S Dnem Rozhdeniya Sofia!

Tänään olimme poikani päiväkodissa olevan pikku Sofian syntymäpäivillä. Juhlissa oli paljon tuttuja päiväkodista ja lapset saivat riehua ja syödä makeeta yllin kyllin! Oli kyllä ihana tutustua paremmin päiväkodissa olevien lasten vanhempiin ja vaihdoimme numeroitakin, niin nyt voidaan mennä kesällä puistoon leikkimään! :) Jayson oli todella innoissaan kun näki niin paljon tuttuja ja kyllä oli poika ihan naatti, kun kotiin päästiin. Suostu syömään 3 palaa juustoa, jogurtin ja meni kylpyyn. Sieltä kun pääsi niin hyppäsi heti sänkyyn ja mä luin sille kirjan nimeltä Veera menee lääkäriin. En ehtinyt edes puoleen väliin kirjaa, kun pikkunen nukahti! Tänään oli aivan upea päivä, mulla oli kivaa ja mun pojalla oli kivaa, millään muulla ei ole väliä! Nyt toivotan kaikille hyvää yötä ja painun itse sänkyyn, sillä huomenna voi tulla aikainen herätys tuon herran kanssa, who knows..

 

Sofian syntymäpäivälahja - Muovailuvaha

 

Sofian syntymäpäivälahja - Kassakone

 

S Dnem Rozhdeniya Sofia!

 

Sofian perhe

 

Best buds ♥

 

Halaus ♥

 

Jayson & Sofia ♥

 

Dont they look cute.. ♥

The hole story!

Tänään on kerrassaan kaunis päivä, mutta väsymyksen takia olen vain ollut kotona. Olen siivoillut ja katsonut Oprahia ja Dr. Philiä ja molemmissa ohjelmissa puhuttiin parisuhteista. Tuli oikein kolaus, kun tajus et "heei, toihan vois olla minä." Mä haluaisin korjata kaiken, mutten taida osata. Mä alan jo uskoa ettei tätä suhdetta voi pelastaa millään tavalla.. Ainut tapa mikä pelastais olis parisuhdeterapia, mutta Timi ei taida haluta siihen. Osa on sitä mieltä että meidän pitäisi erota ja osa on sitä mieltä että jos rakastaa jotain ihmistä, niin kestää ylä- sekä alamäet.. Ja mä itse uskon siihen et vaikka tulis ala mäkiä, niin pitää yrittää. Silloin kun mä en jaksanu yrittää, se yritti meidän puolesta ja nyt kun se ei jaksa yrittää niin mä yritän meidän puolesta. Mut Timi osaa tehdä välillä asiat hyvin hankalaks. En väitä että olisin itse täydellinen ja vähemmän mutkikas, mut mulla sentään oli syyni miksi olin hankala. Sairastin masennusta, mikä Timin syy on..? Vittumaisuus.. Mä olen vuodattanut tänne todella paljon sitä mitä Timi tekee väärin. Mutta mä kadotin todellisuuden siitä miksi mä haluan sen kanssa olla. Jos se olis ihan paska mies, niin olisin lähtenyt vetää kauan sitten. Mut ei se ole ja mä tänään tajusin sen vasta. Olen tiennyt sen aina, mutta välillä se on kyllä päässyt unohtuu.

