Happy Halloween!

Tänään koittaa kauan odotettu halloween juhlat. Näistä on stressattu ja nähty niin paljon vaivaa, et ihmisten on paree arvostaa. Taas  hirveellä kiireellä tehtiin ruuat ja siivottiin. Tällä kertaa en emme olleen aikataulusta jäljessä niin pahasti. Juhlat meni sujuvasti ja meillä oli hurjan hauskaa. Ihmiset jotka saapuivat olivat pukeutuneet ja oli ihana nähdä ihmisten luovia pukuja. Meillä oli talossa Lilo, Pärski, Minnie, Tiikeri, Esmeralda, Hullu hatuntekijä, Hertta kuningatar, Jack Sparrow, Aristokraateista kissa ja hovimestari ja monia muita. Juhlat jatkuivat kahteentoista asti, jonka jälkeen siirryimme ensin Tivoliin. Huonon menon takia lähdimme Tivolista Onnelaan jossa olimme melkein pilkkuun asti. Mua aina stressaa ihan hirveesti pitää juhlia, sillä tuntuu aina että ihmiset eivät osaisi arvostaa sitä kaikkea mitä teen, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa sellainen olo et sain edes jotain arvostusta. Oli kyllä ihana saada kaikki ystävät koolle, mutta päätin etten enään pidä mitään juhlia. Seuraavat juhlat mitkä pidän on poikani 3-vuotis syntymäpäivät ja omani.

Huomasin tänään että vaikka en ole mikään siivous hullu ja välillä asuntoni näyttää hieman sotkuiselta, niin en kyllä ikinä voisi asua toisen ihmisen kanssa, varsinkaan kämppiksen. Mua jotenkin ällöttää se että ihmiset ei aina tajua että jos sotkevat, niin myös siivoovat. Ennen juhlieni alkua keittiöni näytti aivan kamalalta, siis kermaa oli vaikka ja missä ja kaikki astiat ja roskat oltiin vain jätetty ympäriinsä. Kiitos toki leivonta avusta, mutta pieni hienovaraisuus ei olisi pahitteeksi. Ehkä mä itse olen vaan sellainen ihminen että jos olen jonkun toisen luona ja syödään tai tehdään jotain, niin mä aina siivoaan omat jälkeni. Se on minulle opetettu ja äitini olisi yhä raivona jos emme veljeni kanssa tekisi niin. Koska ne kuuluvat hyviin käytöstapoihin. Käytöstavoista kun olemme nyt puhuneet.  

Esmeralda & Minnie

Lilo & Minnie

Tikru

Minnie & Tikru

Pärsky, Edgar, Laura, Minnie & Hullu hatuntekijä

 

Hullu hatuntekijä, pärsky, Edgar, Laura & Minnie

Timi ja sen kaveri

Kun asuimme Timin kanssa erillään ennen kuin muutimme yhteen, olimme molemmat todella siistejä. Timin asunto oli aina siisti ja aina kun sinne menin, sitä oli kiva jättää siistiin kuntoon. Siivoilin aina sen laatikoita yms minkä kerkesin. Ja oma kotini näytti aina siltä etten muuta tekisi kuin siivoaisi päivät pitkät. En voi sietää sotkua. Mut sitten kun masennuin ja kodin siistinä pitäminen ei ollut enään ykkösenä, niin huomasin kuinka sotkuinen osasin olla. Timi kun oli siisti, niin sitä häiritse se etten siivonnut. Ymmärrän kyllä täysin, sotku on rumaa. Nyt kun ei ole enään masennusta ja kaikki on taas hyvin, niin välillä miettii et mitä ihmettä sitä on silloin kelannut et on päästäny asuntonsa siihen kuntoon. Mutta kun on sairas, sitä ei ensimmäisenä mieti, miltä mun koti näyttää! Olen tässä tehnyt hirveesti itse tutkiskelua ja välillä kyllä huomaan että Timille olisi kyllä kiitoksen paikka, siitä kuinka paljon hän auttoi ja teki, koska minua rakasti. Harmi vain ettei rakasta enään! 

