Kesä on täällä!

Apua, en oo kirjoittanut tänne kohta viiteen viikkoon. Huh, aika menee välillä niin nopeesti ohi, ettei tajuakkaan. Tää kesä on ollut niin villi etten mä ole hirveesti saanut aikaa pysähtyä. Koko ajan ollut tulossa tai menossa. Mä en edes tiedä mistä taas aloittaa, kun kaikkea on tapahtunut. No viimeksi kun tänne jotain kirjoitin niin oli mun syntymäpäivänä.

No syntymäpäivä juhlat menivät hyvin. Käytiin Memphiksessä syömässä suurella "nekru" porukalla. Siis voitte kuvitella miten paljon meistä lähti ääntä ja kuinka paljon me riehuttiin. Memphiksen jälkeen osa porukasta siirty Circukseen ja osa meni Vaticaniin. No mulla meni 170€ juomiin illan aikana. Seuraavana päivänä olikin sen mukainen olo. Mutta kivaa oli ja mä rakastan mun ystäviä valtavasti.

Mitä muuta mä nyt sit oon tehnyt tämän kesän aikana.. No aika lailla nähnyt ystäviä, käynyt baareissa.. Josta tulikin mieleen kävin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen Tigerissa. Olipas mielenkiintoinen kokemus. Ja sit tietenkin olin isolla porukalla Kaivohuoneen beach parteyssä. Tuntuu et koko toukokuun ja kesäkuun alusta mä en oo tehnyt mitään muuta kun juossu baareissa kun on ollut vapaata. Huoh, mitä iloa on treenaa itsensä kesäkuntoon jos kesällä sit lihoo..!?! Ajan haaskausta! Mulle on tullut melkeen 5kg takas, mä en kestä, eikä mulla ole nyt mitään motivaatiota treenaa tai tehdä yhtään mitään liikuntaa. Missä olet motivaatio, mä tarvitsen sua kipeesti..!?! No nyt olen ollut 2 vkoa käymättä yhtään missään ja minimoinut alkoholin käytön. Nyt kulutetaan tää kaikki pois.

Ajatella että kohta kesäkuu on ohi ja me siirrymme heinäkuuhun. Kääk, kohta tääkin kesäloma on ohi. Eli nyt nauttimaan kaikesta mitä tällä kesällä on tarjota mulle. Pitkään mä etsin onnellisuutta, nyt mä löysin sen! Parhaimmat hetket tästä kesästä on ollut se että on saanut viettää pojan kanssa niin paljon aikaa. Käytiin jopa lintsillä. Poikakin on jo nyt 3 vuotias ja elämä on täynnä yllätyksiä.

It Took 25 Years To Look This Good!!

Toukokuu on mun kuukausi!

Whoo, taas on kolme viikkoa vierähtänyt. Mulla on ollut niin paljon kiireitä et tänne kirjoittaminen on kyllä valitettavasti jäänyt. No mutta mistä mä nyt aloittaisin... No remontin ja sisustuksen suhteen ollaan päästy eteenpäin.. Makuuhuone on nyt virallisesti valmis. Olohuoneeseen saatiin kasattua uusi tv-taso ja eteinen on viittä vailla valmis. Tää nyt ei ihan valmistu aikataulun mukaisesti, mutta who cares.. Valmistuu sit kun on sen aika.

Mä oon odottanut koko tämän ajan tätä viikkoa ihan sen takia koska tää on mun vika viikko koulua ja sit alkaa L.O.M.A! Ihan huippua. Ja tämän viikon sunnuntaina alkaa mun kesäkauden avajaiset jefun seurassa. Ja sit tiistai meitsillä on syntymäpäivät ja ens viikonloppuna juhlitaan mua! Mä rakastan toukokuuta! Ja pakko antaa tolle säällekkin iso käsi, meinaa on ollut aivan ihanan lämmin!

Viikonloppuna olin vaihteeksi pitkästä aikaa baarissa isolla frendi porukalla ja olipa kivaa. Tietenkin isolla porukalla ulos lähteminen ei koskaan ole drama free, mut meillä oli tooodella kivaa. Mä niin aion rokkaa koko kesän ajan! Meitsi tulee olee ihan tulessa, meinaa tätä kesää on odotettu!

Ei stressiä, kaikki aikanaan!

Remontti jatkuu ja oikein hyvällä mallilla. Tietenkin hirveä huoli valmistuuko ajallaan , mut ketä kiinnostaa, kunhan täällä voi asua, niin se on tärkeintä! Saatiin tehtyä ystäväni Tiinan kanssa mulle ikioman rusetti, sillä kaikki tietävät että mun lempiväri on rusetti. Tiedän, kuulostaahan se oudolta sillä rusetti ei ole väri, mutta rusetti on mulle koko elämä. Mun ystävät muutenkin pitävät mua ihan idioottina kun mä rakastan niin paljon rusetteja että mulla on 23 rusetti pääkoristetta. Ei ole ehkä ihan tavanomaista, mutta mä rakastan niitä todella paljon että ilomielin pistän rahani niihin ja keräilen niitä ympäri maailmaa. Nyt olen ollut hieman laiska kun on pitänyt keskittyä kaikkeen muuhunkin kun remonttiin, mutta hyvin tää näyttää etenevän. Mulle on ihan sama miltä muu asunto näyttää, kunhan makuuhuone on upea! Olisihan tämä remppaaminen ja sisustaminen helpompaa kun olisi joku tekemässä sitä kanssani, mutta kun ei ole. Onneksi en ota tästä liikaa stressiä. Se valmistuu kun on sen aika. Ja vaikka ei tänä kesänä olisi valmis, niin onhan niitä kesiä vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Nyt siis nautitaan vain elämästä ja ihanista ystävistä.

Tänään vaihteeksi hengasimme täällä meillä päin, kun olen saanut tämän asunnon jonkin näköiseen järjestykseen. Kylässä olivat ystäväni Elena ja Iris, jotka ovat perhettä sillä Elena on veljeni kanssa kihloissa. Olemme nyt kolmen viikon välein nähneet kerran viikossa. Tein ruokaa ja nautimme 3 litraa viiniä. Meillä oli todella hauskaa, mutta toisaalta, milloin meillä kolmella hullulla ei olisi hauskaa. Huomenna olisi sitten ohjelmassa baby sitter hommia kummitytön ja hänen siskonsa kanssa. Odotan innolla, nyt joudun sanomaan teille hyviä unia... Ja hei hyvää kesää, sillä toukokuu lähestyy ja kesä kausi alkaa. Peace!

Prosessissa

Rusetin maalaus

Mun seinäkoriste on valmis

FOOOOD!!

Remonttia ja sisustamista!

Huhtikuun alussa mulla alkoi kunnon remontti. Päätin että teen kodistani juuri sellaisen kuin haluan. Tietenkään en arvannut että "sellainen mitä haluan" tulisi maksaa minulle omaisuuden. Eilen saimme ystäväni Jonin ja Rikun kanssa makuuhuoneeni valmiiksi. Huh, olipa meillä urakka! Mutta ei meillä mennyt kun vain kaksi viikkoa saada huone kuntoon ja nyt olen enemmän kuin tyytyväinen makuuhuoneeseeni. Pääsin viime yönä nukkumaan sinne ensimmäistä kertaa remontin alkamisen jälkeen, ja voin kertoa että nukuin kuin pieni vauva. Ihana levollinen yö. Olen kaksi viikkoa nukkunut olohuoneessa ja siinä kaikessa sotkussa. Nyt kun on makuuhuone valmis, on aika siirtyä eteiseen. Eteisen jälkeen olisi luvassa olohuone, sitten parveke. Eli vielä on paljon tehtävää! Laskeskelin että pelkästään makuuhuoneeseen meni hieman alle 800€. Ei ole mullakaan mikään halpa maku, mutta makuuhuonetta voisin katsella ikuisesti. Eli siis remontti/sisustaminen jatkuu, pistetään haisee ja tehdään tästä upea koti! Peace

 

Olohuoneen pöytä before..

Riku hioo

Kahden naisen voimalla koottu Ikea härpäke

Pöydän maalaus alkakoot

 

Joni ja mun upea seinä!

Uusi ruukku, vanha kasvi

Mun valtakunta!

Olohuoneen pöytä after

Älä...

Älä vietä aikaa väärien ihmisten kanssa

Elämä on aivan liian lyhyt, jotta viettäisimme sen väärien ihmisten parissa. Negatiiviset ihmiset imevät kaiken energian, vetävät sinua taaksepäin ja estävät etenemisen. Tarkkaile millaisessa porukassa vietät aikaasi, ovatko he sinulle hyväksi vai eivät – ja tee omat johtopäätöksesi.

Älä pakene ongelmiasi.

Kohtaa ongelmasi silmästä silmään. Ongelmat eivät katoa vaikka laittaisit pääsi puskaan. Ne pysyvät ja kasvavat, joten ole rohkea ja kohtaa ongelmasi. Tee parhaasi, opi ja jatka matkaasi.

Älä valehtele itsellesi.

Voit valehdella kenelle tahansa, mutta itsellesi et voi valehdella. Valheet tulevat eteen tavalla tai toisella, joten ota riski ja ole rehellinen itsellesi.