Minulle todettiin 2011 toukokuussa masennus. Se ääneen myöntäminen oli todella vaikeeta, mutta lopulta se oli vaan pakko sanoa ääneen ja hankkia apua, itseni ja lapseni takia. Kun masennukseni alkoi olin täysin kyllästynyt elämääni ja halusin kuolla. Seurustelimme Timin kanssa jo silloin ja hän tiesi asiasta. Mieliala vaihteluni ja kiukkusuudestani huolimatta hän jäi elämääni ja koitti parhaansa mukaan parantaa oloani. Masennus oli hänelle aivan jotain uutta, joten hänkin oli hukassa. Masennus tuli mun elämään pahimpana aikana ikinä, mut eihän tuollaiset asiat koskaan kysy aikaa eikä paikkaa! Timi muutti minun ja poikani kanssa yhteen elokuussa ja muistan sen päivän kuin eilisen. Mä olin niin onnellinen ja musta tuntui että kerrankin asiat olivat hyvin. Niin paljon hyviä asioita tapahtui sinä vuonna, poikani sai tarhapaikan, pääsin kouluun ja Timi muutti luoksemme ja teki meistä perheen. Muutettuaan meille masennukseni paheni ja hän joutui vastaamaan koko perheestä. Timi joutui tilanteeseen mikä hänelle oli aivan uutta ja minä en yhtään auttanut tilannetta. Minä olin päivisin koulussa ja koulun jälkeen hain poikani päiväkodista ja tulimme kotiin. Yleensä olin silloin jo hyvin väsynyt enkä jaksanut tehdä yhtään mitään. Töiden jälkeen Timi meni salille ja tuli sieltä sitten kotiin. Jos en ollut tehny ruokaa tai siivonnut hän hoiti ne asiat ja vielä poikani kylvettämisen ja nukkumaan pistämisen. Välillä lukittauduin makuuhuoneeseemme enkä halunnut puhua kenenkään kanssa tai kuulla mitään. Sulkeuduin täysin ja jätin hänet yksin hoitamaan koko taloa. En välittänyt miltä hänestä tuntui, sanoin vain että "mä olen masentunut, mulla menee huonosti." Nyt mietin jos olisin vain nähnyt mitä se teki hänelle. Kun minä en halunnut viedä omaa poikaani päiväkotiin koska halusin nukkua pidempää, koska koulu alkoi myöhemmin, Timi vei poikani päiväkotiin. Hän myös kuunteli kaikki aamu kiukkuilut ja rimpuilut. Timi oli väsynyt eikä jaksanut enään, mutta minua ei kiinnostanut. Muistan Timin joskus sanoneen minulle että töiden jälkeen hän ei halua tulla kotiin ja minä en ymmärtänyt miksi. Nyt kun ajattelen asiaa, en minäkään olisi halunnut tulla kotiin siihen hullunmyllyyn. Marras- joulukuussa, kun masennukseni paheni, olin hyvin itse tuhoinen. Halusin kuolla, koska en nähnyt elämässäni mitään hyvää. Tuntui että olin niin syvällä, enkä päässyt pois sieltä. Vaikka Timi kuinka koitti auttaa, minä työnsin häntä pois ja sanoin hänelle et "kaikki on sun vika, sä et koskaan tee mitään oikein." Ei se ollut totta, mikään ei ollut hänen vikansa, vaan minun ja hän ei tehnyt mitään väärää, vaan minä tein! Nyt toivon että olisin voinut nähdä nämä kaikki asiat silloin. Masennuksen aikana olin aivan kamala nyt kun jälkeen päin katson tilannetta, mutta silloin en nähnyt mitään muuta kuin pahaa oloani. Me riitelimme joka päivä, koska halusin että kaikki pyörisi minun ympärilläni, enkä kertaakaan kysynyt Timin vointia.. Se oli minä minä minä, ei kukaan muu! Riitelyt olivat sietämättömiä ja se sai minulle vielä enemmän sellaisen olon että ei tällä elämällä ole mitään hyvää annettavaa minulle. Kuolleena minusta olisi enemmän hyötyä kun elävien kirjoissa. En osaa edes sanoa monet kerrat halusin hypätä parvekkeeltani alas ja siellä hän oli.. Hän toistuvasti koitti pelastaa minua. Ja kerran hän oli estämässä minua menemästä parvekkeelle, minä hain veitsen keittiöstä ja uhkasin tappaa hänet jos hän ei siirry. Toinen kerta oli kun lukittauduin vessaan ja koitin viiltää itseni kuiviin ja hän soitti äidilleni, joka loppujen lopuksi sai minut rauhottumaan. Nyt kun mä mietin kaikkia noita asioita mitä kaikkea hän joutui kokemaan minun masennukseni takia, ymmärrän miksi hän ei halua kanssani olla. Helppo se on muita syyttää, kun mennä itseensä ja katsoa omia vikoja. Helmikuussa hänen mitta tuli täyteen ja hän muutti vanhemmilleen. Sen jälkeen jouduin pärjäämään yksin. Jos minä heittäydyin, niin heittäytyi kaikki muukin. Mun oli pakko jaksaa, mun oli pakko ottaa vastuuta asioista. Ja niin mä otin. Maaliskuussa mulla alkoi työharjottelu. Tein 9-10 tuntista työvuoroa kuukauden ajan. Se oli hyvin rankkaa, kun työaikana alkoivat jo kl 6.30 lapsi piti heittää päiväkotiin kl 6 ja iltapäivällä hakea noin kl 17.30. Päivät olivat pitkät minulle sekä pojalleni, mutta minä sinnittelin. Itkin joka yö, mutta aamulla olin pirteä ja reipas. Työpaikalla olin iloinen ja reipas. Jos joku ulkopuolinen olisi katsonut elämääni, hän olisi ajatellut että olen täysin tasapainossa itseni kanssa, bullshit! Totuus oli kaikkea muuta, kuin tasapainoinen! Huhtikuussa minusta alkoi tuntua että saatamme olla masennuksen hyvällä puolella, kunnes sain keskenmenon joka järisytti koko maailmani. Ja tuki mitä odotin, sitä en saanut! Onneksi tajusin todella nopeasti että kukaan muu ei voi prosessoida tätä asiaa puolestani. Vaikka se masensi, en jäänyt pitkäksi aikaa ryvemään itse säälissä, vaan nousin takas ylös ja painoin eteenpäin. En vieläkään voi ottaa syliin vastasyntynyttä vauvaa tai edes katsoa heihin, koska se sattuu yhä, mutta viihdyn ja rakastan yhä lapsia! Tästä kaikesta ollaan jouduttu kärsimään Timin kanssa, joten nyt kysyn, miten tästä jatketaan..? Ei sitä voi unohtaa, vaikka haluisin ilo mielin unohtaa tuon kaiken, koska minusta tuntuu että se ihminen ei ollut minä. Minä en ole ilkeä tai väkivaltainen vaan se masennus oli.. Se syy miks mä Timistä niin kovaa pidän kiinni on se että hän on tehnyt vuokseni kaiken, auttanut minua, hoitanut poikaani ja meidän yhteistä kotia, kestänyt kaikki uhkailut ja mun agressiivisen luonteeni. Jotenkin musta tuntuu että mä olen sen sille velkaa. Mä olen nyt parantunut masennuksesta, minua ei masenna enään ollenkaan. Ahdistus tiloja tulee, mutta ne ovat erittäin lieviä, en ole enään itsetuhoinen ja ajatus kuolemasta tuntuu hyvin kaukaiselta. Osaan nauttia elämästäni ja olen nauttinut äitinä olemisesta ja kesästä. Toki minulla on pelkoni siitä mitä tapahtuu taas talvella, mutta silloin pitää vain muistaa millainen ihminen olen ja mihin helvettiin en halua palata, toivotaan että se auttaa. Ja toki terapiassa käyminen auttaa aina, ilman sitä en olisi selvinnyt tästä vuodesta! On se Timi kyllä ihana, vaikka sen hyvin harvoin sanon. No, jospa mä nyt pidän kiinni ja toivotaan että hän joku päivä ottaa kiinni siitä samasta köydestä ja vetää sitä yhdessä kanssani. Muuta en voi odottaa! Ja jos sitä päivää ei koskaan tule, toki voisin sanoa että sen menetys, mutta todellisuudessa se tulisi olemaan minun menetyksesi, sillä hän on upea mies!