 

Puhtaus!

Pysähdy ja katso ympärillesi

Mä olin jo tänään perjantaissa, mut sit heräsin todellisuuteen. Onneks se on jo huomenna, tosin huomenna on hirveesti siivottavaa ja leivottavaa. Lauantai on mun "not so scary" juhlat, joten paljon on tehtävää! Ajattelin että tänään olisin jotain ehtinyt, no en ehtinyt! Kotiin päästyäni ehdin tehdä mulle ja pojalle ruokaa, pestä pyykkiä ja leikkiä legoilla. Sit olikin kauan odotettu sauna. Poika rakastaa sauna päiviä. Se odottaa sitä kuin kuuta nousevaa. No on se sauna aika jeesh! Huh, jotenkin olen vaan niin kypsä tätä viikkoa. Jos en itse pitäis mitään juhlia, ottaisin koko viikon chillisti. Istuisin koko viikonlopun neljän seinän sisällä ja vaan olisin. Kattoisin leffoja, söisin roska ruokaa ja lukisin kirjaa. Just niin perus erakko kun vain voi olla. Mä varmaan sulkisin puhelimenikin. Koko ajan on menty ja tultu ja taas menty. Jotenkin musta tuntuu et mä halua pysähtyy hetkeksi. Joskus on hyvä pysähtyä. Se että on mennyt lujaa, on hyvä asia, olen nähnyt ystäviäni taukoamatta, olen nauttinut elämästä kaikin puolin, käynyt bilettämässä ja tehnyt kovasti töitä. Ja kyllä mä myönnän et se oli hyvä mulle, mut nyt mä tarviin aika lisän. Mut just nyt mä olen todella onnellinen missä mä seison. Ja just tällä hetkellä en haluais seistä kenenkään muun kengissä.

Haluaisit varmasti, että lapsesi olisi hyvin kasvatettu. Se ei ole erityisen vaikeaa. Ongelmana on vain se, että sinun itsesi on oltava hyvin kasvatettu..

Kuten kaikki varmasti tietävät, työskentelen päiväkodissa ja nyt on noussut pintaan lasten käytöstavat sekä vapaa kasvatus. Mitäs mieltä olette nyky lasten/nuorten käytöstavoista..?!? Olemme töypaikallani puhuneet siitä kuinka ennen, lapset kunnioittivat aikuisia, opettajia sekä vanhoja ihmisiä. Lapsilla oli käytöstavat. Osattiin sano kiitos, ole hyvä, saisinko ja voisinko. Nykyään yleisin sana on ANNA! Siis että mitä..? Mihin on jäänyt se että vanhemmat vaativat lapsiltaan kunnioitusta sekä hyviä käytöstapoja. Musta on todella surullista että kun lapsella ei ole käytöstapoja, niin heti lasta haukutaan. Ehkä pitäs kääntyä sen ihmisen puoleen joka on tämän lapsen kasvattanut, ehkä hän on se ongelma. Meidän päiväkodissamme koitetaan hirveesti työstää tätä asiaa. Sillä käytöstavat eivät ole pahitteeksi. Jos lapselta ei odota mitään se ei myöskään tule antamaan sinulle mitään. Kun odotat ja vaadit lapselta asioita, hän osaa arvostaa aikuista enemmän. Olen itse äiti, kohta 3-vuotiaalle pojalle. Olen äitinä hyvin jämäkkä ja joissain asioissa hyvin ankara. Mutta uskon että rajat on rakkautta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö osaisi osoittaa lapselleni rakkautta ja ettenkö rakastaisi häntä. Uskon juuri siihen että vanhemmat ovat ankaria juuri silloin, kun he sinua rakastavat. Mutta olla liian ankara on myös huono asia. Se taas voi aiheuttaa pelkoa ja traumoja. Pitäisi osata löytää kultainen keskitie. Helpommin sanottu kuin tehty! Kyse ei kuitenkaan aina ole se verbaalinen käyttäytyminen. Myös huonoihin käytöstapoihin kuuluu, huutaminen, muiden kiusaaminen, vanhempien tai muiden aikuisten pompottelu ja se että lapsilla ei ole minkään näköisiä ruokatapoja. Kaikki nuo kuuluvat huonoihin tapoihin. Jos lapselle antaa pikku sormen, se ihan oikeesti vie koko käden. Siinä vaiheessa saada kontrolli taka haltuun voi olla hyvin hankalaa. Suomessa kajoaminen on kieletty, mutta monissa muissa maissa sitä ei katsota niin pahalla kuin suomessa. Joten kysynpä teiltä, onko ulkomaalaisilla lapsilla paremmat käytöstavat..? Kunnioittavatko he vanhempiaan ja muita aikuisia enemmän kuin suomalaiset lapset..? Muistan joskus nuorempana kuulleeni miten jotkut lapset/nuoret puhuivat vanhemmilleen ja minusta se oli aika surullista. Sitä ei silloin toki osannut ajatella samalla tavalla kuin nyt, kun olen äiti. Mutta silti itse en olisi ikinä kyennyt sanomaan äidilleni vastaan. Olen kerran elämässäni sanonut äidilleni että "ole hiljaa" ja muistan kuinka juoksin huoneeseeni piiloon, sillä pelkäsin miten äitini olisi siihen reagoinut. Nyt kun itse olen äiti, ymmärrän sen paremmin. En ikinä haluaisi kuulla poikani sanovat minulle mitään loukkaavaa tai että hän soittaisi minulle suutaan. Minä hänet tähän maailmaan olen tuonut, joten paree olla jonkinlainen kunnioitus minua kohtaan! Tietty saa kiukutella ja saa osoittaa tunteita, kunhan ne ei vahingoita ketään. Minun puolestani jos sinulla on paha mieli, niin huuda ja potki seinää jos siltä tuntuu, kunhan et minuun koske. Syy miksi kirjoitan kerrankin vähän erilaisesta aiheesta on se että haluan kuulla muiden mielipiteitä tästä aiheesta. Mikä siis meni vikaan..? Tämä aihe on sellainen ettei ole väärää tai oikeaa vastausta.