Älä jätä omia tarpeitasi jonon viimeiseksi.

Vaikeimpia asioita on hukata itsensä kun on niin kiireinen auttaessaan muita. Toki muut tarvitsevat myös apua ja huomiota, mutta huolehdi ensin itsestäsi ja omasta jaksamisestasi. Voit auttaa muita, mutta auta ensin itseäsi, olet sen arvoinen!

Älä yritä olla joku muu.

Yritämme niin kovasti olla joku muu, sopia porukkaan, että unohdamme olla oma itsemme. Joku on aina kauniimpi, seksikkäämpi, menestyvämpi tai nuorempi kuin sinä, mutta he eivät koskaan tule olemaan SINÄ. Älä muutu joksikin muuksi jotta ihmiset pitäisivät sinusta. Ole oma itsesi, ja vedät puoleesi oikeat ihmiset, jotka rakastavat todellista sinua.

Älä roiku menneisyydessä.

Et voi aloittaa uutta lukua elämässäsi, jos jatkat edellisen luvun lukemista.

Älä pelkää virheiden tekemistä.

Se että teemme jotain ja se epäonnistuu on kymmenen kertaa tehokkaampaa kuin olla tekemättä mitään. Jokaisen menestystarinan takana on liuta epäonnistumisia, ja jokainen epäonnistuminen johtaa kohti onnistumista. Tulet katumaan enemmän asioita joita ET tehnyt kuin niitä, jotka teit.

Älä moiti itseäsi vanhoista virheistä.

Saatamme rakastaa väärää ihmistä ja itkeä väärien asioiden vuoksi. Sillä ei ole väliä miten asiat menevät metsään, virheet kuitenkin johtavat meidät oikeiden ihmisten ja asioiden luokse. Me kaikki teemme virheitä, koemme vastoinkäymisiä ja kadumme jotakin menneisyydessämme. Et ole virheesi, etkä ole vastoinkäymisesi, voit NYT tällä hetkellä vaikuttaa tulevaisuuteesi ja muokata siitä erilaisen. Kaikki mitä elämässäsi on tapahtunut, on valmistanut sinua hetkeen joka on vasta tulossa.

Älä yritä ostaa onnellisuutta.

Monet haluamamme asiat ovat kalliita. Todellisuudessa asiat, jotka todella tyydyttävät meitä ovat ilmaisia – nauru, läheisyys, rakkaus ja oman intohimon toteuttaminen.

Älä odota muiden tuovan sinulle onnellisuutta.

Jos et ole onnellinen itsesi kanssa, et tule olemaan onnellinen pitkäaikaisessa suhteessakaan. Jos onnesi on kiinni jostakin ulkopuolisesta ihmisestä tai asiasta, se voidaan ottaa pois silmänräpäyksessä. Rakenna siis ensin vakautta omaan elämääsi, löydä onni sisältäsi, sitten voit jakaa sen jonkun toisen kanssa.

Älä ole saamaton.

Älä ajattele liikaa, tai luot ongelmia joita ei aluperin ollut olemassakaan. Arvioi tilanne ja toimi sen mukaisesti. Et voi muuttaa asiaa, jota et tiedosta. Jos haluat päästä eteenpäin, lähde liikkeelle ja ota ensimmäinen askel.

Älä ajattele että et ole valmis.

Tilaisuuden tullen kukaan ei ole 100%:n valmis. Useimmat mahdollisuudet pakottavat meidät kasvamaan mukavuusalueemme ulkopuolle, joten alku voi tuntua hankalalta tai pelottavalta.

Älä ryhdy suhteisiin vääristä syistä.

Suhteet tulee valita tarkoin. On parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Meillä ei ole mitään kiirettä. Jos jokin on tarkoitettu tapahtuvaksi, se tapahtuu – oikeaan aikaan, oikean ihmisen kanssa ja parhaista syistä. Rakastu silloin kun olet valmis, älä silloin kun olet yksinäinen.

Älä tyrmää uusia suhteita koska edelliset eivät toimineet.

Jokaisella ihmisellä joka tulee elämäämme, on tarkoitus. Joku testaa sinua, joku käyttää sinua ja joku opettaa sinua. Mutta tärkeimpänä, joku tuo esiin parhaat puolesi.

Älä yritä kilpailla kaikkien kanssa.

Älä huolehdi siitä, että muut pärjäävät paremmin kuin sinä. Keskity voittamaan itsesi ja omat saavutuksesi. Menestys on kilpailua vain SINUN ja ITSESI kanssa.

Älä ole kateellinen muille.

Kateellinen laskee kaiken mitä toisilla on, sen sijaan että näkisi kiitollisena kaiken mitä itsellä on. Kysy itseltäsi ”Mitä sellaista minulla on, mitä kaikki haluavat?”

Älä valita ja sääli itseäsi.

Elämän haasteet tulevat tiellemme tarkoituksella – ohjaamaan meitä polullamme siihen suuntaan, johon meidän on tarkoitettu kulkevan. Et ehkä näe tai ymmärrä syitä juuri silloin kun haasteet tulevat, ja ne saattavat olla hyvin kipeitä. Mutta mieti aiemmin kokemiasi vastoinkäymisiä ja mitä niistä on lopulta seurannut. Ehkä olet päätynyt parempaan elämäntilanteeseen, seuraan, olotilaan tai paikkaan. Joten hymyile! Näytä kaikille, että olet tänään paljon vahvempi ihminen kuin olit eilen!

Älä ole vihainen.

Älä elä viha sydämessäsi, koska siten lopulta satutat enemmän itseäsi kuin vihasi kohdetta. Anteeksiantaminen ei tarkoita ”Hyväksyn sen mitä teit minulle.” Se tarkoittaa ”En anna sen mitä teit, pilata onnellisuuttani ikuisesti.” Anteeksianto on vapautus, päästä irti, löydä rauha ja vapauta itsesi! Muista että anteeksianto ei koske pelkästään muita ihmisiä, vaan myös sinua itseäsi. Jos tarve vaatii, anna itsellesi anteeksi, jatka matkaa ja toimi seuraavalla kerralla toisin.

Älä anna muiden vetää sinua heidän tasolleen.

Älä alenna rimaasi niiden vuoksi, jotka eivät halua nostaa omaa rimaansa.

Älä tuhlaa aikaasi selittämällä itseäsi muille.

Ystäville ei tarvitse selittää, viholliset eivät usko sinua kuitenkaan. Toimi niin kuin tiedät sydämessäsi olevan oikein.

Älä tee jatkuvasti samoja asioita uudelleen ja uudelleen ilman taukoja.

Juuri oikea hetki pysähtymiseen ja syvään hengittämiseen on silloin kun sinulla ei ole siihen aikaa. Jos teet jatkuvasti samoin kuin ennenkin, saat myös samat tulokset kuin ennenkin. Joskus on hyvä ottaa etäisyyttä nähdäkseen selkeästi.

Älä jätä huomioimatta pienien hetkien kauneutta.

Nauti pienistä asioista sillä jonain päivänä saatat katsoa taaksepäin ja ymmärtää, että ne olivatkin suuria asioita. Parhaat elämäsi hetket ovat pieniä, nimettömiä hetkiä jotka vietät hymyillen jonkun sinulle tärkeä ihmisen kanssa.

Älä yritä olla täydellinen.

Todellinen maailma ei palkitse perfektionisteja, se palkitsee ne jotka saavat asiat tehtyä.

Älä mene sieltä missä aita on matalin.

Elämä ei ole helppoa, varsinkaan silloin kun haluat saavuttaa jotain mielekästä. Älä mene helpoimman kautta vaan tee jotain erikoista!

Älä esitä että asiasi ovat kunnossa jos ne eivät ole.

Välillä on ihan hyvä romahtaa. Sinun ei tarvitse aina esittää olevasi vahva, eikä ole mitään tarvetta jatkuvasti todistella että kaikki on hyvin. Älä myöskään mieti mitä muut ajattelevat – itke jos siltä tuntuu – itkeminen on terveellistä. Mitä nopeammin sen teet, sitä nopeammin olet taas valmiina hymyilemään.

Älä syytä muita ongelmistasi.

Se kuinka hyvin kykenet saavuttamaan unelmasi, riippuu siitä kuinka kykenevä olet ottamaan vastuun omasta elämästäsi. Kun syytät muita ihmisiä vastoinkäymisistäsi, välttelet vastuuta – annat vallan elämästäsi muille ihmisille.

Älä yritä olla kaikkea kaikille.

Kaikkien miellyttäminen on mahdotonta ja sen yrittäminen vie sinulta voimat. Mutta jos saat yhden ihmisen hymyilemään, VOIT muuttaa maailmaa. Ehkä et koko maailmaa, mutta ainakin tuon ihmisen maailman.

Älä murehdi niin paljon.

Murehtiminen ei poista huomisen taakkaa, se poistaa ilon tältä päivältä. Voit testata onko murehtiminen sen väärti kysymällä nämä kysymykset: ”Onko tällä väliä vuoden päästä?” Kolmen vuoden? Viiden vuoden?” Jos ei, sitten sitä ei kannata murehtia.

