Siitä on tasa kuukausi ja kolme päivää kun "meitä" ei enään ole. Mä päätin lauantaista lähtien et mä aion olla joka päivä positiivinen noin kuukauden verran. Sit voi taas itkeä jos siltä tuntuu. Mut nyt on todella tärkeää et mä olen positiivinen ja iloinen. Elämä pistää jokaisen meistä koetukselle, juuri sen takia on näytettävä elämälle et "you cant touch me!" Enään kaksi päivää ja onkin taas viikonloppu. Voi että viikko on mennyt hurjan nopeasti. Harvoin sitä oikeasti ottaa aikaa ja ajattelee mikä on hyvin. Yleensä jos päivä ei oo mennyt ihan putkeen, sitä heti ajattelee että elämä vittuilee tai elämä on pilalla. Mä olen ollut tämän syksyn hirveän sairas koko ajan. Mä menetin elämäni ihmisen. Mun perhe suhteet on mitä on. Mä vihaan mun koulua ja koulun käyntiä. Ja lista vaan jatkuu.. Se mitä mä en olisi tajunnut ennen tätä hetkeä on se että mun pitäisi olla kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä. Mä pääsin jopa masennuksesta yli, how awesome is that..? Jos ihmiset eivät halua olla mun elämässä, niin miksi pitää heitä..? Opin viime aikoina hyvän sanonnan, jonka toistan itselleni joka päivä.. "Don't love someone who doesn't love you!" Mä rakastin niin kauan ihmistä, joka lopetti mun rakastamisen long time ago.. Siis miten sä vaan lopetat..? Joka tapauksessa, mä en enään tuhlaa aikaani ajatellen sellaista ihmistä joka ei välitä minusta. Mä lopetin stressaamisen ja jos joku stressaa, niin heitän sen pois mun ajatuksistani. Yeah right.. Se saattaa onnistua kun olen töissä, mut heti kun pistän pääni tyynyyn, tuntuu kuin mun ajatukset koittaisivat juosta kilpaa maaliin. Ihan hullua menoa mun päässä! Mutta kun jaksan olla joka päivä positiivinen ja energinen, niin se parantaa jo hitusen verran mun elämää. En olisi uskonut kuukausi sitten kun hän lähti että mä voisin löytää onnen.. Eihän tämä ole samanlaista ja toki mä häntä kaipaan. Välillä tekis mieli soittaa ja kertoa jotain jännää ja muutenkin päivän kuulumisia, mut sit ei voi. Kaikesta asioista mitä on tapahtunut mun elämässä, niin tässä mä oon and I'm happy!
Top 10 Vinkkejä säilyttää positiivinen asenne
1. Harrasta liikuntaa
2. Suunnittele viikkosi ja päiväsi
3. Pyhitä itsellesi kunnon lepo päivä tai hemmottelu päivä
4. Ole kiitollinen
5. Ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä
6. Hymyile ihmisille kadulla
7. Aloita päiväsi kiireettömästi
8. Nauti pienistä iloista
9. Koita nähdä kaikessa jotain hyvää
10. Mene peilin eteen ja sano itsellesi jokin kohteliaisuus
Ja sitten asiasta kukkaruukkuun.. Pyysin ihanaa ystävääni Jeminaa tekemään minulle kännykkä pussin ja olen ihan innoissani siitä että hän suostui.. Ensi viikolla varmasti käymme hakemassa lankoja. Tänään duunissa oli ensimmäinen vanhempainilta ja siitä on nyt selvitty. Pääsin 19.15 töistä ja olin noin kl 20 kotona. Huomaa että koko päivä meni siinä. Huomenna olisi tarkoitus mennä järvenpäähän moikkaamaan ihanaa ystävääni Alexandraa ja tämän pienokaista. Ja perjantaina on sitten kuvaukset. Viikonloppu on sitten lapsen kanssa oleilua. Kaikkea ihanaa siis luvassa.. Life is good!
Wohoo
VastaaPoistaAi, teille on tullut ero? Paljon jaksamista!
VastaaPoistaEn oo pitkiin aikoihin oikeen tännekkään päässyt, kun tosiaan miun blogin sivut oli kaatuneet (tai siis koko vuodatuksen, ei pelkästään miun) pitkän aikaa, ja sit kun ne palautu, ei hirveesti tehny mieli käydä, kun kaikki kuvat hävis bittiavaruutee, eikä niitä takas saa. Nyt pikkuhiljaa oon alkanu taas elvyttää miun blogia henkiin ja samalla pääsen taas seuraamaan kaikkia ihania blogeja, tätä mukaanlukien :)
Miullakin todettiin tossa kuukaus, vähän reilu sitte, keskivaikea masennus (pari pistettä kun olis vielä tullu, olis ollu vaikea). Kaikenhuipuks en edes tuntenu itteeni masentuneeks, mitä nyt olin ihan tajuttoman väsyny koko aja, mitää ei olis jaksanu tehä. Ja itkemään kävin iha tosi pienistä asioista, olin kiukkune ku ampiaine koko aja jnejnejne, ja silti en vaan tajunnu. Kävin lääkärissä muun syyn takia, epäilin noitten em. johtuvan kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mut eipä se sitä ollu, ku kaikki arvot oli ok. Lääkärinä sattu olemaa sama lääkäri, joka teki miulle neuvolassa jälkitarkastuksen puoltoista vuotta sitte, ja se sanokii, et mie oon kun ihan eri ihminen, luovuttaneen ja surullisen olonen. Päätettii, et kokeillaa kuukauden verra masennuslääkettä pienellä annoksella, ja kertaakaa en oo katunu. Kyl on elämänlaatu ihan toisenlaista, oon oma vanha entinen itteni, jaksan siivota, touhuta, tehä vaikka mitä, ja muuteki tosi hyvä olla <3 Toivon samaa myös siulle (hyvää oloa)ja et siullakin joskus helpottas :)
Joo, me erottiin! Olen jaksanut yllättävän hyvin, vaikka välillä kyseinen henkilö käykin mielessä. Oon nyt ollut ilman masennusta 4kk. Parannuin tossa kesäkuussa, kovan duunin jälkeen ja siihen helvettiin en enään ikinä aio palata. Teen kovasti työtä yhä että saan pidettyä elämäni tasapainossa. On se kyllä erillaista elämää, kun ei oo masennusta. Nyt sen eron kyllä huomaa. Ihana olla TERVE!! :)
PoistaTodella kurja että sulle kävi näin, mut onneksi suomessa kaikkeen on apu. Masennus on sellainen mitä ei välttämättä itse huomaa, eli toi oli aivan normaalia varmasti, ettet itse huomannut olevasi masentunut. Ei sitä aina osaa yhdistää alakuloisuutta masennukseen. Ja tosiaan ihana kuulla että olet saanut lääkityksen ja nyt kaikki on hyvin. Toivon sinulle kovasti kaikkea hyvää ja myös hyvää vointia!