6 keinoa opettaa lapsille hyviä käytöstapoja

•  Kun lapselle tarjoaa jotakin, olisi hyvä opettaa hänet kiittämään tai kieltäytymään sanoin. "Ei kiitos", tai "kyllä, kiitos" ovat käytöksen opettelun kannalta parempia, kuin hiljainen pään nyökyttäminen tai puistaminen. 
• Kotoa poistuttaessa tai sinne saavuttaessa lapsen olisi hyvä ilmoittaa liikkeistään sanallisesti. Tervehdys on mukavampi tapa kuin jättää lappu pöydälle.
•  Lapsi on hyvä opettaa jakamaan pienestä pitäen. Esimerkiksi ruokailutilanteet ovat hyvä ympäristö harjoitella jakamista. Kun lapsi ruokailee perheen seurassa, tarjotkaa muillekin samaa, kuin mitä itse syötte. Tai jos lapsi haluaa välipalaa, hänelle voi opettaa, että on kohteliasta tiedustella toisilta, haluaisivatko muut ottaa myös välipalaa. 
• Lapsille voi opettaa oman paikkansa siistimisen ruokailun jälkeen. Lapsikin voi viedä omat astiansa tiskiin, kunhan hän on tarpeeksi vanha siihen. Yleensä ottaen omien jälkien siivoamisen opettelu on tärkeää, sillä yleensä tapa säilyy vanhempanakin. 
• Lapselle on hyvä opettaa kunnioittamaan toisen omaa tilaa. Jos lapsi ryntää vaikkapa vanhempiensa makuuhuoneeseen kun ovi on kiinni, tapa olisi hyvä muuttaa kohteliaammaksi. Lapsen voi opettaa koputtamaan oveen ja kysymään, voisiko hän tulla sisään. 
•  Lapselle ei kannata antaa mallia negatiivisesta puhetyylistä. Jos hän puhuu sinulle ilkeästi, suhtaudu asiaan rauhallisesti mutta jämäkästi. Ketään ei saa nimitellä eikä uhkailla. 