Älä keskity asioihin, joiden et halua tapahtuvan.

Keskity niihin asioihin joiden haluat tapahtuvan. Kaikkien menestystarinoiden takana on positiivinen ajattelu. Jos heräämme joka aamu ajatellen, että tänään tapahtuu jotain mahtavaa ja upeaa, ja todella kiinnität huomiosi siihen, tulet huomaamaan että olet oikeassa.

Älä ole kiittämätön.

Riippumatta siitä kuinka hyvin tai huonosti asiasi ovat, herää joka aamu kiitollisena elämästäsi. Jossakin muualla joku taistelee epätoivoisesti omasta elämästään. Sen sijaan että miettisit kaikkea mitä sinulta puuttuu, mieti mitä sellaista sinulla on, mikä puuttuu kaikilta muilta.

Paljon on tapahtunut, mutta vielä enemmän on tapahtumassa!

Siitä on tasan kuukausi kun mä viimeksi olen tänne kirjoittanut. Olen ollut erittäin kiireinen, joten kun olen saanut vapaata aikaa, olen käyttänyt sen möllöten. Tässä kuukaudessa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä.. Esim. Käytin mun pojan kampaajalla ensimmäistä kertaa ja se meni todella hyvin. Saatiin pähee irokeesi aikaseksi, sit poika täyttikin tossa muutama viikko sitten 3 vuotta, eli on nyt virallisesti iso poika. Äiti vieraili suomessa. Stockmannille oli tullut raparperia, joten ystäväni Tiina kävi ostamassa sitä ja teki mulle raparperi piirakkaa ja cupcakesejä ja Timi kävi hakemassa viimeiset kamansa täältä. Huh, tossa oli long story short!

Mutta syy miksi juuri tänään kirjoitan tänne johtuu siitä että mä päätin aloittaa elämässäni uuden sivun. Ja mistä tämä uusi tarina ja sivu kertoo... No, se selviää tässä matkan varrella. Kevät on tullut.. Hyvin hätäsesti, mutta tulee, ainakin sitä kaikki täällä hokee, niin kai sitä on pakko uskoo. Ja sen lisäksi että kevät on tulossa, aurinko paistaa joka aamu kun mä herään, mä olen niin onnellinen ja vapaa. Pitää tietenkin muistaa että ihmisiä tässä kaikki ollaan ja huonoja päiviä on kaikilla. Mutta mä olen nyt oppinut katsomaan elämää ihan uusin silmin. Tietenkään mä en ole vielä päässyt yli Timistä, mut who gives a shit, elämä on ihanaa. Mua ärsyttää toi koulu, mut who gives a shit, elämä on ihanaa. Ihan sama mitä huonoo elämässä tapahtuu, sillä ei ole mitään väliä, sillä sieltä pilkahtaa sitäkin enemmän hyvää.

Tää mun aivan upea asunto muistuttaa niin paljon menneitä aikoja, joten päätin pistää sen uuteen uskoon. Mulla alkaa kunnon remontti tossa parisen viikon päästä ja silloin todellakin pistetään haisee. Makuuhuoneen seinä maalataan turkoosiksi ja löysin sinne aivan upeat Vallilan Mandariini verhot jotka kävin ostamassa Stockmannilta. Ja ei muuten olleet halpoja 120€/2 kpl ja siihen päälle vielä samaa sarjaa olevat tyynynpäälliset jotka oli 34€/2 kpl. Sitä rahaa on mennyt todella paljon pelkästään tähän makuuhuoneeseen ja sitä tulee menemään vielä lisää. Rehellisesti, mä en halua tietää loppu summaa. Remonttihan ei koske ainoastaan makuuhuonetta, vaan mun koko 74 neliöinen kämppä pistetään uuteen uskoon. Kyllä itkettää kun katson päivän päätteeksi kuitteja, mutta se mikä lohduttaa on se että tämä raha on itse ansaittua ja että olen oikeesti tehnyt töitä kaikkien näiden tavaroiden eteen. Muutenkin tänään tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo että onpa ihanaa olla töissä kun voi tienata omaa rahaa. Löysin makkariin aivan ihanat pöytävalot jotka on ikävä kyllä 80€/kpl, mut mun on pakko saada ne, ne sopii niin hyvin tohon mun sisustukseen. Sit päätin et haluan maalata mun sängyn ihan mustaks, joten kai tästä kaikesta vielä puuttuu mustaa maalia ja hiomakone. Jos mä kertoisin mun ystäville et omistaisin hiomakoneen, niin ne varmaan naurais mulle! Mut tää remppaaminen saa mut hyvälle tuulelle ja saa mut ajattelee muuta ja sit kun tää koko homma on valmis, mä voin vaan istua ja nauttia siitä kuinka upea koti mulla on ja että olen itse saanut tämän kaiken aikaiseksi. Sit tämä raataminen ja rahan kulutus tulee olemaan niin sen arvoista!!

Mä en ole hirveesti töiden ja koulun oheella ole ehtinyt käydä salilla, mutta olen ruokavaliollani saanut pidettyä painoni juuri siinä missä haluan. Sit kun ehdin taas salille sit vois koittaa saada sen 6kg pois, mut jos se ei lähde, niin ei se maata kaada. Olen erittäin tyytyväinen vartalooni juuri nyt. Sain myös kuulla että saatan päästä 4 viikkoksi vaihtoon ranskaan. Olen todella innoissani, mutta en liikaa jos se ei sittenkään onnistu. Tämä remontti tuli hieman huonoon saumaan, sillä rahaa palaa. Mut kerran sitä eletään ja nyt eletään sitten täysillä.

Taas kerran pakko ylistää mun ihania ystäviä siitä että ovat jaksaneet olla mun tukena ja muutenkin on ollut hyvin rakastettu olo. Poistanut elämästäni kaikki turhat ihmiset ja arvostanut sekä nauttinut näistä ystävistä jotka ovat todella rakkaita. Yhdessä poustauksessa puhuin siitä kuinka aion yrittää, jotta kukaan ei voisi sanoa etten olisi yrittänyt yhtään. No anna kun mä kerron teille jotain... FUCK THAT! Minähän en yritä enään yhtään mitään, jos sulla on ikävä, ota puhelin käteen ja soita, jos haluut jutella/nähdä ota puhelin käteen ja soita. Nykytekniikalla meillä on jopa facebook, joten kirjoita. Mä olen niin väsynyt olemaan aina muiden ihmisten tukena. Soitella ja kysellä kuulumisia, sekä koittaa sopia tapaamisia. Who the fuck are you.. Mä oon tehnyt sitä ihan liian kauan. Pistänyt muut ihmiset itseni edelle. Eli, jos musta ei kuulu mitään, niin se tarkoittaa sitä et mä joko odotan et susta kuuluu jotain tai rehellisesti mua ei kiinnosta niin paljoo, et jaksaisin ottaa yhteyttä. Ja mä tiedän et tää tulee todella rankasti ja tylysti, mutta seinä tulee aina jossain vaiheessa vastaan.

Syntymäpäiväkakku

Sammunu juhlija

 

Prinsessa & Kuningatar 

Mohawk!

Naistenpäivänä raparperia! Nam

Mun rakkaat lapsukaiset! Musta tuli kummitäti 

Seinäväri

Vallila Mandariini

remontti alkakoot!

Masennus!

Ajattelin jakaa teidän kanssa tämän. Tämä on koulutyöni. 

 Kaikki lehdet ja aikakauslehdet mitä selaa, sieltä aina ykkösenä nousee masennus. Joten senpä takia päätin kirjoittaa siitä. Sillä vaikka masennus on suomessa yleisin mielenterveyden häiriö, johon lähes viidennes väestöstä sairastuu jossain elämänvaiheessa, siitä minun mielestäni puhutaan liian vähän. Super-lehdessä oli artikkeli jossa kerrottiin kuinka vuonna 2011, keskimäärin noin neljä nuorta siirtyi päivässä eläkkeelle mielenterveysongelmien takia. Minusta se on aika paljon, sillä tätä menoa ei ole tarpeeksi veronmaksajia. Se mikä yllätti minua kaikista eniten oli se miten paljon suomessa on masentuneita ihmisiä. En usko että muualla maailmassa masennusta esiintyy näin paljon, sillä joissain maissa masennusta ei edes tunneta.

Suurin osa masennuksesta kärsivistä eivät saa mitään hoitoa. Tilastojen mukaan 52% vastanneista eivät saa mitään hoitoa masennukseensa, 33% saavat lääkkeellistä hoitoa, 11% saavat psykoterapia hoitoa ja 2% hoidetaan muilla tavoin. Noita tilastoja kun katselee, niin surullisinta on se että ne pitävät paikkansa ja että niinkin moni ei saa apua sairauteensa. Vaikka tänä päivänä masennusta hoitavat lääkkeet ovat todella hyviä, mutta minusta se ei riitä. Siihen päälle pitäisi saada jotain muutakin apua, kuten psykoterapia. Tietenkin jonot ovat pitkät ja kaikille ei ole paikkoja, mutta minusta masennus on sellainen sairaus jossa puhuminen auttaa enemmän kuin lääkkeet.