Nanny!

Tänään menin hoitamaan kolme ihanaa lasta Viikkiin! Vietin siellä koko iltani ja lasten kanssa oli aivan mahtava olla ja touhuta. Usein sitä luulee että kolmen lapsen hoitaminen on vaikeeta, mutta yllätyin kuinka helppoa se loppu peleissä oli. Lapset tottelivat ja kuuntelivat mitä heille sanoi. Ei kaikki lapset ole enkeleitä, mutta se riippuu ihan miten suhtautuu heihin. Ystäväni Sanna on menossa vuoden päästä naimisiin ja olen niin innoissani hänen puolestaan. Hän todellakin ansaitsee kaiken onnen. Jännittää itseään jo niin paljon vaikka ei ole minun häät. Kertakaikkiaan upee päivä takana! Lapset ovat suuri ilo elämässä! :)

Mulla on ollut viime aikoina ihan hirveä vauva kuume. En kyllä kaipaa niitä pahoinvointeja tai selkäkipuja tai mitään muutakaan. Mutta ne potkut ja se et joku möyrii sun mahassa ja se rakkauden tunne mikä tulee, vaikkei olekkaan tavannut sitä pientä ihmettä! Mä olen voinut 2 viikkoa huonosti, mulla on päänsärkyä, väsymystä, yö syöpöttelen ja fiilis laihduttamisesta on vähän jäänyt.. Nää mun kehon muutokset alkaa ärsyttää mua, vois jo mennä pois!