Linkkejä:  Libero - hyvät tavat & Kohteliaaksi opetteleminen

Sydänystävä..!?!

Tänään olin taas niin väsynyt aamulla, et huh! Olin tallentanut erilaiset äidit sarjan jakson, joten katsoin sen aamulla, ennen lähtöäni. Duunissa oli taas perus päivä ja pääsin ihka ensimmäiseen hyve keskusteluun. Duunin jälkeen menin suoraan keskustaan tapaamaan ystävääni Labbaa. Olin varmasti hyvin viehättävän räjähtäneen näköinen. Mentiin sitten pizza hutiin syömään. Ikäväkseni sain kuulla erittäin ikävän ja järkyttävän uutisen. Oli kyllä hieman mieli maassa, mutta olin silti hyvin onnellinen että näin Labban. On vaan ihmisiä joiden kanssa klikkaa heti ja Labba on juuri sellainen. Me ei olla tunnettu kovinkaan kauan, ehkä kuukauden tai vähän päälle ja ollaan nähty kaksi kertaa, mut se ihminen ymmärtää mua ja mä sitä. Ihan uskomatonta miten voi näinkin lyhyeen ajan jälkeen klikata. Mä stressasin hirveesti sitä Stephanien lähtöä sinne jenkkeihin, sillä mietin et jos mulla ei ole Stephanie auttamassa mua huonona päivänä, niin kukas sitten. Ja mä pyysin ja rukoilin jumalalta ystävää joka olis siinä, kun mä tarviin ja mä olisin siinä kun hän tarvii.. Nyt musta tuntuu et mä olen sen löytäny.. Labba! Mä muistan pari kuukautta sitten sanoneeni Stephanielle, et jumala tulee antaa mulle jonkun sen tilalle, mut mä en tiedä sitä vielä. Ja oikeassahan mä olin, koskaan ei voi tietää mitä jumala tekee sun elämässä. Mä kovasti toivon et musta ja Labbasta oikeesti tulee sydänystäviä, sillä se on todella huippu tyyppi. On se niin surullista kun kaikilla on aina hirveen kiire ja kukaan ei ehdi nähdä, kai sitä on priorisoitava asiat ja tehtävä aikaa/tilaa ystäville.

Bye bye Stephanie!

Herättyäni tänään oli kyllä todella hidas olo. Jotenkin ei jaksanut tehdä mitään. Olisin halunnut jäädä kotiin hengailee, mutta kun ei. Piti mennä tekemään koulutyötä loukkalaisteni kanssa pasilan kirjastolle. Ennen lähtöäni juttelin ystäväni Maribelin kanssa ja siinä unohdin tarkistaa oliko mulla avaimia mukana. Päätin lähteä siis pyörällä ja suljin oven. Päästyäni kirjastoon teimme koulutyön ja saatuamme sen valmiiksi pyöräilin takaisin kotiin. Koti ovella huomasin sitten että olin unohtanut avaimeni kotiin. Koitin soitella naapurilleni, mutta hän ei vastannut, päästyäni rappuun kävin koputtelemassa ovelle, mutta eivät olleet kotona. Päätin laittaa heille sitten viestiä sillä aikaa kun istuin rapussa. Soitin Timille joka piti mulle hetken aikaa seuraa. Päätin sitten kokeilla soittaa ystävälleni Sophialle joka asuu tuossa kiven heiton päässä, olisiko hän kotona. Onnekseni hän oli ja menin sinne odottamaan naapurini paluuta kotiin. Ehdin olla noin puolisen tuntia Sophialla ja sainkin viestiä että naapurini on kotona. Mä olen niin huono tässä, mä en tajua miten mä aina unohdan avaimeni. Pitäs huolehtia paremmin. Varsinkin nyt kun asun yksin eikä Timillä enään ole meille avainta. Kiitän kyllä suuresti naapureitani että ne aina pelastaa mut. Pitää ens viikolla viedä heille jotain kiitokseksi. Päästyäni vihdoin ja viimein kotiin, suuntasin suihkuun ja piti pikasesti valmistautua illan juhlia varten. Tänään pidettiin Stephanien läksiäiset. Kun olin valmis suuntasin tuonne vesisateeseen ja vihdoin ja viimein pääsin Stephanielle. Päästyäni sinne, sinne alkoi ilmestymään muitakin. Hieman ennen yhtätoista lähdimme Stephanielta Club Vaticaniin. Siellä vasta alkoi kunnon pirskeet! Tapasin siellä myös pari vanhaa tuttavaa ja työkaverini Grissen. Meillä oli kyllä todella hauskaa. Illan saldo oli kolme lasia skumppaa, neljä jekkupommia, yksi salmari shotti ja kolme karpalo vodkaa. Huh, on siinäkin saldo! Hieman ennen kl 3 lähdimme Vaticanista ja suuntasimme mäkkiin syömään ja sieltä lähdin sitten kotiin.

