They call it midsummer's eve, I call it friday!

Tänään oli juhannus aatto. Kun muut kirjoittelivat facebookiin miten ihanaa heillä on mökillä tai kavereiden kanssa jossain, minä istuin kotona yksin. Päätin alkaa siivota jotta en ahdistuisi ja se oikeastaan onnistui. Mutta heti kun istahdin alas, tajusin miten yksinäinen olin. Mä vihaan tätä päivää. Koko viikon olen koittanut kysellä Timiltä mitä hän tekee juhannuksena ja joka päivä hän on sanonut ettei ole asiaa miettinyt.. Musta tuntuu että hänellä oli jotain suunitelmia, mihin minä en vaan kuulunut ja hän ei sitä minulle uskaltanut kertoa. Tänään oli se ainut päivä, kun mä en halunnut olla yksin ja mä ajattelin että se ihminen tajuaisi sen, mutta ei! Miks mä odotan että se ihminen ikinä huomiois mua 100%.. Mä odotan asioita jotka ei selvästikkään tule tapahtumaan hänen toimesta! Onpa säälittävää! Koko illan olen itkenyt ja ollut erittäin ahdistunut. Se piste sitten tuli vastaan mitä pelkäsin kaikista eniten ja ainut miten sain itseni rauhottumaan oli rauhottavalla. Nyt ei itketä, ei vituta ei harmita.. Tai siis, tottakai harmittaa, mutta osaan nyt käsitellä tunteeni paremmin. Timi oli tänään autolla liikenteessä ja mä ajattelin että se ois tullut yllättää mut ja tupsahtanut mun ovelle, no selkeesti se oli toive ajattelua. Mut mä oikeesti toivon että se yllättäis mut joku päivä, jollain todella kivalla teolla, ilman et mun pitää vihjasta asiasta tai sanoo siitä. Monet sanoo että "ei ne miehet aina tajua" mut on se kumma kun tuntuu että kaikkien muiden miehet tajuaa, paitsi mun. Mikä mussa on vikana..? Mitä mä teen väärin..? Fuck juhannus aatto, tänään on perjantai ja yks hemmetin paska sellainen!!