 

Haha, this is good!

 

♥ + ♥ = ♥♥

Kaikki palat loksahtavat paikoilleen aikanaan!

En ole kolmeen päivään käynyt salilla ja se harmittaa, mut juuri nyt ei vaan tunnu siltä että halusin salille. Tänään näin ystäväni Vivikan keskustassa. Ensin kiersimme kauppoja ja koitimme löytää jotain mukavaa ja niin löysimmekin.. Minä löysin, sormuksen, hameen, housut ja kahdet legginssit. Vivika löysi.. Öö, ei mitään! Aivan Vivika päätti olla pihi eikä tuhlannut yhtään rahaa, sen sijaan minä tuhlasin melkein 80€ vaatteisiin! Jotenkin oli tooodella ihanaa shoppailla, kun tajusin kuinka paljon olen laihtunut. Mieti että mä ostin vielä joulu-tammikuussa vaatteita jotka olivat kokoa 40-42 eli L koko. Ja tänään astuin kauppaan ja olin ihan sata varma et M/L on mun koko ja BOOM, ei ollutkaan, vaan S, can you believe that..? I know I didn't!! Kun olimme menossa syömään forumin ala kertaan törmäsimme Jeanetteen, Vickiin ja pikku Jackyyn. He olivat jo syömässä joten lyöttäydyimme heidän seuraan. Ruuan jälkeen jatkoimme kiertämistä. Aika alkoi olemaan jo paljon joten lähdimme kävelemään kohti bussipysäkkiä. Bussipysäkillä tuli sellainen fiilis ettei vielä halunnut lähteä kotiin, joten istahdimme bussipysäkin penkille ja juttelimme. Juteltuani Vivikan kanssa tajusin tiettyjä asioita. Minusta tuntuu välillä todella kurjalta purkaa pahaa oloani kaikille ystävilleni, mutta aina kun niin teen, tajuan aina uusia asioita ja näen selkeemmin. 

On tiettyjä asioita mitä odotan miehen tekevän tai sanovan, mutta Timin kanssa sellaiset asiat eivät vaan ole itsestään selvyys vaan niitä pitää pyytää tai niistä pitää huomauttaa erikseen. Se on asia mikä minua ärsyttää henkilö kohtaisesti. Tiedän että kaikki miehet eivät ole romanttisia, mutta pieni efortti ei varmaan tapa! Musta on kiva kun mies sanoo jotain kaunista ja suloista. Jutelessa ystäväni kanssa aloin muistelemaan syntymäpäivääni. Timi toi minulle gerberoita, kakkua, limua ja kortin. Löysin ne keittiöstäni kun pääsin kotiin, mikä oli aivan ihana yllätys. Illalla menimme sitten käymään lintsillä. Hänen syntymäpäivänään vein hänet syömään ja leffaan. Sitten olin järjestänyt että saman viikon perjantaina menisimme syömään ja siellä odottaisi hänen ystävänsä. Kaikki tämä oli yllätys mistä hän ei tiennyt mitään. Kaikki tämä minä suunnittelin miehelle jota minä rakastan. Ystävien kanssa lounastaminen ei kuitenkaan onnistunut, koska Timi ilmoitti että hänellä on silloin joku työ juttu. Joten peruutin kaikki. Mutta olin sentään nähnyt vaivaa.. Olen todella pitkään ollut katkera Timin exälle, sillä hänen syntymäpäivänä, Timi yllätti hänet viemällä sen laivalle ja illalla viemällä hänet baariin missä odotti kaikki hänen ystävänsä. En pyydä samaa, mutta oisin vain toivonut että muhun oltaisiin nähty yhtä paljon vaivaa! Tuli vaan sellainen tunne että, ei hän minua rakasta! Hän näkisi takiani enemmän vaivaa jos hän rakastaisi. Hän yrittäisi kovemmin ja osoittaisi enemmän kiinnostusta, jos rakastaisi. Hän välittää, mutta ei rakasta! 