Illan look

Kippis!

Solomon, Stephanie, Frida & Odd

Minä & Grisse

Minä & Antti

Jeij!

Perjantai it is!

Tänään menin töihin myöhemmin, joten sain nukkua hieman  pitempään kuin normaalisti. On taas ollut niin pitkä viikko et ihanaa et on perjantai. Pääsin viideltä töistä ja suuntasin kotiin. Kotona sit chillailin ja pähkäilin mitä sitä tekis. Sovin sitten ystäväni Nikon kanssa että lähdemme Motellettiin parille ja ollaan sivistyneesti. Iltaa kohden lähdin Motellettiin jossa istuimme iltaa Nikon kanssa, kunnes törmäsimme siellä ystäviimme Adaan ja Joonakseen. Istuimme heidän kanssaa hetken kunnes he päättivät lähtee jatkaa Tivoliin. Istuessamme Nikon kanssa törmäsin "koulu pikkusiskooni." En tiedä onko muiden kouluissa ollut sellaisia kuin Koulukummit, mutta heitä me kutsumme koulu pikkusiskoiksi. Oli kyllä todella ihanaa, mutta jäätävää nähdä Sophie, josta oli kasvanut ihanan upea nainen. Mitä ihmettä, ei 92 ja 94-syntyneet voi olla jo aikuisia. Juttelimme hetken aikaa Sophien ja hänen ystävänsä kanssa ja sitten lähdimme Nikon kanssa kotiin.

Niko

Ada, Joonas, Niko & Minä

Minä & Sophie

Mes petites sœurs!

Chillisti keskellä viikkoa!

Mulla on ongelma.. No kelläpä ei olis, mut mun ongelma on se että mä nukun hyvin huonosti. Mä saan nopeasti unta, mut sit mä herään joka kerta kun mä käännyn. Ennen mun ongelma oli se etten saanut edes unta, saatoin pyöriä monta tuntia ennen kuin sain unta. Mut silloin kyllä tiesin mistä se johtui. Oli hieman masennusta enkä ollut vielä tottunut nukkumaan yksin. Nyt yksin nukkuminen ei enään haittaa, vai haittaako..? Musta tuntuu et mun aivot ja mun alitajunta ei olla ihan samalla kartalla. Miten  mä saan noi kaksi vetämään yhtä köyttä..? Mä oon joka päivä tällä viikolla nukahtanut kl 20 joka on tarkoittanut sitä että olen saanut nukkua noin yhdeksän tuntia. Ja arvatkaa vaan olenko silti väsynyt aamulla. Miksi..? Tänään kuitenkin oli työ päivä. Duunissa piti olla kl 9 ja sitten lähdimme viiden lapsen kanssa retkelle. Teime retken hakaniemen torille ja kävimme tutustumassa kauppahalliin. Retki oli lasten mielestä kiva ja jännä. Osa lapsista ei ollut ikinä kulkenut bussilla koko elämänsä aikana, joten bussilla kulkeminen oli jo itsessään hyvin jännää. Ostin kauppahallista juustokakun joka makso 5€.. Oli se kyllä aika hyvää, mutta tuo hinta oli ihan hirvee. Sitten olikin aika palata päiväkotiin jotta lapset saisivat syödä lounaan ja nukkumaan. Lapsia oli tänään koko talossa niin vähän sillä tänään alkoi koululaisilla syysloma vko. Duunista pääsin kl 17 ja suuntasin bussilla suoraan keskustaan. Siellä sit näin ystäväni Satun. Kävimme kahvittelemassa kampissa ja sitten kiersimme muutaman kaupan. Kävelimme sitten kaisaniemeen jossa kävimme euro kaupassa ja sitten menimme forumiin naamiais kauppaan. Naamiais kaupassa löysin itselleni korvat ja nenän siihen mun halloween asuun, mutta arvatkaa vaan mahtuiko se nenä tähän minun afrikkalaiseen nenääni! Tosi kiva nenä, en ois halunnukkaan! Tämän vkon sali treeni on nolla. Mä en vaan jaksa mennä ja todella masentavaa on se et kun menet töihin on pimeetä, kun pääset töistä on pimeetä.. Niinkuin aikaisemmin jo valitin, I NEED LIGHT!! Multa jäi sauna tänään välistä ja nyt tosiaan harmittaa. No ens viikkoon sitten. Huomenna vielä pitäs jaksaa ja sit viikonloppu alkaa. Whee! Huomenna onneks alkaa työt vasta 10.45 eli saan nukkua!