Tunnen paljon ihmisiä joilla on joskus elämässä ollut masennusta tai ovat parhaillaan masentuneita ja kaikki ovat sitä mieltä että puhuminen auttaa. Jotkut ovat myös kertoneet siitä kuinka he ovat esim. työpaikalla tai koulussa kertoneet masennuksestaan ja heitä ei olla autettu. Esimerkiksi, eikö koulussa ole opinto-ohjaaja tai kuraattori sitä varten että heille voi puhua ja he koittavat auttaa sinua..? Useimmat ovat sanoneet kuinka heille ollaan vain sanottu että jos eivät jaksa, niin ehkä olisi hyvä lopettaa koulun käynti. Missä kannustus..? Eikö heidän ammattitaidollaan pitäisi tukea ja kannustaa oppilaita tervehtymään ja tekemään elämästään jotakin. On heikkoja sekä vahvoja ihmisiä. Jotkut eivät vain kertakaikkiaan pysty jatkamaan koulua ollessaan masentuneita, jos eivät saa mitään kannustusta. Jotkut taas saavat sen kannustuksen jostain muualta. Mutta minun mielestäni koulun ja työpaikan pitäisi kannustaa työntekijöitä tai oppilaita hankkimaan apua ja tekemään sen minkä kykenee. Sillä se että joku uskoo sinuun, voi olla masentuneelle se elämän kohokohta. Tuntuu että nykypäivänä kukaan ei välitä toisesta ihmisestä tarpeeksi. Jos perhe, ystävät, työpaikka ja koulu hylkää, mitä ihmiselle enään jää..?

Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan

Luin tänään artikkelin, jonka haluan jakaa myös teille. Tämä kirjoitus osui ja upposi. 

Sinä olet onnellinen. Mutta ulko-ovella päälle vyöryy pimeys, jalkakäytävä on jäätikkö ja pysäkillä bussi roiskauttaa loskat nilkoillesi.

Potuttaa.

Mielesi alkaa pyöriä harmien ympärillä. Siihen mennessä, kun pääset työpaikalle, olet jo saanut vakuutettua itsesi siitä, että elämässä kaikki on päin huonoa.

Ihan turhaan. Kaikki on hyvin.

En usko olevani ainoa, joka kamppailee oman mielen hallinnan kanssa. Ympärillä näkee ihmisiä, jotka paisuttelevat murheitaan, syyttävät joka ongelmasta muita tai ottavat kaiken niin raskaasti, että elämä alkaa ahdistaa. Yhteiskunnassa se näkyy: masennusta, itsemurhia, stressiä, kaikkeen kohdistuvaa vihaa.

Tapana on syyttää hyvinvointivaltion rappiota, työelämän vaatimuksia, maahanmuuttoa, nuivaa puolisoa tai pitkää talvea – aina on joku tai jokin, joka estää oman onnellisuuden. Entä jos se onkin ihan oma vika? Meidän kaikkien, jotka emme osaa johtaa itseämme.

Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Vaikeuksia ei voi kukaan välttää, mutta itse voi valita, miten niihin suhtautuu. Valinta ratkaisee, eteneekö vastoinkäymisistä synkkyyteen vai ei.

Oma mieli on hankala koulutettava. Joitain ihmisiä siinä auttaa hyvä kasvatus, toisia uskonto. Kun minä kohtasin elämäni ensimmäisen vaikean kriisin, psykologiset taitoni riittivät vain ahdistuksen syventämiseen. Kun lopulta tajusin, auttavat ajatukset olivat niin yksinkertaisia, että uskoin kaikkien tietävän ne:

Päästä irti – älä haudo vihaa sisälläsi.

 Ole kiitollinen – keskity hyvään.

Anna anteeksi – älä anna kokemasi vääryyden hallita itseäsi.

Hyväksy se, mihin et voi vaikuttaa. Heittäydy siihen, mihin voit vaikuttaa.

Erityisen hyödyllisen ajatuksen luin John C. Parkinin kirjasta F**k It: The Ultimate Spiritual Way. Kirja lupasi viedä äärimmäisen henkisyyden tielle. Sen keskeinen ajatus on "fuck it" – relaa, elämää tämä vain on.

Elä hyvällä mielellä. Se on suurin palvelus, jonka voi tehdä itselleen. Se myös sulostuttaa läheisten elämää.

Toisia voi johtaa hyvin vain, jos osaa johtaa itseään. Kun ymmärtää omaa ajatteluaan ja toimiaan, näkee tavat kehittää kykyä muissa. Hyvät johtajat kykenevät pelastamaan perheet, urheiluseurat, rykmentit, yritykset, taideyhteisöt ja valtiot.

Tässä kohtaa voi syyttää yhteiskuntaa. Mielenhallinnan merkitys on laiminlyöty. Koulussa on pakollista opetella derivointia muttei peruspsykologiaa, joka auttaisi kohtaamaan jokapäiväisen haasteen: oman itsensä kanssa elämisen.

Annan sen anteeksi. 

Lähde: Sami Sillanpää HELSINGIN SANOMAT

Saunailua!

Tätä päivää olin odottanut pitkään. Tänään pääsee saunailemaan ystävien kanssa. Perjantai tuli ja se oli kerta kaikkiaan niin rankka, että kielsin ketään soittamasta minulle lauantaina ennen kl 14. Ja siihen asti mä taisinkin nukkua. Mä olin niin väsynyt ja mulla oli niin paljon univelkaa. Tää kolmivuoro työ ei ole ihan minua varten. Ja vihdoin ja viimein vapaa viikonloppu. Tätä siis oli tosiaan odotettu. Alexandran piti tulla meille ensiksi ja sitten olisimme täältä lähteneet samaa matkaa saunalle, mutta aikataulut meni ristiin ja päädyimmekkin näkemään keskustassa. Päästyämme Hostel Academicaan juhlat voivat alkaa. Meitä oli noin 20 ihmistä. Ensiksi naiset menivät saunaan ja sitten vuorostaan miehet. Saunomisen jälkeen katsoimme putousta ja nautimme hyvästä ruuasta ja juomista. Loppu ilta meni rupatellen ystävien ja muiden ihmisten kanssa. Kaikkia en tuntenut joten tuli tutustuttua muutamaan uuteen ihmiseen :) Muiden jatkaessa baariin noin kl 1.20 minä suuntasin kotiin. Tänään oli Kendrick Lamarin keikka mikä oli loppuun myyty. Ketuttaa todella paljon etten päässyt keikalle. Mut muuten ilta oli onnistunut.

Valentine's Day!

Älä ylpeile sillä ettet ole koskaan kaatunut, vaan sillä että olet aina noussut ylös.

Kiitos kaikille mun ystäville jotka ovat kestäneet mun valitusta, kiukuttelua ja huonoja päiviä. Kiitos että olette jaksaneet kuunella hyvinä sekä huonoina aikoina. Kiitos että olette olleet tukenani ja palauttaneet minut takasin maan pinnalle, kun olen sitä tarvinnut. Vaikka olette joutuneet kokemaan paljon takiani, niin ette ole siltikään lähteneet. Paljon olen menettänyt, mutta paljon olen saanut. Ilman teitä elämäni olisi tyhjä, kiitos kaikesta, tämä päivä on teille! Love you ♥ 

Tänään kello oli soimassa kl 5.00. Ei siinä muu auttanut kun nousta ylös ja alkaa valmistautumaan ja sit töihin. Matkalla töihin lähetin kaikille mun tärkeille ystäville ystävänpäivä toivotukset. Suurin osa oli onnellisia kun se oli kuulemma niin kaunis toivotus. No niiden viestit taas piristi mun päivää. Töissä oli tänään todella tylsää ja melkein nukahdin. Onneksi sitten aika alkoi kulumaan nopeasti ja olikin jo aika päästä töistä. Töiden jälkeen menin Stephanielle ja sit lähdimme sieltä ostamaan lippuja leffaan. Koska meillä käytännössä oli tunti aikaa ennen leffan alkua, päätimme mennä Raffaello ravintolaan. Siis O.M.G se ruoka oli niin hyvää. Syötyämme olikin aika juosta leffaan katsomaan Flight-elokuvaa. Se oli todella hyvä, mut todella surullinen. Sille elokuvalle antaisin Academy Awardsin. Leffan jälkeen Stephanie meni töihin ja mä menin kotiin. Tänään oli kerrassaan ihana päivä. Ja muutenkaan mikä olisi sen ihanampaa kuin viettää ystävänpäivän oman parhaan ystävän kanssa.. Päivä tosiaan oli täynnä iloa ja naurua! 

Timin siskon lapset tänään ottivat minuun yhteyttä ja lähetettiin toisillemme ystävän päivä toivotuksia ja kyselimme toistemme kuulumisia. Siis, mä en ole nähnyt tyttöjä sen jälkeen kun minä ja Timi erottiin ja mulla on ollut heitä niin ikävä. Yhden kanssa juttelin hetken aikaa tänään, kun hän soitti, mutta lupasin soittaa heille huomenna, jotta voisin heidän kanssaan jutella. Mulla meinas ihan itku tulla kun heidän kanssaan juttelin, sillä haluaisin heitä nähdä ja olla osa heidän elämäänsä. thank god nykyisin on kaiken maailman älypuhelimia. Oli ihana kuulla tyttöjen kuulumiset. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille, toivon että kaikilla oli upea päivä!
Happy Valentine's Day to you all, I hope you all had a great day!
Joyeuse Saint-Valentin à vous tous, j'espère que vous avez tous passé une excellente journée! 

