Every day is a different day!: Kaikki palat loksahtavat paikoilleen aikanaan!

En ole kolmeen päivään käynyt salilla ja se harmittaa, mut juuri nyt ei vaan tunnu siltä että halusin salille. Tänään näin ystäväni Vivikan keskustassa. Ensin kiersimme kauppoja ja koitimme löytää jotain mukavaa ja niin löysimmekin.. Minä löysin, sormuksen, hameen, housut ja kahdet legginssit. Vivika löysi.. Öö, ei mitään! Aivan Vivika päätti olla pihi eikä tuhlannut yhtään rahaa, sen sijaan minä tuhlasin melkein 80€ vaatteisiin! Jotenkin oli tooodella ihanaa shoppailla, kun tajusin kuinka paljon olen laihtunut. Mieti että mä ostin vielä joulu-tammikuussa vaatteita jotka olivat kokoa 40-42 eli L koko. Ja tänään astuin kauppaan ja olin ihan sata varma et M/L on mun koko ja BOOM, ei ollutkaan, vaan S, can you believe that..? I know I didn't!! Kun olimme menossa syömään forumin ala kertaan törmäsimme Jeanetteen, Vickiin ja pikku Jackyyn. He olivat jo syömässä joten lyöttäydyimme heidän seuraan. Ruuan jälkeen jatkoimme kiertämistä. Aika alkoi olemaan jo paljon joten lähdimme kävelemään kohti bussipysäkkiä. Bussipysäkillä tuli sellainen fiilis ettei vielä halunnut lähteä kotiin, joten istahdimme bussipysäkin penkille ja juttelimme. Juteltuani Vivikan kanssa tajusin tiettyjä asioita. Minusta tuntuu välillä todella kurjalta purkaa pahaa oloani kaikille ystävilleni, mutta aina kun niin teen, tajuan aina uusia asioita ja näen selkeemmin.

On tiettyjä asioita mitä odotan miehen tekevän tai sanovan, mutta Timin kanssa sellaiset asiat eivät vaan ole itsestään selvyys vaan niitä pitää pyytää tai niistä pitää huomauttaa erikseen. Se on asia mikä minua ärsyttää henkilö kohtaisesti. Tiedän että kaikki miehet eivät ole romanttisia, mutta pieni efortti ei varmaan tapa! Musta on kiva kun mies sanoo jotain kaunista ja suloista. Jutelessa ystäväni kanssa aloin muistelemaan syntymäpäivääni. Timi toi minulle gerberoita, kakkua, limua ja kortin. Löysin ne keittiöstäni kun pääsin kotiin, mikä oli aivan ihana yllätys. Illalla menimme sitten käymään lintsillä. Hänen syntymäpäivänään vein hänet syömään ja leffaan. Sitten olin järjestänyt että saman viikon perjantaina menisimme syömään ja siellä odottaisi hänen ystävänsä. Kaikki tämä oli yllätys mistä hän ei tiennyt mitään. Kaikki tämä minä suunnittelin miehelle jota minä rakastan. Ystävien kanssa lounastaminen ei kuitenkaan onnistunut, koska Timi ilmoitti että hänellä on silloin joku työ juttu. Joten peruutin kaikki. Mutta olin sentään nähnyt vaivaa.. Olen todella pitkään ollut katkera Timin exälle, sillä hänen syntymäpäivänä, Timi yllätti hänet viemällä sen laivalle ja illalla viemällä hänet baariin missä odotti kaikki hänen ystävänsä. En pyydä samaa, mutta oisin vain toivonut että muhun oltaisiin nähty yhtä paljon vaivaa! Tuli vaan sellainen tunne että, ei hän minua rakasta! Hän näkisi takiani enemmän vaivaa jos hän rakastaisi. Hän yrittäisi kovemmin ja osoittaisi enemmän kiinnostusta, jos rakastaisi. Hän välittää, mutta ei rakasta!

Päästyäni kotiin, pistin Timille viestiä että ehkä meidän on aika pitää pieni "tauko" ettei soitella eikä viesteillä vähään aikaan. Saan rauhassa käsitellä tunteitani ja muutoksia minun elämässäni. En tiedä pitäskö iloita vai itkeä tästä elämän muutoksesta, mutta sen näkee sitten aikanaan! Herra päätti ottaa nokkiinsa ja se viesti mikä sieltä tuli takas, oli kaikkea muuta kuin kannustava! Missä oli se tuki/kannustus..? Tää on just tätä mun elämää, just kun mä pääsin yhdestä vaivasta called masennus, tuli kolme uutta vaivaa.. Fuck this shit! Mut eteenpäin mennään ja jyrätään kaikki mikä on tiellä, coz you can't stop me now!