Butterick's

Euro kauppa

 

Minniee korvat & nenä

Tiger

Tiimari

Aschan kahvila

Maanantai, miksi tulit jo niin äkkiä..!?!

Tässä on nyt eletty 24 vuotta ja opittu se että viikossa on 7 päivää ja että sunnuntai jälkeen tulee maanantai.. No miksi helvetissä joka maanantai on aina yhtä tuskanen..? Ei niinkuin sitä ei tietäs et se aina tulee. Mä oon miettinyt et jos musta ikinä tulee presidentti, (mikä on aika epätodennäköistä) niin työpäivät olisivat neljä päivää, jolloin meillä olisi kolmen päivän pituinen viikonloppu! Eikö olis hyvä..? Mä olen vaan niin uupunut, onnellinen mutta uupunut. En mä sitä sano etteikö ole ihanaa mennä töihin katselemaan ja hoivaamaan "meidän vauvoja" mut työ ajat tosiaan voisivat olla 11-15. Mä tulen heräämään tällä viikolla kolmena päivänä 5.30.. Eih, ei oo kyl ihan normaali aika. Kohta muuten kelloja siirretään taakse.. Eteen.. Hetkinen, minne niitä nyt siirretään.. Niin siis taaksepäin. Eli kaikki muistaa sit 28.10 siirtää kelloja! Toki kellot vois siirtää roskikseen ja nukkuu niin paljon kun haluaa. Jooo, ja rahaa tulis tekemällä "ei yhtään mitään." On mullakin hyvät toive ajattelut, no aina on hyvä elää toivossa, eikö..!?!

Tänään oli taas mukava ja hyvä päivä töissä. On se vaan huippua tulla töihin kun kaikki haluaa halia! I love hugging!! Ja sit huipennukseksi tänään oli terapia. Onko se vähän outoa et mä olen fiilareissa siitä et nään terapeuttini..? Jotenkin nyt kun elämä rullaa hyvin ja olen onnellinen, niin tuntuu oudolta mennä sinne, mut silti en sitä halua lopettaa, sillä terapeuttini on kyllä maailman huipuin. Se aina kysyy multa et asteikolla 1-10 missä sitä seistään. Tänään seistiin 9 kohdalla. Mä muistan vielä joskus kun sitä on seisty 1-6 välillä, hui niitä aikoja! Onneksi ne on vaan yksi karu muisto, minkä voi työntää mahdollisimman kauas. Numero 9 vastaa sitä et mulla on katto pään päällä, mulla on ystäviä, mulla on työpaikka = rahaa, poika voi mainiosti, mua rakastetaan ja mä olen perus terve. Mut kaikkein suurin asia mikä siihen sisältyy on se et mä olen onnellinen, tyytyväinen elämääni, musta on tullut rohkee ja mä pärjään itsekseni. Terapiassa meni todella hyvin ja joka kerta kun mä sinne menen mä tajuan et jokaiseen ongelmaan on ratkaisu. Mun pitää vaan tehdä kovasti töitä jotta saan mitä haluan. Life ain't easy, voi kun olis!