For the first time in a while, I felt ALIVE!

Tänään oli aivan upea päivä. Herätys aamu viideltä, se oli kaikkea muuta kuin kivaa, mut who gives a shit! Eli ylös ja valmistautumaan töihin. Töissä oli tosi kiva päivä tänään koska mun rakkaat vanhukset on niin huippuja. Töiden jälkeen tapasin ystäväni Juliuksen ja mentiin syömään kampin Memphikseen. Omnomnom burgeriii.. Meillä oli ihan tajuttoman hauskaa ja oli muutenkin kiva nähdä pitkästä aikaa. Syötyämme lähdimme eri teitä ja kävin pikasesti ostamassa itselleni kahdet housut. Sitten hyppäsin bussiin. Hypättyäni pois bussista tajusin että minun oli mentävä kaupan kautta, joten marssin sitten sinne ja siellä oli mun lempi myyjä Amina. Amina on mun hyvä ystävä ja sen kanssa on aina kiva hengaa meidän k-marketissa. Kun mä astun siihen, I disturb the peace! No meillä oli taas kassalla hyvät naurut ja yksi työn tekijöistä joka on siellä töissä pakkas kaikki mun ostokset, kun me ollaan pitkään heitetty vitsiä siitä et kun mä olen ollut 3 vuotta vakkari asiakas mun pitäs saada jotain erikois kohtelua, no nyt se vihdoin tuli. Tietenkin mä ja mun iso ego odotetaan et mulle ojennetaan joku kori missä on kaikkee hyvää, ihan vaan sen takia koska mä olen paras. Sekoitettuani koko kaupan tulin kotiin ja paras ystäväni Stephanie soitti, she misses me, well who wouldn't..!?! Oli taas kiva jutella sen kanssa, kun ei olla taas nähty pariin viikkoon ja puhuttu viikkoon. Mä olen tänään nauranut niin paljon et ihan oikeesti ensimmäistä kertaa I felt ALIVE!! Se oli paras tunne ikinä. Mä olen pelkkää hymyä ja just nyt mulla on kaksi sanaa... Kiitos Jumala!  

                                                   Mikael Gabriel Ft. Diandra - Päästä mut pois

Mun on pitänyt kuunnelle tää biisi jo jonkin aikaa sitten, mut koskaan en ole ehtinyt.. Tänään tuli kuunneltua ja pakko myöntää et tykkään lyriikoista. Iso käsi mun ystävälle Miklulle! Mitä itse pidätte biisistä..?

Ilman ystäviä, mun maailma ei olisi mitään!

Rakkaat ystävät.. Mistä mä nyt aloittaisin. Vaikka miehet ja muut turhan päiväiset ihmiset ovat menneet ja tulleet ovista sisään ja ulos, te olette tulleet ja koskaan ette ole ovea päin katsoneet. Toki löytyy niitäkin "ystäviä" jotka ovat kävelleet elämästäni ulos. Eilen olin matkalla yö vuoroon ja juttelin ystäväni Latician kanssa puhelimessa. Tajusin kuinka paljon vuoden aikana on tapahtunut, mutta tajusin myös sen miten paljon olen kasvanut ja muuttunut. Vuosi sitten mä olin masentunut, mä olin läheisriippuvainen, mulla oli todella huono itsetunto, en uskonut itseeni laisinkaan.. Kaikin puolin olin aika valmis luovuttamaan ja tekemään kuolemaa. Mutta mulla oli kyllä maailman paras tukijoukko, joka kulki mun kanssa koko tämän matkan. Ja nyt voimme muistella niitä aikoja ja melkeinpä nauraa niille, kun taas silloin itkettiin. On se vaan niin totta että ajan kanssa asiat menee parempaan suuntaan. Se muutos ei tapahdu päivässä, viikossa tai kuukaudessa, mutta se tulee tapahtumaan. Pitää vain olla kärsivällinen ja antaa aikaa itselleen toipua kaikesta.

Kun mä masennuin, mä en uskaltanu puhua siitä kenellekkään, sillä mua hävetti mitä muut ihmiset minusta ajattelisi. Oli vain minä ja Timi. Mä en edes uskaltanut kertoa mun omille ystäville että mä olen masentunut. Kun ne soitti, mä jätin vastaamatta puhelimeen ja myöhemmin pistin vain viestiä että "en ole puhe tuulella, soitellaan myöhemmin." Kun mä pistin et soitellaan myöhemmin, mä itse tiesin etten mä aio heille soittaa. Mun oli helpompi kommunikoida mun ystävien kanssa teksti viestien avulla, sillä mä tiesin että jos mä puhuisin heille, niin se kysymys mitä mä en halunnut heidän kysyvän, olisi tullut esiin. Kysymys "mitä sulle kuuluu..?" olisi tullut jossain vaiheessa ja siinä vaiheessa en olisi osannut peitellä sitä pahaa oloani. Mutta siitä mä kyllä saan kiittää mun ystävääni Veeraa joka tuli meille enemmän kun mä jaksoin häntä katsella ja hän soitteli mulle usein, vaikka en olisi jaksanut jutella. Eniten hänen sanansa tekivät minut onnelliseksi. Hän sanoi "mä haluan kuulla mitä sulle kuuluu vaikka se ei aina olisikaan hyvää, sitä varten ystävät on. En mä aina halua kuulla hyvää." Mä olen aina kuunnellut mun ystäviä, ihan sama mikä heillä on, mut jotenkin mun on aina ollut vaikea avautua sillä osa mun ystävistä on aika minä minä minä ja muille en vain uskaltanut puhua, sillä ajattelin että olen ihan hirveä taakka. Kuten olin Timille. Mulla on muutenkin aina ollut sellainen olo että mä olen kaikille vain yksi iso taakka, mutta nähtävästi en ystävilleni. Ainakaan tosi ystävilleni.

Kun viimein päätin että jotenkin mun on saatava tämä mun paha olo ulos, mä aloin kirjoittamaan blogia ja sitä kautta kertomaan ihmiselle et "moi mä olen Blanche ja mä olen masentunut." Alkuun mua pelotti todella paljon mitä ihmiset musta ajattelisi. Mut sainkin yllättyä kun muutkin ystäväni alkoivat avautumaan siitä että hekin ovat olleet masentuneita ja osa on tällä hetkellä. Olin jotenkin yllättynyt että ihmiset joista ajattelin että he ovat todella tasapainoisia, niin ovat kokeneet saman. Omalla tavalla se oli ihana tunne, vaikka en masennusta toivo kenellekkään, niin silti oli ihanaa että en ollut ainut joka oli tämän kamalan sairauden joutunut kokemaan ja he ymmärsivät minua täysin. Taas kerran ystäväni olivat tukenani. Sen sijaan että olisi yksi jolle soittaa kun oli paha olla, niitä oli paljon. Ja mitä enemmän mä puhuin siitä ihmisille, sitä parempi olo mulle tuli. Silloin mä tajusin että se salailu, ei palvellut ketään, nyt mä olen vaaa, sillä mä puhun!

Timin lähdettyä mä lupasin etten mä masennu ja mä tein paljon töitä sen eteen. Ja siitä ystäväni Laticia muistutti minua eilen. Hän muistutti minua siitä kuinka valitin etten pärjää ilman Timiä ja kuinka en pääse koskaan yli mun läheisriippuvuudesta. Mä valitin vaikka ja mistä. Katsokaa mua nyt. Mä en ole masentunut, thank God, mä olen löytänyt jumalan, mä olen tehnyt kovaa työtä jotta en olisi läheisriippuvainen. Kun mä katson taakse, mä olen todella onnellinen minne suuntaan mun elämä on menossa. Se ei aina ole ollut hyvä, mutta se riippuu minusta, mitä minä tällä elämälläni teen.

Se mitä todella haluan sanoa on kiitos kaikille mun ystävilleni siitä että ne on ollut mun tukena. Kuunellut mua huonoina ja hyvinä aikoina. Koskaan en voisi kiittää teitä tarpeeksi. Mä olen todella onnellinen ja siunattu siitä että mulla edes on ystäviä. Elämä ei aina ole mahtavaa, mutta pitää vain osata iloita siitä mitä edes on. Ja juuri nyt, mä iloitsen mun ystävistäni.

We have to forgive others like Christ forgave us!

