainen! Mutta kerrassaan oli ihana ja hyvin hulvaton ilta.. Illan aikana Tiina veti mulla gagnam style tanssin ja kiipeili pöydillä ja vaikka mitä muuta.. Ei tainut hänellä olla kaikki muumit laaksossa! Ja on se hyvä kun Tiina osaa täydentää kaikki mun sanat.. Meidän pitäisi mennä naimisiin! Haha, just kidding!

 

Puhumisen maaginen voima!

Tänään näin ystäväni Labban, mentiin kampin Memphikseen lounastaamaan. Oli kyllä todella mukava lounas aika. Tuli juteltua ja naurettua paljon. Mutta kaikkein parasta oli tutustua toiseen. Ruuan jälkeen mentiin sokokselle missä Labba on töissä. Omg se osaa tehdä kynsiä.. Se teki mulle ranskalaisen manikyyrin punaisella värillä, I love them! Hirveän rupattelun asiosta en ehtinyt salille, mutta eipä se mua haitannut, illalla ehtii! Kun Labba oli tehnyt mulle kynnet, lähdin kotiin. Kotiin päästyäni Timi tulikin sitten hakemaan loput kamansa luotani. Oli kyllä todella haikea fiilis kun täältä lähti mulle tärkeitä ja rakkaita esineitä.. Mut niinkuin hän sen kauniisti sanois, "ne on mun." Tuntuu kun osa mua lähti niiden tavaroiden mukana. Nyt tajusin että se on oikeesti ohi. Mua ei läheskään sureta tää suhde yhtä paljon kun nuo tavarat. Timin lähdettyä oli hieman haikea fiilis, joten pakkasin kamat ja lähdin salille. Siellä sai purettua kaikki. Ehdin olla tunnin salilla ennen kuin se meni kiinni! Salin jälkeen tulee aina hyvä fiilis, ihan sama kuinka ketuttais! I love gym! Ja kaikista parasta oli saada puhua Labban ja Stephanien kanssa tästä. Se autto jo huikeesti. Puhuminen todella auttaa, siinä on jokin maaginen voima. Suosittelen sitä kaikille, jopa niille joille se on vierasta, koska se lohtu minkä siitä saa on aivan mahtava! Timin kanssa pysytään ystävinä ja hyvä niin, sillä oltiimme parisuhteessa tai ei se tulee aina olemaan mun paras ystävä ja mä aina tuun rakastaa sitä ihmistä!

Labba

Oli pakko ottaa kuva tästä, sillä tää on nopein käsien kuivaaja mitä mä olen ikinä nähnyt!

Labban tekemät ranskalaiset

I will miss you..

TIKISSÄ! 

Päivän look!

Välillä mä katson mun elämää taakse päin ja mä mietin et jos mä olisin jo nuorena saanut apua, puhumalla jollekkin, niin mä olisin voinut välttyä tältä kaikelta, or not! Mut mä itse huomaan et mulla puhuminen auttaa todella paljon. Jos mä saan puhua mun asian, niin tunnin päästä mulla on paljon parempi olo. Mulla olisi vielä masennus jos en olisi päässyt ammattilaiselle puhumaan. Mä tunnen ihmisiä joilla on ollut usean vuoden masennusta, mut ajatella et mä selvisin vuodella. Pahemmin olisi voinut käydä, mutta onneksi ei käynyt! Ja kiitos siitä kuuluu kaikille mun ystäville joille olen saanut ja saan yhä puhua jos jokin harmittaa. Mutta suurin kiitos kuulee mun terapeutille, joka oli siinä oikeaan aikaan, you saved me! Sitä harvoin kertoo ystävilleen miten tärkeitä ne on ja kuinka paljon niitä arvostaa. Sillä mä oikeesti arvostan ja oon kiitollinen joka ikiselle, joka on jaksanut kuunella mua vuoden kun mä voin huonosti ja jaksaa yhä. Toki mäkin kuuntelen. Mun on nyt opittava vaan sanoo se että mun pitää puhua. Jotkut ihmiset ei vaan tajua olla hiljaa omista jutuistaan. Mut sen mä sanon et mua on siunattu hyvillä ystävillä, sillä ilman niitä, mä en tiedä missä mä olisin. Ja siitä syystä ensi kuussa olisi tarkoitus mennä ottaa tatuointi kunnioittaen teitä kaikkia rakkaita ystäviäni! Love you!