Päästyäni kotiin, pistin Timille viestiä että ehkä meidän on aika pitää pieni "tauko" ettei soitella eikä viesteillä vähään aikaan. Saan rauhassa käsitellä tunteitani ja muutoksia minun elämässäni. En tiedä pitäskö iloita vai itkeä tästä elämän muutoksesta, mutta sen näkee sitten aikanaan! Herra päätti ottaa nokkiinsa ja se viesti mikä sieltä tuli takas, oli kaikkea muuta kuin kannustava! Missä oli se tuki/kannustus..? Tää on just tätä mun elämää, just kun mä pääsin yhdestä vaivasta called masennus, tuli kolme uutta vaivaa.. Fuck this shit! Mut eteenpäin mennään ja jyrätään kaikki mikä on tiellä, coz you can't stop me now! 

 

Minä & Vivika

 

Minä ja mun touhukas ystävä

 

Minä & Jacqueline

 

Stadin uus taideteos.. What..!?!

 

Monta sateenkaarta näet..? Katso tarkasti

 

Illan piristys

 

Uus hame

 

Mun lempiväri :)

 

Uudet korkeavyötäroiset housut

Proud of my self!

Tänään oli taas niitä päiviä et olisin voinut jäädä makaamaan sängyn pohjaan. Väsymys oli taas huipussaan! Aamulla hoidin asioita ja sitten tulin takaisin kotiin ja vedin melkein kolmen tunnin päiväunet. Sen jälkeen näin ystäväni Janen ja hänen lapsensa keskustassa. Koitimme nauttia alennuksista ja shoppailla, mutta emme löytäneet mitään kivaa. Huomenna pitää kai mennä uudestaan, jos vaikka sitten löytäisi jotain. Ystäväni lapsella on syntymäpäiväjuhlat lauantaina ja kävin ostamassa pienelle 2 vuotta täyttävälle neidille lahjan ja kortin. Päästyäni kotiin, Timi odotti minua täällä sillä olimme sopineet että hän tulee käymään jotta saamme juteltua. Saimme hetken aikaa juteltua ja sitten hän lähti! On se niin outoa että voi ikävöidä jotakin niin paljon vaikka näkeekin päivittäin. Tajusin juuri että kirjoitin sellaisen "to do-listan." Listalla oli asioita mitä minun piti toteuttaa.. Nyt olisi varmasti hyvä aika ottaa lista esiin ja katsoa mitä on jo toteuttanut ja mitä ei! 

1. Laihduttaa..

2. Parantua masennuksesta..

3. Saada elämäni raiteille..

4. Nauttia elämästä..

5. Korjata mun parisuhde, jos sille enään mitään voi tehdä..

6. Tehdä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi..

7. Onnistua koulussa, jotta valmistun..

8. Olla murehtimatta asioista, joista ei tarvitse murehtia..

9. Elää onnellista elämää, rakkaiden ihmisten kanssa!

Nyt kun katselen tätä listaa, en voi muuta kuin olla ylpeä itsestäni. yhdeksästä asiasta vain kaksi on yliviivaamatta. Harvoin sitä huomaa muutosta ja kuinka hyvin elämä on, ellei näe sitä paperilla.

 

Pikku neidin kassakone

 

Muovailuvahaa pikku neidille

Meeting new people make you realize things!

Tänään oli tarkoitus mennä salille, mut nukuin pommiin. Mä olen ollut nyt kolmen viikon verran todella väsynyt joka päivä, en tiedä mikä mua vaivaa! Am I pregnant..?!? Tänään oli tarkoitus nähdä osa kuumeilijoista ja sinne sitten tähtäsin. Lähdin kesken tapaamisen lounastamaan Timin kanssa ja palasin sitten sanomatalolle, missä osa kuumeilijoista vielä oli. Sitten sieltä lähdimme Sonjan kanssa vähän window shoppaa. Kävin tänään ensimmäistä kertaa siinä Tiger nimisessä liikkeessä ja ostin sieltä korteja ja vesivärejä pojalleni. Sen jälkeen lähdimme Sonjan luokse kontulaan. Siellä sitten vietimme koko loppu illan mokkapalojen ja teen ääressä jutelessa syvällisiä! Olen huomannut että tämä masennus on tehnyt minusta aivan eri ihmisen. Se on tehnyt minusta paljon avoimmamman ihmisen ja se että en uskalla kertoa kuka olen. Ja olen huomannut että sen ansiosta että uskallan kertoa kuka olen, niin olen tutustunut ihmisiin joihin en olisi muuten tutustunut. Nyt huomaa että kun uskaltaa olla "minä" niin huomaakin ettei ole ainut ihminen jolla on masennus tai jolla menee huonosti. Alkaa näkemään maailman aivan erinäköisenä! En ole ehtinyt vielä oikeen tänne tulla fiilistelee, mutta masennus on loppu. Aivan, luit oikein, LOPPU! Nyt toivotaan että masennus ei uusiudu talvella. Kovasti töitä pitää vielä tehdä sillä haluun eroon läheisriippuvuudesta ja tästä ahdistuksesta. Mutta kyllä olen ylpeä jo siitä että masennus on poissa. Mä aina luulin että siihen menee kolme vuotta ennen kun olen tasapainossa ja vaan vuosi meni siihen. I feel so ALIVE! Tämän kesän aikana olen huomannut miten arvokas elämä on, vaikka se onkin ajoittain ihan paskaa, mutta silti mahtuu sinne paljon hyvääkin!