Today I'm talking about forgiveness. God ask us to forgive, and why is that..? Because you have to forgive to be forgiven. We have to forgive others like Christ forgave us. Do anyone of you know, what is the first step to forgiveness..? The first step is to eknowledge what was done. Because many times, we dont want to eknowledge what we've done. You know, when you dont forgive somebody, you give them power over your life. They are sleeping at night and you are walking aroud remembering everything they've done. This last weeks have been hard, until the Lord spoke to me on tuesday, and he said.. Forgiveness is not for the other persone, it's for you! And the longer you hold on to the pain, the past, the hurt and the memories, the longer you hold yourself to be happy and free. People often say that "this persone did this and that is why I'm this way." I use to say that too. My life have never been good. 13 years in a violent family. Everything I did or didn't do was because I had lived a certain kind of life. But now I understand that my mom and dad gave me life, that is all they were suppose to do. No matter how good or how bad that life was, it's up to me to make something good out of it. We all need to stop beeing victims and do something with our lives. All this time I have been mad at everybody who have hurt me. I have lost my sleep at night while the people who have hurt me sleep well. And for what..? The only persone hurting is me not them. So I decided to forgive them, and that same moment when I said "I forgive you", I felt free. Now is my turn to say I'm sorry to people I have hurt and hope they will forgive me. However, the most important thing is that I ask God to forgive me, and he will. 

I was debating with my brother yesterday and he said "It's good that you have found God, but not everybody finds him. And I said to my brother, you have to open your heart to find him. In january every direction I turned, there was drama, and I felt that I was losing friends for reasons I didn't even know. And I was mad at God, because everything I asked him, he didn't give it to me. Until one day he spoke through a friend of mine, and she said.. You have to be patient, God dont work when you want him to work, he work when it's time to work. So now I have been praying and waiting patiently, and you all know that I'm not a patient persone, but with God I have to be.

Today is the first of february, one month has gone by and no change has taken place in my life. Now I decided that it's time for me to be happy. Even though it is really annoying to call people and knowing that if I wouldn't call them, they would not call me, but that is what I have to do. Because later on, no one can come and say to me that I didn't tried.  Now I'll see who is worthy and who is not!

Sveitsin hiihtokeskus!

Perjantai, olet vihdoin täällä. Sinua olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Koko viikon ollut töissä ilta vuorossa, mutta tänään on mentävä aamulla kouluun. Koulussa oli onneksi niin rentoa ettei pahemmin tarvinnut ajatella mitään. Koulusta päästyäni, kävin pikaisesti hoitamassa verotus asioita ja sitten kävin arnoldsista hakemassa bagelin mukaan. Sitten suuntasin kohti junaa. Mä vihaan ruuhka aikana olla jossain junassa, metrossa tai ratikassa. Mua ahdistaa ihan hirveesti olla kuin sillit purkissa. No matka kohti hyvinkäätä käy ja koko juna matka menikin puhuessa ystäväni Alexandran kanssa. Vihdoin hyvinkäällä ja Eve tuli hakemaan minut asemalta autolla. Evelle päästyämme, vaihdoimme laskettelu vaatteet päälle ja menoksi sitten Sveitsiin. Sveitsin hiihtokeskuksessa kokeilin ensin laudalla menemistä, mutta se ei todellakaan ollut mun juttu, joten vaihdoin sukset jalkaan. No nyt laskee mäkeä! Parin kaatumisen jälkeen, opin tekniikan ja loppu aika menikin todella hyvin. Olimme siellä kolme tuntia ja meillä oli kyllä todella hauskaa. Mun kaatuminen tuotti muillekkin hyvät naurut kun ne oli aina niin koomiset. Mutta minun onnekseni opin nopeasti ja löysin tasapainon. Kävimme siinä välissä myös juomassa kuumaa kaakaota ja sitten jatkoimme laskemista. Kuten aina sanotaan että tekevälle sattuu ja niin siinä pääsikin käymään että viimeisessä laskussa en ehtinyt jarruttaa enkä reagoida kun lensin pari metriä eteenpäin ja nilkkani meni. Olin niin shokissa että en osannut huomioida ihmisiä ympärilläni, jotka kyselivät onko kaikki hyvin. Makasin vain siinä. Koitin lähteä kävelemään mutta kipu oli aivan sietämätön oikeassa jalassa joten henkilökunta soitti minulle kyydin. Moottorikelkalla sitten minut ajettiin ylös ja autettiin sisälle lepuuttamaan jalkaani. Onneksi meillä oli auto, joten Eve ajoi meidät hänen kotiinsa. Evellä, hänen vanhempansa kysyivät miten minulla meni ensikertalaisena, niin totesimme vain että "näin hyvin..." Vanhemmat olivat ihan järkyttyneitä ja miettivät että pitäisikö minut viedä sairaalaan. No minä kun en pahemmin valita, niin mä vaan nauroin ja vitsailin koko illan vaikka jalkaan sattui. Kävin jopa saunassa, jonka jälkeen tuli kyllä todella paha olo ja otin pari särkylääkettä ja menin nukkumaan. Yöllä huomasin oikean jalkani turponeen. Mutta kipu oli onneksi jo hieman laantunut. Aamulla pystyin jo osittain astumaan jalalla, mutta en voinut pistää koko painoani siihen. Minulla oli jo yskä lähtiessäni hyvinkäälle, mutta nyt se oli pahempi. Nenä vuoti ja yskitti niin paljon että huh. Lauantai iltapäivällä Eve heitti minut hyvinkään juna-asemalle ja sieltä sitten matka kävi kohti kotia. Kotiin päästyäni olin aivan rampa. On niin kiva olla kotona. Huomenna olisi töitä, mutta en mä flunssasena ja nilkka kipeenä voi sinne mennä. Ei musta mitään iloa olisi siellä kenellekkään. Eli tänään otetaan rennosti ja nautitaan kodin lämmöstä. Kyllä lasketteleminen on ihanaa ja kyllä mä sitä toistekkin aion tehdä. Ajattelin vielä tuossa helmikuussa lähteä laskemaan mäkeä. Vaikka nilkka meni, ei siltikään jäänyt traumoja vaan tuli sellainen olo että haluun sinne uudestaan. Eli sellainen viikonloppu täällä, mites siellä..?

Mitä vikaa..?

Onko teille koskaan tullut sellaista tunnetta että kadutte yht'äkkiä kaikkia tekemiänne asioita..? Mulla on aina ollut mottona se että en kadu mitään, sillä kaikki tekemäni virheet ovat opettaneet minulle jotain. Mutta tänään ensimmäistä kertaa kaduin todella monta asiaa. Tänään mä tajusin vasta että mä olen aina pelännyt yksin jäämistä ja varmasti se on osa syy siihen miksi mä lapsenkin tein. Sillä eihän oma lapsi sua jätä. Jo ennen kuin mä synnyin mut jätettiin. Mun biologinen isä lähti kävelemään ennen kuin mä edes synnyin ja siitä se jättäminen vasta alkoikin. Mun äiti lähti kävelee mun elämästä kun mä olin 17 ja sen jälkeen kaikki jotka on tullut mun elämään ovat kävelleet ulos siitä samasta ovesta mistä ovatkin tulleet. Saanko kysyä mitä vikaa minussa on..? Miehet mun elämässä on kuin lintuja, ne tulee joksikin aikaa ja sit ne lentää pois. Mikä tässä pesässä on vikana..? Vajaa kolmen viikon päästä tulee 6 kuukautta mun ja Timin erosta. Huh, onpas aika mennyt äkkiä. Mut vieläkään mä en ole löytänyt onneani.. Jumala todellakin tekee asioita omalla ajallaan, eikä mun ajalla. Vois jo tapahtua, kiitos! Mä huomaan että niin kauan kun mä en ole onnellinen mun omassa elämässä, niin kauan mä en pysty iloitsemaan muiden puolesta ja niin kauan mä varmasti tulen olemaan katkera. Eli tänä vuonna etsitään onnea vaikka kiven alta.. Mun piti tänään miettiä 5 syytä miks mä haluan olla Timin kanssa.. Rehellisesti, mä en löytänyt edes yhtä. Mut sit kuitenkin sisimmässä mä vaan tiedän että mä rakastan sitä. Mut sit taas miksi mä rakastan sitä..? Miksi mä rakastaisin ihmistä joka lähtee kun todella tarvitsen häntä. Kuka ihminen lähtee pienen viattoman pojan elämästä. Joskus mä olen niin vihanen sille ja sit niinä päivinä kun mä olen tyhmä ja yksinäinen, mä haluun sen takaisin. Nyt mä oikeesti tajuan kuinka paljon mä sitä ihmistä rakastan, sillä 6 kuukauden jälkeen en ole täysin yli päässyt siitä, kun taas se pääsi yli musta jo elokuussa. No ehkä mä olin aina oikeassa siitä, että ei se mua koskaan kunnolla rakastanut, sillä se ois varmasti taistellut musta pikkasen enemmän.

I'm gonna make the world a better place

Too many people go through life waiting for things to happen instead of making them happen. If you never step forward, you're always in the same place, if you don't go after what you want, you'll never get it. Peoples please, there is no next time, no time outs, and no second chances. Sometimes, it's now or never. Some people wait for the special someone that changes the world, others make things so that they are the ones that change the world. Now put a smile on your face, and start to make the world a better place ♥

Song of the day!

Minä uskon jumalaan, uskotko sinä..?