Illalla soiteltiin sit Timin kanssa, kun halusin kysellä siltä saliin liittyvistä asioista apua. Hyvinhän se puhelu meni, v***n hyvin, NOOT! Musta tuntuu et se ei ollut valmis.. Tai no kuka mä oon mennä sanoo mitään, en mä sen päässä liiku. Se ihminen sanoo mulle et mä oon sen parhaimpia ystäviä, mut sit se puhuu mulle alentavasti. Päätin etten soita tai ole missään yhteyksissä koko ihmiseen. Jos se haluu puhua, sillä on mun numero ja se tietää mistä mut tavoittaa. Mä olen kaikin puolin koittanut antaa sille tilaa ja olla ystävällinen ja saada se hymyilee/nauraa. Mä en enään tiedä mitä mun pitäs tehdä. Jos mua loukkaa jokin asia, mä yleensä sanon sen heti, silloin vältytään seläntakana puhumisesta ja muusta draamasta. Mut Timille kun kertoo että hänen sanansa ovat tavalla tai toisella loukanneet minua, niin hän ei ole vilpittömästi pahoillaan.. For god sake, hän ei ole pahoillaan ollenkaan. Se vähän aikaa sit sano mulle et kun mä en ole sen elämässä niin sen elämä on "drama free!" Ehkä mun on vaan kokonaan päästettävä mun parhaasta ystävästi irti. Mä olen aina ajatellut et oltiimme yhdessä tai ei, mä haluun et me ollaan ystäviä, sillä se oli mun parasystävä ennen kun me alettiin seurustelee. Ne sanoo, et kun sä rakastat jotain, sä päästät irti. Ja just nyt mä rakastan sitä ihmistä todella paljon, et jos mä en tee sitä onnelliseksi, jos mä ahdistan  sitä ja en oo sille hyväksi, sit mun on lähdettävä pois. Ihan sama vaikka mä lähtisin, se tulee aina olemaan mun sydämessä mun parasystävä!

Nyt kun olen lässyttänyt tänne kaikkea kivaa, niin saanko valittaa..!?! Hyvä suomi, mikä tää pimeys on..? Ihan oikeesti, mä tarviin valoa, en mä voi toimia täällä. Tää on ihan hirveetä et viel kl 8 aamulla on pimeetä ja kl 18 on pimeetä.. Siis missä välissä mun pitäs nähdä aurinkoa..? Arg, mä en kestä pimeyttä, mulle on ihan sama sataako vai ei, koska mä oon ihan lapsi kun saan pistää kumisaappaat jalkaan. Mulle on ihan sama onko kylmä, voin pukea vaatetta päälle, mut sit pimeys on asia jonka kanssa en yksinkertaisesti pysty toimimaan. Eli jos joku tietää sen katkaisijan josta saisi sitä valoa tähän maahan, niin äkkiä päälle!!

Sunday chilling!

Miten tää herääminen on näin vaikeeta joka aamu.. Joko se viikko jo meni..!?! Tänään ei kyllä huvittanut tehdä mitään, paitsi koomata kotona. Herättyäni kävin suihkussa ja kävin naapurilla tekee hiukset, sit kävin kaupassa ja kotiin tullessa Alexandra odotti jo ovella. Alexandra ja pieni Kimora tulivat koomaa kanssani. Katsoimme Stomp the Yard & Step Up 3D elokuvat syöden poppareita. Oli taas ihana sunnuntai päivä. Yleensä sunnuntai päivät on pahimpia, joten oli kivaa saada seuraa, kun itse olen liian laiska menemään minnekkään. Nyt taitaa olla tämä viikko takana, ensi viikkoa odotellessa.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille lukijoille, pitäkää mieli virkeänä!