 

Vesivärejä pojalle, jotta se pääsee toteuttaa itseään!

 

Söpiksii!

Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin!

 

Just have few questions..

Eilen helsinki oli autiomaa. Ulkona ei ollut ketään, oli aivan hiiren hiljaista. Ahdistus jatkui, mutta koitin selvitä ilman rauhottavaa, kunnes sain tekstiviestin äidiltäni joka ei ole puhunut minulle puoleen vuoteen syystä tai toisesta. Ahdistukseni paheni ja pistin viestiä Timille, haluisiko hän tulla luokseni. Ulkona satoi kaatamalla vettä, mutta päätin mennä 5km lenkille. Ajattelin että sen jälkeen minulla olisi parempi mieli ja niin minulla olikin. Ollessani suihkussa Timi tuli ovesta sisälle, hän sanoi moi ja minä vastasin siihen. Päästyäni suihkusta, tunsin kuinka välimme olivat kylmät, hän ei sanonut mitään, enkä minäkään. Lopulta istahdin sohvalle ja hän kysyi, mikä minulla oli hätänä. Kerroin tilanteen ja hän ihmetteli että senkö takia hän oli tänne tullut. Mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä ettei ihmisen aina tarvitse tehdä kuolemaa että voi tulla apuun. Välillä ihmisellä on vaan paha mieli/olo ja haluaa jutella asiansa jollekkin. Ja toinen syy miksi hänet meille pyysin oli koska halusin nähdä hänet. Hän oli yhä vihainen minulle siitä mitä tapahtui torstaina. Keskustelimme sitten siitä ja koitimme selvittää sitä asiaa. Minusta on todella kurjaa että jos meillä menee hyvin kolmen viikon ajan ja yhtenä päivänä sattuu jotain ikävää, niin se että yksi päivä voi tuhota kolme viikkoa, uskomatonta! Itse en ole kovin pitkävihainen, joten en voi käsittää tuollaista. No joka tapauksessa, saimme asiat selvittyä ja hän jäi yöksi. Kävimme mäkissä hakemassa "iltapalaa" ja tulimme sitten meille katsomaan elokuvaa. Meillä oli todella hauska ilta. Hierroin Timin jalkoja samalla kuin katsoimme elokuvaa. Tänään nukuimme todella pitkään, kun eilen meni vähän myöhäseksi. Hän teki minulle aamiaista, siivosimme yhdessä ja sitten hän lähti. Ennen hänen lähtöään, otin yhden asian puheeksi, mitä itse ajattelin että olisi hyvä keskustella.. Yhteen muuttaminen! Halusin tietää aikooko hän muuttaa takaisin kotiin vai etsiä uutta asuntoa vai edelleen kökkiä siellä hänen vanhempiensa luona. Hänellä ei ollut siihen mitään konkreettista vastausta, mutta enhän minä konkreettista vastausta halunnut. Halusin vaan kuulla jotain suuntaa antavaa. Timi olettaa että se tietää mitä mä ajattelen, vaikka todellisuus on se että hän ei tiedä. Ja hän aina ymmärtää minut väärin, mikä on myös todella ikävää, mutta kaipa se johtuu tästä kaikesta mitä meillä on ollut. Me olimme vielä puoli vuotta sitten perhe ja sit se kaikki tuhoutui. Mä kaipaan sitä perhettä ja mä kaipaan sitä turvaa mitä siltä ihmiselta sain. Mulla on ikävä sitä ihmistä ja mulla on ikävä sitä seuraa. Puoli vuotta olen ollut yksin ja tunne yksinäisyydestä ahdistaa minua. Mä toivon että hän ymmärtäisi että syy miksi haluan hänet kotiin on koska ikävöin häntä. Me koitetaan parantaa meidän välejä ja mä tiedän että hänellä on pelkonsa, mutta niin kauan kun hän pelkää, me emme pääse eteenpäin. Niin kauan kun hän ei uskalla nähdä vaivaa, me emme pääse eteenpäin. Jos ei ota askelta kohti tulevaisuutta, ei pääse eteenpäin! Mä rakastan sitä ihmistä ja olen rakastunut häneen, vaikka hän ei ole minuun. Mutta silti mä rakastan, vaikka se sattuu joka päivä, kun se toinen ei sano sulle "mä rakastan sua" koska hän ei tunnen niin. Monet sanoo että anna olla, move on.. Mut mä seison ja odotan että ehkä.. Ehkä hän tajuaa sen pian ja sanoo ne sanat minulle takaisin.