Mä olen nyt aloittanut työharjoittelun vanhainkodissa. Siis mä ihan oikeesti luulin että pyörryt ja oksennan.. Mut mut, positiivisesti yllätyin, kun pidinkin vanhuksista. Siis ne on aivan ihania. Tänään oli mun kolmas päivä siellä. Ihaninta on se että ne kehuu mua koko ajan siitä kuinka kauniisti mä heitä hoidan. Mä olen ennen vihannut vanhoja, siis mä en voinut sietää niitä. Mut kyllä se mieli muuttuu kun pääsee vaan hyvään paikkaan missä on ihania vanhuksia. Tein tänään ensimmäistä kertaa ilta vuoroa ja mun selkään sattuu niin paljon. Siis oli kuinka hennon näköinen mummo tahansa, mutta kun mummo rojahtaa yllättäen alas, niin ei oo enään kovin hento ja kevyt. Auts mun selkä!

Mä olen viime aikoina saarnannut paljon Jumalasta, mut siis.. Musta on aivan mahtavaa että mä olen löytänyt Jumalan vihdoin ja viimein. Pitkään mä sitä etsin ja metsästin, mutta nyt selvisikin että ihan vääristä paikoista mä sitä etsiskelin. "Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja Pyhään Henkeen, pyhän katolisen Kirkon, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän." Mä ihan oikeesti uskon ja voin sanoa että sen löytäminen on mitä ihanin asia. Kuinka moni teistä uskoo Jumalaan..? Mä tiedän että joidenkin mielestä tää voi olla hieman outoa, mut kukin uskoo mihin uskoo ja kukin tyylillään. Ketään ei saa arvostella tai tuomita. Ihmiset on erilaisia, kaikkia pitää kunnioittaa. Kaikista ihaninta on ehkä myös se että mun ystävät on löytäneet Jumalan. Ihana puhua ihmisen kanssa joka ihan oikeesti uskoo. Puhuin tänään taas sellaisen mukavan maratooni puhelun ystäväni Sandran kanssa. Kun olin lukemassa hänen tyttärelleen yhden kohdan raamatusta (Ps. 27), hän ilmoitta että hän on alkanut uskomaan Jumalaan. Katkesin naurusta, koska se oli todella hauska kuulla se hänen suustaan. Mutta on se ihana että hänkin on löytänyt Jumalan luokse. Se on oikeasti totta että ihmiset jotka rukoilevat yhdessä, pysyvät yhdessä. Nyt mä vain toivoisin että mä löytäisin suomesta sellaisen kirkon missä mun olis kiva käydä. Kun mä olin pariisissa mä kävin kirkossa viisi kertaa sen yhdeksän päivän aikana. Se on aika paljon mulle, sillä täällä mä käyn nolla kertaa vuodessa. Mä olin tänään todella onnellinen. En tiedä miksi mutta mä vaan olin. Ennen kuin lähdin töihin tänä aamuna mä pyysin Jumalalta yhtä asiaa ja se pyyntö oli että mä olisin onnellinen. Ja töihin päästyäni, mä olin pelkkää hymyä. Mä en oikeesti usko että jos joku olisi tänään tullut avautumaan mulle, että mulla olisi ollut mitään pahaa sanottavaa. I'm sooo happy!! Mulle oli ihan sama miten mä olen onnellinen, mut mä halusin vain olla onnellinen. Koska mä olen itkenyt paljon.. Koko 2012 oli pelkkää itkemistä. Koko ajan sai pelätä että milloin Timi tekee sitä ja milloin Timi tekee tätä. Ja koska masennus iskee taas ja mitä vittua tapahtuu seuraavaksi. Huh, mä olen niin täynnä sitä et tämä vuosi, mä haluan vain nauraa ja olla onnellinen ja olla huolehtimasta mistään. Life better be good this year! Ja mä olen sellainen ihminen et jos joku tekee mulle jotain pahaa, mä oikeesti kiroon sen pahinpaan helvettiin, no en enään. Nyt mä sanoisin että God will give you what you deserve. Ja se on totta, sitä varten on karma. Se mitä sä jollekkin teet nyt ei välttämättä heti kostaudu, mut venaa vaan kun sä sitä vähiten odotat. Paha sanoa näin, mut mä ihan oikeasti odotan mitä Timille käy. Mä oikeesti toivon että se saa juuri sen minkä ansaitseekin. En mä sano sitä että mä olisin joku pyhimys ja mä en olisi koskaan tehnyt kenellekkään mitään pahaa, mut ehkä just niitä mä tässä maksankin, who knows..? Mut tänä vuonna mä oikeesti aion olla ihana, enkä vaan sen takia et haluun et mulle tapahtuu hyviä asioita, mut myös sen takia että kun sä uskot jumalaan, sun sydän ei voi olla paha. Mä haluun olla hyvä, mut toisaalta, ei niinkuin mä en olis aina ollut!

Hyvää yötä ja jumalan siunausta kaikille, jumala olkoon kanssanne! :)

"Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle. Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma. Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti" Ps. 28

This is a story of a girl's struggle, what's yours..?

Tämä on tarina tytöstä, jonka elämä oli kaikkea muuta kuin mitä hän toivoi sen olevan. I hope you follow!

From day one, hänen elämänsä on ollut täynnä vaikeuksia. Hänet synnytti nainen, joka jätettiin yksin kantaa vastuu pienestä tytöstä. Nainen kantoi hänet mahassaan toivoen tietenkin että raskaus keskeytyisi, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Pieni tyttö sieltä kuitenkin syntyi ja vieläpä terveenä. Sitten nainen tapasi miehen. Tavattuaan tämän uuden miehen, hän heivasi tämän pienen tytön vanhemmilleen kasvatettavaksi. Kun tyttö oli 2-vuotias nainen ja uusi mies muuttivat toiselle puolelle maata, antaakseen tälle pikku tytölle hyvän elämän. Tai ainakin parempaa elämää mitä nainen oli koskaan saanut. Heille kävi hyvä flaksi ja saivat oleskeluluvan sinne maahan. Siellä maassa oli hyvin kylmä ja se oli aivan erilainen kun mitä he olivat ikinä kuvitelleet sen olevan. Heillä meni todella kauan sopeutua uuteen maahan, mutta ajan kanssa se onnistui. Tyttö ei koskaan pitänyt isäpuolestaan eikä koskaan hyväksynyt tätä. Nainen oli liian sinisilmäinen, ettei nähnyt mitään pahaa miehessä. Asuttua 2 vuotta siinä maassa, pariskunnalle syntyi ensimmäinen yhteinen lapsi. Silloin esikois tyttö jäi jo varjoon. Mutta kukaan ei huomannut sitä. Kaikki kuitenkin sujui hyvin, jos sen voi niin ajatella. Tyttö aloitti päiväkodin ollessaan 4-vuotias ja se oli jo valmiiksi hyvin rankkaa, sillä rasismia oli liikkeellä minne ikinä kääntyikään. Päiväkodissa tytöllä ei ollut ystäviä. Tytön ollessa 6-vuotias, hän sai toisen veljen. Uutinen toisesta veljestä ei ilahduttanut tyttöä, sillä hän oli jäänyt jo varjoon. Asiaa ei auttanut sekään että perheessä oli väkivaltaa. Tytön ollessa 7-vuotias hän aloitti koulun, mut siltikään mikään ei ollut tytön elämässä hyvin. Kotona oli asiat huonommin kuin ihmiset osasivat kuvitella. Mutta ei ollut ketään jolle olisi voinut puhua. 8-vuotiaana tyttö alkoi syyttää itseään kaikesta. Hän usein mietti jos hän ei olisi olemassa, ehkä kaikki olisivat onnellisia. Sitä myöten hänelle tuli syömishäiriö. Mä en tiedä kuinka paljon 8 vuotiaan pitäisi painaa, mutta veikkaisin että noin 30 kg. Koulussa hän puhui siitä kuinka läski ja ruma hän oli. Mitä enemmän hän kasvoi elämä meni vain huonompaan suuntaan ja väkivaltaisuus lisääntyi huomattavasti. Koko nuoruus oli yhtä isoa väkivaltaa, mutta tytön onneksi se loppui tytön ollessa 15-vuotias ja hän sai alkaa elää elämäänsä. Siinä vaiheessa kun tyttö pääsi vapaaksi ilkeästä isä puolesta, oli liian myöhäistä elää lapsuuttaan, sillä 15 vuotiaana sitä aletaan kasvaa aikuiseksi. 12 vuotta siis meni pimennössä, eikä niitä saanut takaisin. Tytön ylämäki ei kestänyt kauan, sillä kaksi vuotta sitä sai elää nuoren tytön normaalia elämää ja sitten olikin aika muuttaa pois kotoa 17 vuotiaana, eikä todellakaan omasta tahdosta. Siinä tyttö sitten hyppeli ystävästä ystävään, kunnes löysi paikan ystävältään missä sai asua hetken aikaa. Sekään ei kuitenkaan ollut ikuista ja taas oli muutto uuteen paikkaan. Sit alkoikin aikuisikä mikä on aivan uusi tarinansa.  

Se mitä mä haluan sanoa on että omaa elämää ei voi käsikirjoittaa. Sillä muuten tällä tytöllä ei olisi ollut tällaista elämää. Joskus sitä miettii miks minä..? Mut nykyisin mä ajattelen että jumala ei olisi antanut kenellekkään sellaista elämää kenellekkään ihmiselle, josta hän olisi ajatellut että tämä ihminen ei pärjäisi/kestäisi. Joskus mä mietin et miten kauan mä enään kestän..?

I want out of here!

Tiedättekö mikä on kamalin asia mitä mulle aina tapahtuu..? Se että mä meen aina takapakkia. Ihan sama mitä mä teen ja monta askelta mä pääsen eteenpäin, mut sit mä myös tuun taaksepäin. Miksi..? Mä olen välillä niin väsynyt tähän.. Olisi kiva jos edes puoli vuotta kaikki olisi hyvin, onko se jotenkin liikaa pyydettyä. Mä uskon jumalaan ja rukoilen joka ilta, mitä vielä vaaditaan..? Jotenkin tajusin vain tänään et tää ei ollut se elämä mihin allekirjoitin nimeni. Timillä oli tapana sanoa et "Aina jokin on huonosti, koskaan mulla ei ole asiat hyvin." Se on oikeassa, mä olen todella ongelmallinen. Aina jokin on huonosti. Matka meni upeesti ja se oli aivan ihana ja sit heti kun tulin takaisin, BOOM mennään taas alamäkeä. No ehkä tää tästä vielä paranee. Toivotaan parasta!

Mun paras ystävä Stephanie tuli takas suomeen hetkeksi aikaa ja se on nyt asunnut mun luona. Meillä on ollut aivan ihanaa yhdessä. Nyt kun olen tottunut olemaan yksin kotona, niin on jotenkin outoa kun on joku muu täällä asumassa.. Joku muu kuin oma poika. Aluksi en oikeen tiennyt miten suhtautua, mut me ollaan naurettu joka ilta ja se on ollut niin terapauttista. Ehkä Stephanien ollessa täällä sitä tajuaa et vaikka on jo tottunut yksin oloon, niin silti kaipaa jonkun seuraa jonka kanssa käydä aikuismaista keskustelua. Mä kaipaan pois täältä. Ihan oikeesti, mä tapan itseni kohta jos mä en pääse pois. Tää maa on niin masentava, kaikilla on omat juttunsa ja kukaan ei välitä tarpeeksi muista. Kaikki on aina minä, minä, minä. Kaikki täällä tekee töitä, kukaan ei ehdi nähdä, kellään ei ole koskaan aikaa. Pariisissa oli se hienoa et ihmiset oli niin onnellisia ja siellä oli niin helppo puhua ja tavata ihmisiä. Tää maa on ihan liian masentava mulle, oh God, I want out of here!!

Liebster Award-haaste

Kiitos haasteesta Adasha!

"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."

 1. EACH PERSON TAGGED MUST POST 11 THINGS ABOUT THEMSELVES

 2. THEY MUST ALSO ANSWER THE 11 QUESTION THE "TAGGER" HAS SET FOR THEM

 3. THEY MUST CREATE 11 MORE QUESTIONS TO ASK BLOGGERS THEY HAVE DECIDED TO TAG

 4. THEY MUST THEN CHOOSE 11 BLOGGERS WITH LESS THAN 200 FOLLOWERS AND TAG THEM IN THEIR POST

 5. THESE LUCKY BLOGGERS MUST THEN BE TOLD

 6. THERE'S NO TAG BACKS

11 asiaa minusta

1. Käyn hyvin harvoin kirkossa, mutta olen todella uskovainen.

 2. Rakastan lapsia, sen takia työskentelen heidän kanssa.

 3. Olen todella järjestelmällinen, jokaisella esineellä/asialla on paikka.

 4. Rakastan rusetteja ja pääkoristeita. Enkä varmasti voisi elää ilman niitä!

 5. Rakastan matkustamista, voisin matkustella ympäri vuoden.

 6. Ystäväni ovat minulle todella rakkaita ja tärkeitä. He ovat minulle toinen perhe.

 7. Mulla on todella paljon mies vihaa.

 8. Minun on todella vaikea luottaa kehenkään.

 9. Minulla on koko elämäni ollut syömishäiriö, mutta en vaan ole siitä koskaan puhunut kenellekkään.

 10. Minulla on vääristynyt kuva itsestäni. Näen itseni isompana kuin mitä oikeesti olen.

 11. Olen ihan liian kiltti.

1. Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

 Ainakin nyt ensiksi opiskelen lähihoitajaksi, sitten haluaisin opiskella sairaanhoitajaksi ja lopuksi psykoterapeutiksi. Se on aika ollut suurin haaveeni olla psykoterapeuttia ja pystyä auttamaan ihmisiä. Toki toivon että tässä matkan varrella löytyisi mies jonka kanssa vois jakaa kaiken ja jos jumala soisi minulle vielä yhden lapsen, niin olisin hyvin kiitollinen. Haaveena olisi myös ostaa oma asunto.

2. Pystyisitkö työskentelemään sellaisessa työssä, jossa henkesi on enemmän vaarassa kuin "tavallisessa työssä"? Esim. hain saalistajana, sukeltajana, vaeltajana, lentäjänä..you name it!

 Olisihan se rohkeaa sanoa kyllä, mutta valitettavasti minun on sanottava että ei. Oma henkeni on minulle hyvin arvokasta ja koska minulla on pieni lapsi, oma henkeni on hänelle hyvin arvokas. 

3. Oletko kilpailuhenkinen ihminen?

 Olen hyvin kilpailu henkinen. Jos haluan jotain, teen kyllä kaikkeni sen eteen että saan haluamani. Kakkoseksi jääminen kyllä ärsyttäisi. Toki se riippuu hirveesti siitä mistä kilpaillaan ja mitä haluan.

4. Onko raha tärkeää elämässäsi vai tyydytkö siihen että pärjäät?

 "I wanna be a billionaire so fucking bad. Buy all of the things I never had." Juuri tällä hetkellä tärkeintä minulle on se että pärjään taloudellisesti, mutta tulevaisuudessa toivoisin olevani varakas, ellen rikas! Raha on aina ollut minulle tärkeä, sillä kun olin pieni, meillä ei sitä ollut ja juuri sen takia aion tehdä kovaa työtä saadakseni sitä rahaa.Toki jos lottovoitto tulisi, niin se vasta tekisi minut hyvin onnelliseksi. Money money money moooney!!

5. Mikä on unelma-ammattisi? Missä työssä haluaisit nähdä itsesi 5-10 vuoden päästä?

 Minulla on vielä opiskelua noin 7,5 vuotta, mutta unelma-ammattini olisi olla psykoterapeutti!

6. Kuinka seksikkäänä pidät itseäsi asteella 1-10?

 "I'm sexy, I'm cute the boys all love to stare! I'm wanted, I'm hot! I'm everything your not! I'm pretty, I'm cool! I dominate this hood!" Silloin kun mä jaksan panostaa itseeni I'm a 9, mut sit ihan arkipäivisin niin joku 5. Ihan 10 en vielä mielestäni ole, koska en ole täysin tyytyväinen kehooni, mutta -7kg jälkeen, I'm a 12!

7. Millaisissa vaatteissa lähdet yleensä juhlimaan? Kuvaile ja laita kuvia :)

 Usein mulla on mekko ja korkkarit.

8. Jos saisit joululahjaksi ulkomaan matkan, minne lähtisit? Miksi juuri sinne?

 Miami baby! Mä en ole ikinä käynyt amerikassa ja juuri sen takia haluaisin mennä sinne.

9. Onko luottamustasi koskaan petetty? Oletko koskaan pettänyt luottamusta?

 Luottamustani on petetty monta kertaa ja varmasti olen myös pettänyt muiden luoksen. Ihminen minäkin olen ja teen virheitä, missä muutkin!

10. Uskotko henkiin ja kuoleman jälkeiseen elämään?

 Uskon.

11. Pidätkö tatuoinneista? Onko sinulla tatuointeja? Kuvaa vaan jos löytyy :)

 Pidän tatuoinneista, mutta minulla ei vielä ole yhtäkään. Tarkoituksena olisi hankkia kolme kappaletta niitä, mutta tosiaan sitten kuin rahat riitää näihin mun moniin projekteihin :)

11 kysymystä haastetuille!

1. Onko sinulla parasta ystävää, jos on, kerro miksi hän on paras ystäväsi..?

 2. Millainen olisi unelma kotisi..?

 3. Miten ystäväsi kuvailisivat sinua viidellä sanalla..?

 4. Miksi päätit alkaa kirjoittaa blogia..?

 5. Robin Packalen vai Justin Bieber..? Miksi..?

 6. Lempi nais- ja miesnäyttelijä..?

 7. Voisitko koskaan mennä armeijaan, jos voisit, miten kauan luulisit kestäväsi siellä..?

 8. Jos saisit jonkun leikkaus toimenpiteen ilmaiseksi, mikä se olisi..?

 9. Mikä on bravuurisi..?

 10. Miten olemme tutustuneet kanssasi..?

 11. 28.1 alkaa Miss suomi karsinnat, hakisitko..?

Haastan:

Laticia- Far from famous

Sandra- Baby steps in sneakers

 Aleksandra- Kaikki tai ei mitään

 Eeka- C'est la vie

 Helena- Hellun hulinat

 Elaviina- Even eyes