 

  

I guess not..

Huomenna aamulla taas salille. Mä olen niin motivoitunut tähän salilla käymiseen. Mä en tiedä mistä tätä motivaatiota tulee, mut keep on coming!! :) Salilla käyminen on muuttanut mun elämää suunnattomasti. Nyt mä voin katsoa itseäni peilistä ja sanoa, "mä olen kaunis!" Timi sanoi että olen selkesti laihtunut ja että näytän hyvältä, se lämmitti mieltäni kovin! Mutta toivon joku päivä että saan käännettyä hänen päänsä, kun kävelen ohi. Mä en halua olla söpö tai kaunis.. Mä haluan olla WAU!! Huomenna mennään Timin kanssa lounaalle, en odota häneltä mitään, mutta samalla odotan jotain..

Kun sanat eivät riitä kertomaan miltä musta tuntuu...

When words are not enough to tell how I feel... 

 

 

They call it midsummer's eve, I call it friday!

Tänään oli juhannus aatto. Kun muut kirjoittelivat facebookiin miten ihanaa heillä on mökillä tai kavereiden kanssa jossain, minä istuin kotona yksin. Päätin alkaa siivota jotta en ahdistuisi ja se oikeastaan onnistui. Mutta heti kun istahdin alas, tajusin miten yksinäinen olin. Mä vihaan tätä päivää. Koko viikon olen koittanut kysellä Timiltä mitä hän tekee juhannuksena ja joka päivä hän on sanonut ettei ole asiaa miettinyt.. Musta tuntuu että hänellä oli jotain suunitelmia, mihin minä en vaan kuulunut ja hän ei sitä minulle uskaltanut kertoa. Tänään oli se ainut päivä, kun mä en halunnut olla yksin ja mä ajattelin että se ihminen tajuaisi sen, mutta ei! Miks mä odotan että se ihminen ikinä huomiois mua 100%.. Mä odotan asioita jotka ei selvästikkään tule tapahtumaan hänen toimesta! Onpa säälittävää! Koko illan olen itkenyt ja ollut erittäin ahdistunut. Se piste sitten tuli vastaan mitä pelkäsin kaikista eniten ja ainut miten sain itseni rauhottumaan oli rauhottavalla. Nyt ei itketä, ei vituta ei harmita.. Tai siis, tottakai harmittaa, mutta osaan nyt käsitellä tunteeni paremmin. Timi oli tänään autolla liikenteessä ja mä ajattelin että se ois tullut yllättää mut ja tupsahtanut mun ovelle, no selkeesti se oli toive ajattelua. Mut mä oikeesti toivon että se yllättäis mut joku päivä, jollain todella kivalla teolla, ilman et mun pitää vihjasta asiasta tai sanoo siitä. Monet sanoo että "ei ne miehet aina tajua" mut on se kumma kun tuntuu että kaikkien muiden miehet tajuaa, paitsi mun. Mikä mussa on vikana..? Mitä mä teen väärin..? Fuck juhannus aatto, tänään on perjantai ja yks hemmetin paska sellainen!!

Hyvä alku, paska loppu!

 

Mä olen huomannut että siitä lähtien kun olen alkanut blogia kirjoittamaan, se on auttanut minua todella paljon. Ajatuksensa ulos tuominen "paperille" helpottaa kummasti. Tänään oli aivan mahtava päivä, aurinko paistoi ja salillekkin raahauduin. Minun piti nähdä Timi ja viettää sen kanssa iltapäivällä yhteistä aikaa. Noh, huonosti kävi ja koko tapaamisesta ei seurannut mitään hyvää. Mä olen koittanut muuttua paremmaksi ja ymmärtäväisemmäksi ihmiseksi. Mutta ei se vaan auta jos yksi muuttuu ja toinen ei. Kun mulla on paha olo/mieli, musta tuntuu etten saa Timiltä tarpeeksi tukea, tai ainakaan sellaista tukea mitä tarvitsen. Mä olen koittanut antaa sille ihmiselle tilaa, mut sit kun mulla on huono olla, niin mä en koskaan kuule niitä sanoja jotka lohduttais. Eikä kaikkeen tarvitakkaan sanoja, joskus halikin riittää. Mut se on varmasti paljon pyydetty! Jos mulla on huono päivä, niin se antaa Timille oikeuden tiuskia mulle, sillä mä olen tiuskinut sille.. Mä en vaan tajua onko se niin vitun vaikeeta ajatella niin että, mulla vaan on paha olla ja tarvitsen tukea. Koska silloin kun hänellä on huono päivä, minä en ota kaikkea henkilökohtaisesti mitä hän minulle sanoo, sillä ymmärrän ettei aina voi olla pelkkää hymyä. Me ollaan nyt nähty tässä vähän väliä ja musta meillä on ollut hauskaa, mutta tänään sitten kuulin että aina kun me nähdään niin on ihan hirveä "fiasko" excuse me, mut mitä..? Ollaanko me oltu ihan eri tapaamisissa.. Meillä on ollut rankka vuosi takana ja elämä ei ole aina ollut ruusuista, mut olis kiva jos voisin tuntea oloni kauniiksi, seksikkääksi ja arvostetuksi hänen seurassaan. Hyvän sään takia, pistin tänään mekon ja pistäydyin kauniiksi, mutta mitään en siitä kuullut. Mulla on todella paska itsetunto, koska en ollenkaan pidä ulkonäöstäni. Itseni mielestä olen ruma, läski ja epäviehättävä. Mä olen 5 kuukauden ajan tehnyt kovaa työtä että olen laihtunut 8kg. Olen itsestäni todella ylpeä, mutta vielä on tehtävä kovasti töitä, jotta pääsen tavoitteeseeni. Mä olen läheisriippuvainen ja olen koko kesäkuun taistellut ja koittanut selvitä yksin. Ja voin kyllä ylpeästi sanoa että olen siinä onnistunut. Mutta just nyt haluan huomiota enkä sitä saa.. Pelkään että menen etsimään sitä sellaisesta paikasta mistä minun ei pitäisi, and then what..? Kuten tossa alussa jo kerroin, tänään oli kaunis päivä, aurinko paistoi ja siihen se sit jäikin!

Nopeet syö hitaat..

Niinkuin jo facebookissa huutelin että uusia vaatteita olisin vailla ja luovutan tässä samalla minulle liian pienet/isot vaatteet pois. Tässä osa vaatteista ja loput tulee myöhemmin tällä viikolla, kunhan ehdin hakemaan niitä kellarista. (Toivoisin että kaikki varaukset tehtäisiin täällä, ei facebookissa ja kaikki yliviivatut ovat varattuja)

 

Keltainen Zara Basic mekko/M koko

 

Lila Gina tricot farkut/ 33 koko

 

Dolce & Gabbana farkut/ 33 koko

 

Musta Vila toppi/ S koko

 

Harmaa Onlyn paita/ S koko

 

Valkoinen MicMac liivi/ S koko

 

Thaimaasta ostettu laukku

 

Musta Ed Hardy toppi/ L koko (Minusta on taas enemmän S/M koko)

 

Musta Seppälän pitkä toppi/ S koko (Menee myös M kokoselle, venyvää kangasta)

 

Musta Onlyn lengginssihousut/ W 30 L 34 (Taskuttomat)

 

Turkoosi löysä paita/ L koko

 

Mustat MicMac sortsit/ M koko

 

Onlyn farkku hame/ 38 koko

 

Onlyn farkku hame/ 38 koko

 

Sininen Onlyn mekko/ S koko